Työnantaja haluaisi sopimisen sijaan sanella, ja sehän ei käy

JOURNALISTI
30.1.2020

Maria Pettersson

Twitter: mariapetterss0n

maria.pettersson@journalistiliitto.fi

Meneillään olevat tes-neuvotteluissa näyttää siltä, että työnantaja haluaa yhä enemmän määräysvaltaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Työnantaja haluaisi määrätä enemmän ja sopia vähemmän. Näin voi luonnehtia paitsi meneillään olevia työehtosopimusneuvotteluja myös työnantajan toiveita pitkällä tähtäimellä.

Journalistiliitto neuvottelee tämän talven aikana uusiksi lähes kaikki työehtosopimuksensa. Se tarkoittaa, että melkein kaikkien tämän lehden työsuhteisten lukijoiden työehdot muuttuvat.

Neuvottelut ovat vaikeat. Osa niistä on keskeytynyt tai jäissä. Isoja vääntöjä käydään perusasioista: kuinka paljon töitä tehdään, paljonko niistä maksetaan palkkaa ja kenen kanssa työn ehdoista neuvotellaan. 
 

Työn säännöistä sovitaan monessa paikassa. Osa asioista määritellään työehtosopimuksessa. Niistä on siis sovittu yhdessä ja samat säännöt koskevat kaikkia. Osa asioista sovitaan paikallisesti eli työpaikoilla luottamushenkilön tai suoraan työntekijän kanssa. Osasta työnantaja voi määrätä neuvottelematta.

Nyt näyttää siltä, että työnantaja haluaa yhä enemmän määräysvaltaa. Asiat, jotka nyt sovitaan yhteisesti työehtosopimuksissa, työnantaja haluaisi muuttaa paikallisesti sovittaviksi. Asiat, jotka nyt sovitaan paikallisesti, työnantaja haluaisi muuttaa sellaisiksi, ettei niistä tarvitse neuvotella lainkaan.

Esimerkiksi työajan sijoittelu – eli se, mihin kellonaikoihin työntekijä on töissä – on asia, josta säädetään osittain työehtosopimuksessa, osittain paikallisesti. Nyt osa työnantajista haluaisi määrätä siitä kysymättä mitään työntekijöiltä. Työnantaja voisi silloin päättää esimerkiksi, että kahdeksan tunnin työt tehdään kahdessa erässä ja välissä pidetään neljän tunnin palkaton tauko.

Toinen joidenkin työnantajien vimmatusti ajama muutos on se, että palkkauksessa siirryttäisiin ns. pärstäkerroinpalkkaukseen.

Nykyään vähimmäispalkat määräytyvät työn vaativuuden mukaan. Vaativista hommista saa enemmän palkkaa. Osa työnantajista on sitä mieltä, että palkkaa pitäisi maksaa vain työssä suoriutumisen perusteella. Vaativassa ja vastuullisessa asemassa oleva työntekijä ei siis saisi lähtökohtaisesti isompaa palkkaa kuin vähemmän vaativaa työtä tekevä – palkka nousisi vasta, jos työntekijä suoriutuisi työnantajan mielestä hyvin.


Nykyään tes-neuvotteluissa myös sovitaan, että kaikkien palkat nousevat vähintään tietyn verran, vaikkapa 3,3 prosenttia. Tämän lisäksi työnantaja voi halutessaan nostaa hyvän työntekijän palkkaa niin paljon kuin haluaa. 

Työnantaja haluaisi, että yleistä korotusta ei olisi ollenkaan tai se olisi hyvin pieni, ja ”paikallinen erä” mahdollisimman suuri. Paikallisen erän jakamisesta työnantaja haluaisi päättää itse.

Valitettavasti emme voi tässä luottaa alamme työnantajien reiluuteen. Esimerkiksi viime työehtosopimuskierroksella melkein kaikkien alojen palkankorotukseksi tuli 1,6 prosenttia. Sen määräsi teollisuusala, joka neuvottelee sopimuksensa ensimmäisenä ja jota muut työnantajat seuraavat. Tämän päälle teollisuuden työnantajat maksoivat työntekijöilleen vapaaehtoista lisää vielä toisen mokoman, ylikin. Näin teollisuuden todelliseksi palkankorotukseksi tuli keskimäärin 3,4 prosenttia. 

Entä mitä tekivät meidän työnantajamme? Maksoivat vapaaehtoista lisää keskimäärin 0,2 prosenttia, jolloin meidän palkankorotukseksemme tuli 1,8 prosenttia. 


Monen työnantajan unelma on ymmärrettävästi siirtää ensin asiat työehtosopimuksista työpaikoille ja sitten siirtyä sopimisesta määräämiseen. Siksi meidän täytyy jatkossakin pitää tiukasti kiinni siitä, että saamme itse vaikuttaa omiin työehtoihimme. Asioista on sovittava, niitä ei saa sanella.



3 2020
Arkisto

Kriisioloissa medialta vaaditaan malttia

Koronauutisoinnissa sekä toimittajien että yleisön on pakko oppia sietämään epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Ja myös mediayhtiöiden on joustettava, kirjoittaa Maria Pettersson.

Päivi Anttikoski otti selfien Valtio­neuvoston linnan wc-tiloissa. Ennen ­koronaviruksen leviämistä ja valmiuslain käyttöönottoa siihen oli vielä aikaa.

Suosittelet kaikille toimittajille viestintäjohtajan uraa, Päivi Anttikoski

Valtioneuvoston viestintäjohtaja haluaa järjestää tiedotustilaisuuksia ihmisille eikä toimittajille.

Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Finländska medier dryper av vita räddare

När medierna lyfter upp en enskild person som hjälte kan det bidra till ökad volontärturism, skriver Liselott Lindström.

Koronaviruksen lyhennys voi olla uhkapeliä

”Vaikka 'koronan uhrien' ei tulkittaisikaan viittaavan pöytäpeliriippuvuuteen, myös otsikoissa olisi tyylikkäintä puhua (korona)viruksesta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon

MV-lehteen liittyvä oikeudenkäynti saattaa venyä jopa syksyyn.

Freelancer sairastaa omaan laskuunsa

”Freelancerin pitäisi saada työstään riittävä korvaus, joka riittää työterveyshuollon ja sairauspäivärahan maksamiseen”, kirjoittaa Hanna Kaisa Hellsten.

Yt-neuvottelut ovat neuvottelut, eivät sanelua, muistutti käräjäoikeus

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi helmikuussa Helsingin Evankelisen Opiston maksamaan korvauksia journalistisen alan opettajan työsuhteen päättämisriidassa. Oikeus arvioi sitä, käytiinkö yt-neuvottelut laillisesti.

Monipuolinen toimittaja ja tarkka vesipallotuomari

Kuolleita: Toimittaja Pasi Natunen 15. 7. 1967 Kuopio – 4. 2. 2020 Tuusula

Sanojen taitaja ja älykäs keskustelija

Kuolleita: Kulttuuritoimittaja Katriina Laine 27. 8. 1943 Pori – 4. 2. 2020 Pori

Uutisia Raumalta viideltä vuosikymmeneltä

Kuolleita: Uutispäällikkö Maija-Liisa Tuominen 5. 4. 1926 Kokemäki – 22. 2. 2020 Rauma

Ahkera ja leppoisa elävän kuvan ammattilainen

Kuolleita: Ohjaaja ja leikkaaja Matti Markkanen 26. 8. 1945 Kotka – 6. 11. 2019 Mikkeli

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta