Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

JOURNALISTI
14.11.2019

Maria Pettersson

Twitter: mariapetterss0n
maria.pettersson@journalistiliitto.fi

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Lomarahoista puolet pois. Puolitoista tuntia lisätyötä viikossa palkatta. Palkankorotus pyöreä nolla. Kolme lauantaita, helatorstai ja loppiainen muutetaan työpäiviksi. Sairausajan palkka laskee, samoin varallaolokorvaus. Lakko-oikeutta rajataan. Ay-jäsenmaksua ei enää peritä suoraan palkasta, vaan se on maksettava itse laskulla. Kiky-tunteja ei poisteta eli ilmaistyö jatkuisi.

 

Journalistiliitossa käydään tänä syksynä työehtosopimusneuvotteluja. Osa on käynnissä, toiset vasta tulossa. Tällä kertaa työnantajan esitykset ovat ennennäkemättömän rajuja ja paikoin täysin järjettömiä. Yllä muutamia tässä vaiheessa kuultuja, aivan tosissaan annettuja esityksiä. Neuvotteluja käyvä liiton puheenjohtaja Hanne Aho kirjoittaa neuvottelujen sujumisesta ja niitä ympäröivästä hiljaisuuden muurista sivulla 43.

Journalistiliitto ei ole ainoa, jonka neuvotteluissa on tänä syksynä esitetty kohtuuttomia avauksia. Monella alalla neuvottelut seisovat, koska työnantajan vaatimukset ovat mahdottomia. Ja kyllä, kyse on nyt nimenomaan työnantajan kohtuuttomuudesta. Esimerkiksi Journalistiliitossa työntekijäpuoli on mennyt pöytään täysin säällisillä avauksilla – esimerkiksi esittämällä, että hankalassa taloudellisessa tilanteessa luovutettu lomaviikko palautettaisiin.

 

Neuvottelujen alussa saatetaan toki heitellä koviakin vaatimuksia, mutta nyt tilanne on todella poikkeuksellinen.

Työnantaja pyrkii, tietenkin, saamaan työntekijät työskentelemään enemmän ja maksamaan heille vähemmän. Tässä ei sinällään ole mitään uutta, nyt vaatimukset vain ovat monta kertaluokkaa entistä pöyristyttävämpiä.

Samaan aikaan työnantaja yrittää romuttaa työntekijöiden mahdollisuuden puolustaa oikeuksiaan. Lakko-oikeuden rajaaminen on yksi esimerkki. Oikeus lakkoiluun on perusoikeus, jota työnantaja ei voi viedä. Ammattiyhdistysten jäsenmaksujen perimisen lopettaminen on toisella tavalla vakavaa. Toiveissa on selvästi näivettää ammattiyhdistysliikettä jäsenkadolla. Työnantaja koordinoi keskenään tehokkaasti, ja koordinointi lisääntyy vuosi vuodelta. Työnantajapuoli tietää, mikä voima yhtenäisyydessä piilee, ja haluaa siksi parhaansa mukaan hajottaa työntekijäpuolen yhtenäisyyden.

Mitä tapahtuu, jos työnantaja toteuttaa haaveensa ay-liikkeen kaatamisesta? Esimakua saa tämän tekstin ensiriveiltä.

 

Työntekijäpuoli voisi toki marssia pöytään samanlaisin esityksin. Ylimääräinen viikko lomaa kaikille ja lomarahoihin puolet lisää. Palkankorotus 20 prosenttia ja sairausajalta tuplapalkka. Ay-jäsenmaksu työnantajan maksettavaksi.

Tähän asti työntekijäpuolella on kuitenkin arveltu, että järkevissä ehdotuksissa on enemmän mieltä kuin järjettömissä. Nyt näyttää siltä, että työnantaja on heittänyt järjenhippeet menemään ja päättänyt esittää asioita, joiden se tietää kaatuvan – kenties toivoen näin saavansa hiukan maltillisemmat esityksensä läpi täysin ongelmitta.

Aho kirjoittaa työnantajan toivovan, ettei sen esitysten sisällöstä kerrottaisi työntekijöille. On helppo ymmärtää, miksi. Työnantaja tietää erinomaisen hyvin, kuinka törkeiltä sen esitykset näyttävät omistautuneiden ja työnantajastaan tykkäävien työntekijöiden silmiin. Ne ovat pyllistys työntekijöille, jotka ovat istuneet läpi lukuisat yt:t, venyneet, paikanneet, korvanneet ja järjestelleet asiansa työnantajan parhaaksi. Meidän alallamme työntekijät ovat hyvin uskollisia työnantajalle – valitettavasti sama ei näytä pätevän toisin päin.

Neuvottelut eivät ole vielä maalissa, ja jos järjettömyys ei väisty, eivät ne sinne myöskään pääse. Toivoa kuitenkin on, sillä lakko ei olisi kenenkään etu. Toivotaan, että neuvotteluiden edetessä järki alkaa kulkea.



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta