Kuljettaja kertoi munapommituksesta. Yksi toimitus käytti kuljettajasta keksittyä nimeä, toinen oikeaa. Lepsuuntuvatko nimettömyyskäytännöt?

JOURNALISTI
30.1.2020

Johanna Vehkoo, teksti
Martta-Kaisa Virta, kuvitus

Eräänä lauantai-iltana Vantaalla tapahtui paikallisuutisen arvoinen juttu. Kun autoilija ajoi sillan ali, hänen autonsa tuulilasiin ja konepellille alkoi yllättäen kopsahdella kananmunia. Näkyvyys katosi hetkeksi, mutta suurempaa vahinkoa ei sattunut. Kuljettaja epäili syypääksi paikallista nuorisoa. Hän kirjoitti tapauksesta omalla nimellään Vantaan puskaradio -nimiseen Facebook-ryhmään, johon kuuluu 47 000 jäsentä.

MTV Uutiset tarttui aiheeseen ja teki tapauksesta nettiuutisen. Päivää myöhemmin näin toimi myös Helsingin Sanomien kaupunkitoimitus. Kahdessa uutisessa oli yksi merkittävä ero: Maikkari puhui naisesta keksityllä etunimellä, Hesari puolestaan kertoi tämän oikean nimen.

 

Suomalaisessa journalismissa on tapana, että haastateltavat esiintyvät omilla nimillään paitsi jos nimettömyyteen on erityisen painava syy. Tällaisia voivat olla esimerkiksi yksityisyyden suojaan liittyvät asiat, yhteiskunnallisten epäkohtien paljastaminen ja tietovuodot. Yhteiskunnallisesti merkittävissä tapauksissa anonymiteettiin liittyy lähdesuoja. Lukijalle on myös tapana kertoa, että nimet on poistettu tai muutettu haastateltavan henkilöllisyyden salaamiseksi.

MTV Uutisten toimituspäällikkö ja JSN:n jäsen Ilkka Ahtiainen kertoo, että MTV noudattaa journalismissaan alan vakiintuneita käytäntöjä.

”Harkinta on aina tapauskohtaista, mutta siinä puntaroidaan sitä, mikä sen lausunnon totuusarvo on ja onko asia niin merkityksellinen, että se edellyttää nimensuojaa. Asia voi myös olla niin arkaluontoinen, että nimen julkaiseminen aiheuttaisi haittaa ihmiselle. Vaikkapa sairauteen liittyvä asia voi olla tällainen”, Ahtiainen sanoo.

”Tämähän on tietenkin teoriaa, ja käytännössä tilanteet voivat vaihdella tosi paljon. Esimerkiksi poliittisissa kriiseissä tiedon tarve on suuri, ja silloin annetaan lähteiden kertoa asioita sieltä kulisseista ilman nimeä.”

MTV Uutisissa toimituspäällikkö Karri Lehtiö vastaa verkkouutisista. Hän ei ollut vuorossa kananmunauutisen julkaisupäivänä, mutta selvitti Journalistille, että tässä tapauksessa haastateltavalle oli toimituksesta tarjottu nimettömänä esiintymisen mahdollisuutta.

”Toki kun henkilö on noin suurelle yleisölle tehnyt sen somepäivityksen, sehän on julkinen. Ei se kyllä meidän lähtökohtamme ole, että tällaisissa tapauksissa tarjotaan anonymiteettiä”, Lehtiö sanoo.

Ahtiainen kertoo, että yleensä toimittajat hakevat nimettömyysasioihin uutispäällikön näkemyksen. Esimerkiksi politiikan toimittajat tekevät usein päätöksen nimettömyydestä itse. Ongelmallisimmat tapaukset viedään päätoimittajan ratkaistavaksi.

”Helsingin Sanomissa lähtökohtana on, että ihmisillä on aina nimi”, sanoo päätoimittaja Antero Mukka.

Nimettömyyteen täytyy aina olla painava syy, kuten yksityisyyden suojaaminen tai turvallisuusriski.

”Nimellä esiintymisellä on dokumentoiva vaikutus. On todennäköisempää, että omalla nimellään esiintyvä pitäytyy totuudessa.”

Mukan mukaan yksittäinen toimittaja ei koskaan päätä nimensuojasta vaan asia viedään vähintään esimiestasolle, ellei toimituksen johdolle.

 

Tiedotusvälineet poimivat paljon aiheita sosiaalisesta mediasta. Usein ne perustuvat yksityishenkilöiden päivityksiin. Toimitukset käyvät jatkuvaa rajanvetoa siitä, milloin on syytä antaa haastateltavan esiintyä nimettömänä, milloin taas ei.

Sosiaalisesta mediasta poimituissa uutisjutuissa on usein kyse pikemminkin arkipäiväisistä sattumuksista kuin yhteiskunnallisesti merkittävistä uutisista. Aihe voi kuitenkin olla lähteelle itselleen hyvinkin henkilökohtainen tai yksityinen.

Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari näkee, että uutismedian luotettavuuden kannalta olisi hyvä miettiä tarkkaan, millaisissa tapauksissa nimensuoja annetaan.

”Riskejä tässä on. Jos tehdään juttuja sometarinoiden perusteella ja niissä esiinnytään pseudonyymin turvin, onko todenperäisyys yhtä hyvin varmistettu kuin jos haastateltava vastaa kertomuksesta omalla nimellään”, Korpisaari kysyy.

”Jos on paljon uutisia, joiden mukaan Pekalle tai Sannalle kävi näin, se saattaa yleisön silmissä alkaa muistuttaa enemmän tarinankerrontaa kuin faktapohjaista journalismia.”

Korpisaari ymmärtää myös haastateltavia, jotka toivovat nimettömyyttä. Vaikka ihminen olisi alun perin kertonut tarinansa kymmenien tuhansien jäsenten Facebook-ryhmässä, hän ei silti välttämättä miellä keskusteluja julkisiksi.

Korpisaari arvelee, että yksi syy nimettömyyteen tai pseudonyymin käyttöön voi olla, että ihminen ei ole halunnut altistaa itseään nettikeskustelulle.

”Ihan tavallisetkin ihmiset saattavat kohdata melko pahaa kritiikkiä ja ikävää kielenkäyttöä verkossa, kun he antavat haastatteluita”, Korpisaari sanoo.

Korpisaari mainitsee myös, että toisin kuin ajan hämäriin katoavat sosiaalisen median postaukset, lehtijutut löytyvät helposti hakukoneilla. Haastateltavan nimellä tehdyt Google-haut saattavat palauttaa lehtijutun vielä vuosikymmenten päästä.

Onko vaarana, että nimettömyyden yleistyminen ihan arkipäiväisissäkin asioissa rapauttaa lähdesuojaa?

”Perinteisesti lähdesuoja on tarkoitettu suojaamaan lähdettä, joka kertoo yhteiskunnallisesta epäkohdasta. Vaikea sanoa, kokisiko se inflaation, jos sellainen käytäntö yleistyisi”, Korpisaari toteaa.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta