Vapaa kiekkojournalisti Uuge Kojola saa yhdestä joukkueesta itselleen elannon

Uuge Kojola, 67

Aloitti toimittajauransa vuonna 1992 Radio Cityssä. Työskennellyt vuodesta 1996 yrittäjänä.

Juontaa nykyisin Radio Cityn Kiekkoradiota.

Kojola on ollut tekemässä HIFK:n tunnettua maalilaulua. ”Annoin musiikinkäsittelijälle raaka-aineet eli eri kappaleet, joista maalilaulu koostettiin.”

JOURNALISTI
14.11.2019

Markus Ånäs, teksti
Vesa Laitinen, kuva

Uuge Kojola on harvinaislaatuinen yrittäjä Suomessa: hän on elättänyt itsensä vuodesta 1994 vain yhtä urheiluseuraa, helsinkiläistä jääkiekkojoukkuetta HIFK:ta seuraamalla.

Välillä Kojolan palkan on maksanut journalistinen työnantaja, välillä yrityssponsori. Hän on tehnyt radiolähetyksiä, blogeja ja videoita, mutta aihe on ollut aina sama: HIFK.

”Suomessa on vähän tiedotusvälineitä, jotka voisivat osoittaa vakituiselle toimittajalle seuranta-alueeksi vain yhden joukkueen. Yrittäjänäkin täytyy löytää yritysyhteistyökumppani”, Kojola kertoo.

Kojolan kaltaisia, yhdelle joukkueelle omistautuneita tekijöitä on maailmalla paljon: erityisesti urheilusta viihdeteollisuutta muovanneessa Yhdysvalloissa, mutta myös suurten seurojen Espanjassa, Saksassa, Italiassa ja Englannissa. Nämä toimittajat seuraavat usein oman alueensa valtaseuraa, kuten jenkkifutisjoukkuetta, jalkapallo-, koripallo-, käsipallo- ja jääkiekkojoukkuetta tai F1-tallia.

He ovat usein itsekin tunnettuja. Niin myös Kojola. Hän kertoo, että esimerkiksi HIFK:n vanhemmat pelaajat varoittelevat uusia hankintoja hänen omaperäisistä kysymyksistään.

Myös seuran fanit ovat oppineet etsiytymään Kojolan perässä aina uusille julkaisualustoille. ”Punaisessa perheessä” moni tunnistaa Kojolan Nordenskiöldinkadun varrella olevan jäähallin käytäviltä haastatteluita tekemässä.

Kojola sanoo kohtelevansa myös muiden seurojen pelaajia reilusti ja nämä häntä.

”Vaikka seuraan HIFK:ta, minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada haastattelua muiden joukkueiden pelaajilta.”

 

Kojolasta tuli jääkiekkotoimittaja Radio Cityssä. Hän aloitti siellä musiikkitoimittajana vuonna 1992, mutta pian hänen tehtäviinsä sisällytettiin myös Lätkämaailma-ohjelma. Siinä seurattiin kaupungin omaa joukkuetta HIFK:ta.

Niin käynnistyi myös Kojolan pitkä yhteistyö panimoyhtiö Sinebrychoffin kanssa. Se kustansi Radio Cityn ohjelman.

Kojola ei muista, että yhteistyökumppanilla olisi tuolloin ollut sanomista sisältöihin.

”Silloin annettiin palaa kunnolla, mikäli aihetta oli. En tosin ole senkään jälkeen sensuroinut mitään, minkä olen kokenut tärkeäksi kertoa.”

Kun Lätkämaailma loppui, Kojola alkoi tehdä juttuja HIFK:sta suoraan Koffin ja Snickers-suklaapatukoiden verkkosivuille.

”Tarvittiin vain toimiva nauhuri ja kamera sekä rikkaan äidinkielemme variaatiot. Vapaana kiekkojournalistina oma liiketoiminta oli helppo käynnistää”, Kojola kertoo.

Kojola teki Snickersin tuella esimerkiksi patukan ”Nutcase”-mainoskampanjaan liittyvää blogia. Kampanjassa oli urheilijayhteistyökumppaneina kaukaloiden kovanyrkkejä, muun muassa HIFK:ssa tuolloin pelannut Pasi Nielikäinen. Kojolan teksteissä Nielikäistä ei kuitenkaan korostettu, eikä sponsori sitä pyytänyt.

Myöskään Sinebrychoff ei ole koskaan puuttunut Kojolan värikkäisiin, oikeinkirjoitussääntöjä venyttäviin ja paikoin kiistanalaisiin kirjoituksiin.

Kojolan teksteissä vilisee puhekielestä litteroidulta vaikuttavia lauseita, esimerkiksi ähinää ja puhinaa kirjoitetussa muodossa – kuin bluesmuusikon sanoituksissa. Toisaalta hän käyttää älykkäitä sanaleikkejä ja vertauskuvia, joita HIFK:n kannattajat myöhemmin lainaavat.

Ja kun hyvin asioista perillä oleva Kojola kirjoittaa ”elämme mielenkiintoisia aikoja”, se enteilee uuden hankinnan saapumista joukkueeseen.

”Ovat jotkut juttujeni kohteet joskus hermostuneet, kuten niin ikään Koffin leirissä ollut TPS:n valmentaja Hannu Jortikka”, Kojola sanoo.

Jortikka ei olisi halunnut antaa Kojolalle haastattelua huonosti menneen ottelun jälkeen – ja Kojola kirjoitti siitä omaan tyyliinsä.

”Mutta rahoittajien puolelta ei ole koskaan otettu yhteyttä, eikä sopimuksiin ole kirjattu mitään ehtoja julkaisujen sisältöön liittyen.”

Kojola kertoo, ettei häntä ole koskaan esimerkiksi pyydetty nostamaan esiin tiettyjä näkökulmia.

”Minulla on ollut aina vapaa valinta. Olen sen verran kapinallinen, että tiukan muodon määrääminen ei kyllä toimisi, tämän olen myös tehnyt selväksi. Osaan kyllä kuunnella, kysellä ja olla tarvittaessa hiljaa sponsorin visioita tulkitessa.”

 

Tänä syksynä Kojola on palannut Radio Cityyn. Hänen videoraporttejaan julkaistaan radion sosiaalisen median kanavissa ja haastatteluja sekä suorina että taltioituna radiossa.

Kojola on aina kokenut tekevänsä HIFK:sta uutisoidessaan journalismia, ei esimerkiksi tiedottamista.

”Työni ei ole minulle sokea palvontakultti. Olen mennyt aina jääkiekko edellä. Minua kiinnostavat urheilu ja sen tekijät, yli maiden, mantujen ja seurarajojen.”

Uuge Kojola, 67

Aloitti toimittajauransa vuonna 1992 Radio Cityssä. Työskennellyt vuodesta 1996 yrittäjänä.

Juontaa nykyisin Radio Cityn Kiekkoradiota.

Kojola on ollut tekemässä HIFK:n tunnettua maalilaulua. ”Annoin musiikinkäsittelijälle raaka-aineet eli eri kappaleet, joista maalilaulu koostettiin.”



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta