Huono terveysjournalismi voi tappaa, kirjoittaa terveystoimittaja Juha Matias Lehtonen

Juha Matias Lehtonen

37-vuotias helsinkiläinen vapaa toimittaja, joka kirjoittaa terveydestä ja ihmisen käyttäytymisestä.

Aloitti uransa City-lehdessä vuonna 2007. Julkaisee nykyään säännöllisesti Helsingin Sanomien Torstai-sivuilla ja Journalistissa.

Koulutukseltaan teologian maisteri.

Pyöritti vuosina 2013 – 2015 Kulkuri.org-mediaa.

Käsikirjoittanut kaksi luontodokumenttielokuvaa.

Kirjoittaa parhaillaan kirjaa terveyshumpuukin historiasta.

JOURNALISTI
30.1.2020

Juha Matias Lehtonen, teksti
Aapo Huhta, kuva

Journalismin ydinpalvelu on tarjota lukijoille tietoa, joka auttaa heitä ymmärtämään monimutkaista maailmaamme tarkemmin, syvemmin ja totuudenmukaisemmin.

Omalla alallani, terveysjournalismissa, autamme lukijoita erottamaan asiallisen tiedon humpuukista ja tekemään valistuneita terveysvalintoja. Julkaisemamme tieto ei suoraan heijastu lukijoiden elintapoihin, mutta sillä on silti merkitystä: Monilla ihmisillä on kiihkeä terveyttä koskevan tiedon tarve. Kaikkihan haluavat pysyä terveinä. Mitä huonommin tiedontarve täyttyy, sitä vaikeampi terveyttä on edistää. Hyvät valinnat edellyttävät asianmukaista tietoa.

Terveysvalistus ei uppoa yleisöön niin hyvin kuin 1900-luvulla haaveiltiin. Terveysjournalismin laatu vaikuttaa silti varmasti jonkin verran suomalaiseen kansanterveyteen. Ei vaadi pahantahtoista uskonloikkaa olettaa, että väestötasolla tarkasteltuna huono terveysjournalismi aiheuttaa sairauksia ja lyhentää lukijoiden elinikää.

 

Terveysjournalistit tietävät, miten vaikeaa terveyden erikoisalasta on kirjoittaa luotettavasti. Terveystiedon kenttä on valtava, hajanainen ja täynnä epävarmoja lupauksia.

Silti kirjoittaa pitää. Terveys kiinnostaa lukijoita. Mediataloille se on hyvää bisnestä. Terveysjutut ovat usein sanomalehtienkin luetuimpia artikkeleita.

1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun terveysjournalismin merkittävä ongelma on ollut aikakauslehtien pehmeä hyvinvointigenre. Genren jutuissa terveys esitellään usein kauneuden ja muodin kaltaisena trendinä. Terveyttä tavoitellaan aina uusilla trendiruoilla, trendiliikuntalajeilla, trendiravintolisillä, jopa trendihoidoilla. Samat trendit toistuvat lehdissä julkaistuissa mainoksissa. Keskiössä on tieteellisen tiedon sijaan kuluttajuus.

Yksi genren perusongelmista on, että se käsittelee terveyttä kevyenä mielipideasiana, kuin tosiasioita ei olisikaan. Mikäli mediataloissa halutaan edistää lukijoiden terveyttä, tulisi hähmäinen hyvinvointikirjoittelu siirtää taka-alalle ja terveyssivujen perussisällöksi nostaa yhä enemmän kriittisiä, ”kovia” tiedejuttuja, joiden tehtävänä on vastata lukijoiden terveyttä koskevaan tiedontarpeeseen.

 

Myös terveysuutiset ovat usein epäluotettavia. Jotta niistä saataisiin yhtä aikaa luotettavia ja jännittäviä, tarvitaan aikaa ja työrauhaa, joita toimittajille harvoin suodaan. Halvoilla tempuilla jännitystä voi taikoa esiin tyhjästä, jos on valmis tinkimään luotettavuudesta. Suosittu konsti on lohkaista yksittäinen tutkimus irti tieteellisestä asiayhteydestään, jolloin se näyttää uutisarvoisemmalta kuin onkaan.

Kun mediassa julistetaan vuodesta toiseen, miten tutkijat ovat muka taas kumonneet aiemman tieteellisen tiedon – vaikkapa koskien kananmunan tai viinin terveellisyyttä – lukijat pääsevät naureskelemaan kaiken tieteen turhuudelle ja ”nollatutkimuksille”.

Pilkan kärki saisi kohdistua tutkijoiden sijaan mieluummin lehdistöön.

Lukijoiden luottamus on journalistiselle medialle strateginen resurssi. Terveysjuttujen sirpaleisuus paljastaa, miten media on valmis tinkimään journalismin laadusta muuntaakseen luottamusta helpoksi rahaksi. Tämä on kestämätön kuvio. Kun luottamus on kerran kulutettu loppuun, sitä ei niin vain palauteta.

Terveysjournalismin luotettavuuspula on niin sanotun median kriisin kovaa ydintä, vaikka sitä ei yleensä sellaisena ajatella. Toimituksissa tulisi punnita tarkoin, millaista vahinkoa epäluotettavat terveysartikkelit aiheuttavat paitsi tiedotusvälineille itselleen myös lukijoille ja heidän hyvinvoinnilleen.

Juha Matias Lehtonen

37-vuotias helsinkiläinen vapaa toimittaja, joka kirjoittaa terveydestä ja ihmisen käyttäytymisestä.

Aloitti uransa City-lehdessä vuonna 2007. Julkaisee nykyään säännöllisesti Helsingin Sanomien Torstai-sivuilla ja Journalistissa.

Koulutukseltaan teologian maisteri.

Pyöritti vuosina 2013 – 2015 Kulkuri.org-mediaa.

Käsikirjoittanut kaksi luontodokumenttielokuvaa.

Kirjoittaa parhaillaan kirjaa terveyshumpuukin historiasta.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta