Huono terveysjournalismi voi tappaa, kirjoittaa terveystoimittaja Juha Matias Lehtonen

Juha Matias Lehtonen

37-vuotias helsinkiläinen vapaa toimittaja, joka kirjoittaa terveydestä ja ihmisen käyttäytymisestä.

Aloitti uransa City-lehdessä vuonna 2007. Julkaisee nykyään säännöllisesti Helsingin Sanomien Torstai-sivuilla ja Journalistissa.

Koulutukseltaan teologian maisteri.

Pyöritti vuosina 2013 – 2015 Kulkuri.org-mediaa.

Käsikirjoittanut kaksi luontodokumenttielokuvaa.

Kirjoittaa parhaillaan kirjaa terveyshumpuukin historiasta.

JOURNALISTI
30.1.2020

Juha Matias Lehtonen, teksti
Aapo Huhta, kuva

Journalismin ydinpalvelu on tarjota lukijoille tietoa, joka auttaa heitä ymmärtämään monimutkaista maailmaamme tarkemmin, syvemmin ja totuudenmukaisemmin.

Omalla alallani, terveysjournalismissa, autamme lukijoita erottamaan asiallisen tiedon humpuukista ja tekemään valistuneita terveysvalintoja. Julkaisemamme tieto ei suoraan heijastu lukijoiden elintapoihin, mutta sillä on silti merkitystä: Monilla ihmisillä on kiihkeä terveyttä koskevan tiedon tarve. Kaikkihan haluavat pysyä terveinä. Mitä huonommin tiedontarve täyttyy, sitä vaikeampi terveyttä on edistää. Hyvät valinnat edellyttävät asianmukaista tietoa.

Terveysvalistus ei uppoa yleisöön niin hyvin kuin 1900-luvulla haaveiltiin. Terveysjournalismin laatu vaikuttaa silti varmasti jonkin verran suomalaiseen kansanterveyteen. Ei vaadi pahantahtoista uskonloikkaa olettaa, että väestötasolla tarkasteltuna huono terveysjournalismi aiheuttaa sairauksia ja lyhentää lukijoiden elinikää.

 

Terveysjournalistit tietävät, miten vaikeaa terveyden erikoisalasta on kirjoittaa luotettavasti. Terveystiedon kenttä on valtava, hajanainen ja täynnä epävarmoja lupauksia.

Silti kirjoittaa pitää. Terveys kiinnostaa lukijoita. Mediataloille se on hyvää bisnestä. Terveysjutut ovat usein sanomalehtienkin luetuimpia artikkeleita.

1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun terveysjournalismin merkittävä ongelma on ollut aikakauslehtien pehmeä hyvinvointigenre. Genren jutuissa terveys esitellään usein kauneuden ja muodin kaltaisena trendinä. Terveyttä tavoitellaan aina uusilla trendiruoilla, trendiliikuntalajeilla, trendiravintolisillä, jopa trendihoidoilla. Samat trendit toistuvat lehdissä julkaistuissa mainoksissa. Keskiössä on tieteellisen tiedon sijaan kuluttajuus.

Yksi genren perusongelmista on, että se käsittelee terveyttä kevyenä mielipideasiana, kuin tosiasioita ei olisikaan. Mikäli mediataloissa halutaan edistää lukijoiden terveyttä, tulisi hähmäinen hyvinvointikirjoittelu siirtää taka-alalle ja terveyssivujen perussisällöksi nostaa yhä enemmän kriittisiä, ”kovia” tiedejuttuja, joiden tehtävänä on vastata lukijoiden terveyttä koskevaan tiedontarpeeseen.

 

Myös terveysuutiset ovat usein epäluotettavia. Jotta niistä saataisiin yhtä aikaa luotettavia ja jännittäviä, tarvitaan aikaa ja työrauhaa, joita toimittajille harvoin suodaan. Halvoilla tempuilla jännitystä voi taikoa esiin tyhjästä, jos on valmis tinkimään luotettavuudesta. Suosittu konsti on lohkaista yksittäinen tutkimus irti tieteellisestä asiayhteydestään, jolloin se näyttää uutisarvoisemmalta kuin onkaan.

Kun mediassa julistetaan vuodesta toiseen, miten tutkijat ovat muka taas kumonneet aiemman tieteellisen tiedon – vaikkapa koskien kananmunan tai viinin terveellisyyttä – lukijat pääsevät naureskelemaan kaiken tieteen turhuudelle ja ”nollatutkimuksille”.

Pilkan kärki saisi kohdistua tutkijoiden sijaan mieluummin lehdistöön.

Lukijoiden luottamus on journalistiselle medialle strateginen resurssi. Terveysjuttujen sirpaleisuus paljastaa, miten media on valmis tinkimään journalismin laadusta muuntaakseen luottamusta helpoksi rahaksi. Tämä on kestämätön kuvio. Kun luottamus on kerran kulutettu loppuun, sitä ei niin vain palauteta.

Terveysjournalismin luotettavuuspula on niin sanotun median kriisin kovaa ydintä, vaikka sitä ei yleensä sellaisena ajatella. Toimituksissa tulisi punnita tarkoin, millaista vahinkoa epäluotettavat terveysartikkelit aiheuttavat paitsi tiedotusvälineille itselleen myös lukijoille ja heidän hyvinvoinnilleen.

Juha Matias Lehtonen

37-vuotias helsinkiläinen vapaa toimittaja, joka kirjoittaa terveydestä ja ihmisen käyttäytymisestä.

Aloitti uransa City-lehdessä vuonna 2007. Julkaisee nykyään säännöllisesti Helsingin Sanomien Torstai-sivuilla ja Journalistissa.

Koulutukseltaan teologian maisteri.

Pyöritti vuosina 2013 – 2015 Kulkuri.org-mediaa.

Käsikirjoittanut kaksi luontodokumenttielokuvaa.

Kirjoittaa parhaillaan kirjaa terveyshumpuukin historiasta.



1 2020
Arkisto

Työnantaja haluaisi sopimisen sijaan sanella, ja sehän ei käy

Meneillään olevat tes-neuvotteluissa näyttää siltä, että työnantaja haluaa yhä enemmän määräysvaltaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Freelancerin vaihtoehdot

Kannattaako freelancerin olla työntekijänä osuuskunnassa, ”kevytyrittäjä” vai kokonaan omillaan? Journalisti vertaili työosuuskuntien ja laskutuspalveluiden hyötyjä oman toiminimen perustamiseen.

Vaihdat mieluummin työpaikkaa kuin vitsejäsi, Markku Mantila

Ilkka-Pohjalaisen uusi päätoimittaja haluaa tehdä journalismia samalla tavalla kuin 1970-luvun heviä.

Politiikan journalismista ei voi siivota pois politiikkaa

”Poliitikot mielellään hämärtävät arvojen tärkeyttä politiikanteossa. Median ei pidä lähteä tällaiseen pelleilyyn mukaan”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Tällainen oli media-alan vuosi 2019

Digi-alv laski, JSN:n puheenjohtaja vaihtui ja postinjakelu oli tapetilla. Uutisraportointia värittivät ”ovilivet”. Kokosimme yhteen media-alan keskeisiä tapahtumia.

Harkkapaikat eivät ole mukana kesätyöhaun aikataulusuosituksessa – pitäisikö niiden olla?

”Harjoittelupaikkojen sisällyttäminen suositukseen selkiyttäisi prosessia, mutta kasvattaisi tammikuun rekrytointisumaa. Kovenisiko kilpailu myös harjoittelupaikoista”, pohtii Laura Forsén kolumnissaan.

Vi och de andra

”Journalistkåren, som jag känner den, är rätt homogen, vi lever våra liv med liknande förutsättningar inom snarlika ramar”, skriver Mikaela Löv.

Terveyskysely: Stressi ja epävarmuus piinavat freelancereita

Terveet elämäntavat eivät ole säästäneet freelancetoimittajia terveyshuolilta. SFJ ja Sydänliitto selvittivät freelancereiden hyvinvointia viime vuoden marras-joulukuussa.

Arkikieli voi tuntua asenteelliselta

”Sanomalehtitekstin vankka kehikko on yleiskieli, josta poikkeaminen pistää silmään”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Dustin Hoffman osaa näytellä

Kulttuuritoimittaja Harri Römpötti pääsi harvinaisen yksityisnäytöksen, kun Dustin Hoffman kieltäytyi lopettamasta haastatteluaikaansa lyhyeen.

Kotimaan kantava voima

Kuolleita: Tuottaja Tuija Tiihonen 23. 12. 1956 Joroinen – 26. 12. 2019 Kirkkonummi

Elämän äänen vahva tallentaja

Kuolleita: Toimittaja Leena Jäppinen 7. 9. 1954 Suonenjoki – 19. 12. 2019 Tampere

”Jos olisin ollut hukassa, minut olisi jo löydetty”

Kuolleita: Toimittaja Ulla-Maija Paalu 4. 7. 1947 Uusikaupunki – 6. 12. 2019 Uusikaupunki.

Vuorovierailut virkistävät yhdistystoimintaa

Vierailuista naapuriyhdistyksen luona on ollut hyötyä myös oman toiminnan kehittämisessä, kirjoittaa Keski-Suomen Journalistien puheenjohtaja Jukka Koivula.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta