Vaihdat mieluummin työpaikkaa kuin vitsejäsi, Markku Mantila

Markku Mantila, 55

Aloitti Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajana 27. tammikuuta.

Siirtyi tehtävään Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen yksikönpäällikön paikalta Riiasta.

Valtioneuvoston viestintäjohtajana 2014 – 2017.

Vastaavana päätoimittajana Kalevassa 2009 – 2014 ja Pohjalaisessa 2002 – 2009.

Ulkoministeriön palveluksessa 1995 – 2002 asemapaikkoinaan muun muassa Soul ja Madrid.

Sai vuonna 2011 yhdessä toimittaja Susanna Kemppaisen kanssa Vuoden journalistinen teko -palkinnon Oulun seudun vanhoillislestadiolaisten salailemien lasten hyväksikäyttötapausten uutisoinnista.

JOURNALISTI
30.1.2020

Manu Marttinen, teksti
Krista Luoma, kuva

Ilkka-Pohjalaisen uusi päätoimittaja haluaa tehdä journalismia samalla tavalla kuin 1970-luvun heviä.

Olet vaihtanut toimittajan hommat virkamiehen tehtäviin niin monta kertaa, ettet enää itsekään tiedä, mikä mies olet pohjimmiltasi.

Kyllä tiedän: olen työmies. Olen aina tehnyt hommia, joita on tullut vastaan, ja onneksi niitä on riittänyt. Sitä on vaikea sanoa, olenko journalisti tai jotain muuta – kaikki työ kelpaa.

Työsi virkamiehenä vei sinut Souliin, Madridiin ja Riikaan. Ne olivat ihan kivoja kaupunkeja työskennellä, mutta eivät pärjää Seinäjoelle.

Eivät millään muotoa. Kyllähän Pohjanmaa on ylittämätön. Kuten sanotaan, jokainen joka on lähtenyt Peräseinäjoelta, on katunut.

Olet hyvin ylpeä kahden lehden yhdistymisestä syntyneen Ilkka-Pohjalainen-lehden nimestä.

Kyllä. Se on suorastaan nerokas, täysin ylittämätön nimi.

Ensimmäinen tehtäväsi on rekrytoida lehteen Imatralainen-lehden päätoimittaja Ilkka Pohjalainen.

Taitaa olla mission impossible sen takia, että kun on noin hyvä nimi miehellä, niin ei varmasti halvalla lähde.

Paljastit Kalevassa Oulun seudun vanhoillislestadiolaisten salaileman lasten seksuaalisen hyväksikäytön. Pian teet vastaavia paljastuksia Etelä-Pohjanmaalla.

Kyllä. Jos sellaista tulee vastaan, niin se varmasti kerrotaan lehdessä.

Kaleva on lopettanut lestadiolaisten asioiden kriittisen käsittelyn. Paheksut nyky-Kalevan selkärangattomuutta.

En paheksu, kyllä siellä toimitus ja päätoimittajat tietävät mitä tekevät. En tosin ole kovin tarkasti seurannut Kalevan uutisointia viime aikoina.

Solahdat alkiolaisen keskustalaisuuden ytimeen yhtä tyylikkäästi kuin Paavo Väyrynen keskustan kunniapuheenjohtajaksi.

Tähän ei voi vastata kuin yhdellä tavalla: eipä tuo ole Paavoltakaan käynyt kovin tyylikkäästi.

Olet niin liberaali kokoomuksen kannattaja, että edes kehutut diplomaatintaitosi eivät estä yhteentörmäystä keskustalaisen aatemaailman kanssa.

Olen vapaan markkinatalouden ja hyvinvointivaltion kannattaja, globalisti ja EU:n kannattaja. Hyväksyn naispappeuden, homoavioliitot ja samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeuden. Varmasti tulee törmäyksiä, mutta Etelä-Pohjanmaan maine patamustana konservatiivipesänä on mennyttä aikaa.

Olet Nato-mies henkeen ja vereen, ja pian sitä on myös lehtesi.

Olen ollut Naton kannattaja jo 20 vuotta, mutta lehti kuuluu edelleen pohjalaisille eikä Natosta tule kantavaa teemaa lehteen. Median pitää heijastaa yhteiskunnassa käytävää keskustelua, eikä Nato ole tällä hetkellä ajankohtainen keskustelun aihe.

Venäläistä ajattelutapaa et ymmärrä lainkaan.

Ymmärrän Venäjän hallinnon ajattelutapaa, vaikka en hyväksy sitä. Venäjää kansakuntana en ymmärrä yhtään. Jaksan hämmästellä sitä, kuinka kansakunta vuosisadasta toiseen kaatuu jonkinasteisen yksinvaltiuden alle.

Valtioneuvoston kansliassa kielsit alaistasi Sakari Piippoa julkaisemasta kuviaan suomalaisista politikoista. Sensuroit jatkossakin kaikki sovinnaisesta poikkeavat kuvat vallanpitäjistä.

Emme tietenkään kysy poliitikoilta millaisia kuvia lehteen laitetaan, mutta emme lähde hakemaan sellaista kuvaa, jossa he näyttävät kreivi Draculan ja Marty Feldmanin yhdistelmältä.

Pidät 1970-luvun hevistä. Sillä genrellä on musiikkialalla yhtä hohdokkaat tulevaisuuden näkymät kuin painetulla sanomalehdellä mediabisneksessä.

Ei, ei ei, kyllä hevillä on paljon paremmat näkymät! Hevi on yksinkertaista, vähän naiiviakin, mutta silti rehellistä, kursailematonta ja sitä on helppo ymmärtää. Siten journalismiakin pitää tehdä.

Olet tunnettu puujalkavitseistäsi. Moni nauraa niille, koska olet heidän pomonsa.

Se on erittäin hyvä syy nauraa minun vitseilleni.

Vitsejä ei kannata vaihtaa, kun voi vaihtaa työpaikkaakin.

Täsmälleen näin. Hyvät vitsit pysyvät, ja on paljon helpompaa vaihtaa työpaikkaa kuin vitsejä.

Näinkö on -juttusarjassa esitetään kohtuuttomia väitteitä. Sarjan aiemmat osat voit lukea täältä.

Markku Mantila, 55

Aloitti Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajana 27. tammikuuta.

Siirtyi tehtävään Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen yksikönpäällikön paikalta Riiasta.

Valtioneuvoston viestintäjohtajana 2014 – 2017.

Vastaavana päätoimittajana Kalevassa 2009 – 2014 ja Pohjalaisessa 2002 – 2009.

Ulkoministeriön palveluksessa 1995 – 2002 asemapaikkoinaan muun muassa Soul ja Madrid.

Sai vuonna 2011 yhdessä toimittaja Susanna Kemppaisen kanssa Vuoden journalistinen teko -palkinnon Oulun seudun vanhoillislestadiolaisten salailemien lasten hyväksikäyttötapausten uutisoinnista.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta