Huono terveysjournalismi voi tappaa, kirjoittaa terveystoimittaja Juha Matias Lehtonen

Juha Matias Lehtonen

37-vuotias helsinkiläinen vapaa toimittaja, joka kirjoittaa terveydestä ja ihmisen käyttäytymisestä.

Aloitti uransa City-lehdessä vuonna 2007. Julkaisee nykyään säännöllisesti Helsingin Sanomien Torstai-sivuilla ja Journalistissa.

Koulutukseltaan teologian maisteri.

Pyöritti vuosina 2013 – 2015 Kulkuri.org-mediaa.

Käsikirjoittanut kaksi luontodokumenttielokuvaa.

Kirjoittaa parhaillaan kirjaa terveyshumpuukin historiasta.

JOURNALISTI
30.1.2020

Juha Matias Lehtonen, teksti
Aapo Huhta, kuva

Journalismin ydinpalvelu on tarjota lukijoille tietoa, joka auttaa heitä ymmärtämään monimutkaista maailmaamme tarkemmin, syvemmin ja totuudenmukaisemmin.

Omalla alallani, terveysjournalismissa, autamme lukijoita erottamaan asiallisen tiedon humpuukista ja tekemään valistuneita terveysvalintoja. Julkaisemamme tieto ei suoraan heijastu lukijoiden elintapoihin, mutta sillä on silti merkitystä: Monilla ihmisillä on kiihkeä terveyttä koskevan tiedon tarve. Kaikkihan haluavat pysyä terveinä. Mitä huonommin tiedontarve täyttyy, sitä vaikeampi terveyttä on edistää. Hyvät valinnat edellyttävät asianmukaista tietoa.

Terveysvalistus ei uppoa yleisöön niin hyvin kuin 1900-luvulla haaveiltiin. Terveysjournalismin laatu vaikuttaa silti varmasti jonkin verran suomalaiseen kansanterveyteen. Ei vaadi pahantahtoista uskonloikkaa olettaa, että väestötasolla tarkasteltuna huono terveysjournalismi aiheuttaa sairauksia ja lyhentää lukijoiden elinikää.

 

Terveysjournalistit tietävät, miten vaikeaa terveyden erikoisalasta on kirjoittaa luotettavasti. Terveystiedon kenttä on valtava, hajanainen ja täynnä epävarmoja lupauksia.

Silti kirjoittaa pitää. Terveys kiinnostaa lukijoita. Mediataloille se on hyvää bisnestä. Terveysjutut ovat usein sanomalehtienkin luetuimpia artikkeleita.

1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun terveysjournalismin merkittävä ongelma on ollut aikakauslehtien pehmeä hyvinvointigenre. Genren jutuissa terveys esitellään usein kauneuden ja muodin kaltaisena trendinä. Terveyttä tavoitellaan aina uusilla trendiruoilla, trendiliikuntalajeilla, trendiravintolisillä, jopa trendihoidoilla. Samat trendit toistuvat lehdissä julkaistuissa mainoksissa. Keskiössä on tieteellisen tiedon sijaan kuluttajuus.

Yksi genren perusongelmista on, että se käsittelee terveyttä kevyenä mielipideasiana, kuin tosiasioita ei olisikaan. Mikäli mediataloissa halutaan edistää lukijoiden terveyttä, tulisi hähmäinen hyvinvointikirjoittelu siirtää taka-alalle ja terveyssivujen perussisällöksi nostaa yhä enemmän kriittisiä, ”kovia” tiedejuttuja, joiden tehtävänä on vastata lukijoiden terveyttä koskevaan tiedontarpeeseen.

 

Myös terveysuutiset ovat usein epäluotettavia. Jotta niistä saataisiin yhtä aikaa luotettavia ja jännittäviä, tarvitaan aikaa ja työrauhaa, joita toimittajille harvoin suodaan. Halvoilla tempuilla jännitystä voi taikoa esiin tyhjästä, jos on valmis tinkimään luotettavuudesta. Suosittu konsti on lohkaista yksittäinen tutkimus irti tieteellisestä asiayhteydestään, jolloin se näyttää uutisarvoisemmalta kuin onkaan.

Kun mediassa julistetaan vuodesta toiseen, miten tutkijat ovat muka taas kumonneet aiemman tieteellisen tiedon – vaikkapa koskien kananmunan tai viinin terveellisyyttä – lukijat pääsevät naureskelemaan kaiken tieteen turhuudelle ja ”nollatutkimuksille”.

Pilkan kärki saisi kohdistua tutkijoiden sijaan mieluummin lehdistöön.

Lukijoiden luottamus on journalistiselle medialle strateginen resurssi. Terveysjuttujen sirpaleisuus paljastaa, miten media on valmis tinkimään journalismin laadusta muuntaakseen luottamusta helpoksi rahaksi. Tämä on kestämätön kuvio. Kun luottamus on kerran kulutettu loppuun, sitä ei niin vain palauteta.

Terveysjournalismin luotettavuuspula on niin sanotun median kriisin kovaa ydintä, vaikka sitä ei yleensä sellaisena ajatella. Toimituksissa tulisi punnita tarkoin, millaista vahinkoa epäluotettavat terveysartikkelit aiheuttavat paitsi tiedotusvälineille itselleen myös lukijoille ja heidän hyvinvoinnilleen.

Juha Matias Lehtonen

37-vuotias helsinkiläinen vapaa toimittaja, joka kirjoittaa terveydestä ja ihmisen käyttäytymisestä.

Aloitti uransa City-lehdessä vuonna 2007. Julkaisee nykyään säännöllisesti Helsingin Sanomien Torstai-sivuilla ja Journalistissa.

Koulutukseltaan teologian maisteri.

Pyöritti vuosina 2013 – 2015 Kulkuri.org-mediaa.

Käsikirjoittanut kaksi luontodokumenttielokuvaa.

Kirjoittaa parhaillaan kirjaa terveyshumpuukin historiasta.



3 2020
Arkisto

Kriisioloissa medialta vaaditaan malttia

Koronauutisoinnissa sekä toimittajien että yleisön on pakko oppia sietämään epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Ja myös mediayhtiöiden on joustettava, kirjoittaa Maria Pettersson.

Päivi Anttikoski otti selfien Valtio­neuvoston linnan wc-tiloissa. Ennen ­koronaviruksen leviämistä ja valmiuslain käyttöönottoa siihen oli vielä aikaa.

Suosittelet kaikille toimittajille viestintäjohtajan uraa, Päivi Anttikoski

Valtioneuvoston viestintäjohtaja haluaa järjestää tiedotustilaisuuksia ihmisille eikä toimittajille.

Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Finländska medier dryper av vita räddare

När medierna lyfter upp en enskild person som hjälte kan det bidra till ökad volontärturism, skriver Liselott Lindström.

Koronaviruksen lyhennys voi olla uhkapeliä

”Vaikka 'koronan uhrien' ei tulkittaisikaan viittaavan pöytäpeliriippuvuuteen, myös otsikoissa olisi tyylikkäintä puhua (korona)viruksesta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon

MV-lehteen liittyvä oikeudenkäynti saattaa venyä jopa syksyyn.

Freelancer sairastaa omaan laskuunsa

”Freelancerin pitäisi saada työstään riittävä korvaus, joka riittää työterveyshuollon ja sairauspäivärahan maksamiseen”, kirjoittaa Hanna Kaisa Hellsten.

Yt-neuvottelut ovat neuvottelut, eivät sanelua, muistutti käräjäoikeus

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi helmikuussa Helsingin Evankelisen Opiston maksamaan korvauksia journalistisen alan opettajan työsuhteen päättämisriidassa. Oikeus arvioi sitä, käytiinkö yt-neuvottelut laillisesti.

Monipuolinen toimittaja ja tarkka vesipallotuomari

Kuolleita: Toimittaja Pasi Natunen 15. 7. 1967 Kuopio – 4. 2. 2020 Tuusula

Sanojen taitaja ja älykäs keskustelija

Kuolleita: Kulttuuritoimittaja Katriina Laine 27. 8. 1943 Pori – 4. 2. 2020 Pori

Uutisia Raumalta viideltä vuosikymmeneltä

Kuolleita: Uutispäällikkö Maija-Liisa Tuominen 5. 4. 1926 Kokemäki – 22. 2. 2020 Rauma

Ahkera ja leppoisa elävän kuvan ammattilainen

Kuolleita: Ohjaaja ja leikkaaja Matti Markkanen 26. 8. 1945 Kotka – 6. 11. 2019 Mikkeli

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta