Vapaa kiekkojournalisti Uuge Kojola saa yhdestä joukkueesta itselleen elannon

Uuge Kojola, 67

Aloitti toimittajauransa vuonna 1992 Radio Cityssä. Työskennellyt vuodesta 1996 yrittäjänä.

Juontaa nykyisin Radio Cityn Kiekkoradiota.

Kojola on ollut tekemässä HIFK:n tunnettua maalilaulua. ”Annoin musiikinkäsittelijälle raaka-aineet eli eri kappaleet, joista maalilaulu koostettiin.”

JOURNALISTI
14.11.2019

Markus Ånäs, teksti
Vesa Laitinen, kuva

Uuge Kojola on harvinaislaatuinen yrittäjä Suomessa: hän on elättänyt itsensä vuodesta 1994 vain yhtä urheiluseuraa, helsinkiläistä jääkiekkojoukkuetta HIFK:ta seuraamalla.

Välillä Kojolan palkan on maksanut journalistinen työnantaja, välillä yrityssponsori. Hän on tehnyt radiolähetyksiä, blogeja ja videoita, mutta aihe on ollut aina sama: HIFK.

”Suomessa on vähän tiedotusvälineitä, jotka voisivat osoittaa vakituiselle toimittajalle seuranta-alueeksi vain yhden joukkueen. Yrittäjänäkin täytyy löytää yritysyhteistyökumppani”, Kojola kertoo.

Kojolan kaltaisia, yhdelle joukkueelle omistautuneita tekijöitä on maailmalla paljon: erityisesti urheilusta viihdeteollisuutta muovanneessa Yhdysvalloissa, mutta myös suurten seurojen Espanjassa, Saksassa, Italiassa ja Englannissa. Nämä toimittajat seuraavat usein oman alueensa valtaseuraa, kuten jenkkifutisjoukkuetta, jalkapallo-, koripallo-, käsipallo- ja jääkiekkojoukkuetta tai F1-tallia.

He ovat usein itsekin tunnettuja. Niin myös Kojola. Hän kertoo, että esimerkiksi HIFK:n vanhemmat pelaajat varoittelevat uusia hankintoja hänen omaperäisistä kysymyksistään.

Myös seuran fanit ovat oppineet etsiytymään Kojolan perässä aina uusille julkaisualustoille. ”Punaisessa perheessä” moni tunnistaa Kojolan Nordenskiöldinkadun varrella olevan jäähallin käytäviltä haastatteluita tekemässä.

Kojola sanoo kohtelevansa myös muiden seurojen pelaajia reilusti ja nämä häntä.

”Vaikka seuraan HIFK:ta, minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada haastattelua muiden joukkueiden pelaajilta.”

 

Kojolasta tuli jääkiekkotoimittaja Radio Cityssä. Hän aloitti siellä musiikkitoimittajana vuonna 1992, mutta pian hänen tehtäviinsä sisällytettiin myös Lätkämaailma-ohjelma. Siinä seurattiin kaupungin omaa joukkuetta HIFK:ta.

Niin käynnistyi myös Kojolan pitkä yhteistyö panimoyhtiö Sinebrychoffin kanssa. Se kustansi Radio Cityn ohjelman.

Kojola ei muista, että yhteistyökumppanilla olisi tuolloin ollut sanomista sisältöihin.

”Silloin annettiin palaa kunnolla, mikäli aihetta oli. En tosin ole senkään jälkeen sensuroinut mitään, minkä olen kokenut tärkeäksi kertoa.”

Kun Lätkämaailma loppui, Kojola alkoi tehdä juttuja HIFK:sta suoraan Koffin ja Snickers-suklaapatukoiden verkkosivuille.

”Tarvittiin vain toimiva nauhuri ja kamera sekä rikkaan äidinkielemme variaatiot. Vapaana kiekkojournalistina oma liiketoiminta oli helppo käynnistää”, Kojola kertoo.

Kojola teki Snickersin tuella esimerkiksi patukan ”Nutcase”-mainoskampanjaan liittyvää blogia. Kampanjassa oli urheilijayhteistyökumppaneina kaukaloiden kovanyrkkejä, muun muassa HIFK:ssa tuolloin pelannut Pasi Nielikäinen. Kojolan teksteissä Nielikäistä ei kuitenkaan korostettu, eikä sponsori sitä pyytänyt.

Myöskään Sinebrychoff ei ole koskaan puuttunut Kojolan värikkäisiin, oikeinkirjoitussääntöjä venyttäviin ja paikoin kiistanalaisiin kirjoituksiin.

Kojolan teksteissä vilisee puhekielestä litteroidulta vaikuttavia lauseita, esimerkiksi ähinää ja puhinaa kirjoitetussa muodossa – kuin bluesmuusikon sanoituksissa. Toisaalta hän käyttää älykkäitä sanaleikkejä ja vertauskuvia, joita HIFK:n kannattajat myöhemmin lainaavat.

Ja kun hyvin asioista perillä oleva Kojola kirjoittaa ”elämme mielenkiintoisia aikoja”, se enteilee uuden hankinnan saapumista joukkueeseen.

”Ovat jotkut juttujeni kohteet joskus hermostuneet, kuten niin ikään Koffin leirissä ollut TPS:n valmentaja Hannu Jortikka”, Kojola sanoo.

Jortikka ei olisi halunnut antaa Kojolalle haastattelua huonosti menneen ottelun jälkeen – ja Kojola kirjoitti siitä omaan tyyliinsä.

”Mutta rahoittajien puolelta ei ole koskaan otettu yhteyttä, eikä sopimuksiin ole kirjattu mitään ehtoja julkaisujen sisältöön liittyen.”

Kojola kertoo, ettei häntä ole koskaan esimerkiksi pyydetty nostamaan esiin tiettyjä näkökulmia.

”Minulla on ollut aina vapaa valinta. Olen sen verran kapinallinen, että tiukan muodon määrääminen ei kyllä toimisi, tämän olen myös tehnyt selväksi. Osaan kyllä kuunnella, kysellä ja olla tarvittaessa hiljaa sponsorin visioita tulkitessa.”

 

Tänä syksynä Kojola on palannut Radio Cityyn. Hänen videoraporttejaan julkaistaan radion sosiaalisen median kanavissa ja haastatteluja sekä suorina että taltioituna radiossa.

Kojola on aina kokenut tekevänsä HIFK:sta uutisoidessaan journalismia, ei esimerkiksi tiedottamista.

”Työni ei ole minulle sokea palvontakultti. Olen mennyt aina jääkiekko edellä. Minua kiinnostavat urheilu ja sen tekijät, yli maiden, mantujen ja seurarajojen.”

Uuge Kojola, 67

Aloitti toimittajauransa vuonna 1992 Radio Cityssä. Työskennellyt vuodesta 1996 yrittäjänä.

Juontaa nykyisin Radio Cityn Kiekkoradiota.

Kojola on ollut tekemässä HIFK:n tunnettua maalilaulua. ”Annoin musiikinkäsittelijälle raaka-aineet eli eri kappaleet, joista maalilaulu koostettiin.”



3 2020
Arkisto

Kriisioloissa medialta vaaditaan malttia

Koronauutisoinnissa sekä toimittajien että yleisön on pakko oppia sietämään epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Ja myös mediayhtiöiden on joustettava, kirjoittaa Maria Pettersson.

Päivi Anttikoski otti selfien Valtio­neuvoston linnan wc-tiloissa. Ennen ­koronaviruksen leviämistä ja valmiuslain käyttöönottoa siihen oli vielä aikaa.

Suosittelet kaikille toimittajille viestintäjohtajan uraa, Päivi Anttikoski

Valtioneuvoston viestintäjohtaja haluaa järjestää tiedotustilaisuuksia ihmisille eikä toimittajille.

Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Finländska medier dryper av vita räddare

När medierna lyfter upp en enskild person som hjälte kan det bidra till ökad volontärturism, skriver Liselott Lindström.

Koronaviruksen lyhennys voi olla uhkapeliä

”Vaikka 'koronan uhrien' ei tulkittaisikaan viittaavan pöytäpeliriippuvuuteen, myös otsikoissa olisi tyylikkäintä puhua (korona)viruksesta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon

MV-lehteen liittyvä oikeudenkäynti saattaa venyä jopa syksyyn.

Freelancer sairastaa omaan laskuunsa

”Freelancerin pitäisi saada työstään riittävä korvaus, joka riittää työterveyshuollon ja sairauspäivärahan maksamiseen”, kirjoittaa Hanna Kaisa Hellsten.

Yt-neuvottelut ovat neuvottelut, eivät sanelua, muistutti käräjäoikeus

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi helmikuussa Helsingin Evankelisen Opiston maksamaan korvauksia journalistisen alan opettajan työsuhteen päättämisriidassa. Oikeus arvioi sitä, käytiinkö yt-neuvottelut laillisesti.

Monipuolinen toimittaja ja tarkka vesipallotuomari

Kuolleita: Toimittaja Pasi Natunen 15. 7. 1967 Kuopio – 4. 2. 2020 Tuusula

Sanojen taitaja ja älykäs keskustelija

Kuolleita: Kulttuuritoimittaja Katriina Laine 27. 8. 1943 Pori – 4. 2. 2020 Pori

Uutisia Raumalta viideltä vuosikymmeneltä

Kuolleita: Uutispäällikkö Maija-Liisa Tuominen 5. 4. 1926 Kokemäki – 22. 2. 2020 Rauma

Ahkera ja leppoisa elävän kuvan ammattilainen

Kuolleita: Ohjaaja ja leikkaaja Matti Markkanen 26. 8. 1945 Kotka – 6. 11. 2019 Mikkeli

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta