Paula Kaskimaa aloitti työt Pohjalaisessa tarvittaessa töihin tulevana kuvaajana. Nyt hänellä on maaliskuun loppuun jatkuva määräaikainen työsopimus kirjoittavana toimittajana.

Tarvittaessa töihin tuleva työntekijä on toimituksen varaventtiili ja osa työyhteisöä - ainakin melkein

JOURNALISTI
14.11.2019

Minna Uusivirta, teksti
Johannes Tervo, kuva

Jos tarvittaessa töihin tulevat työntekijät menisivät lakkoon, moni media olisi pulassa, arvelee viidessä eri mediatalossa määräaikaisuuksia ja ttt-pestejä kymmenen vuoden ajan tehnyt Ida Roivainen. Ttt:läiset ovat kuitenkin huolissaan toimeentulostaan ja tulevaisuudestaan alalla, joten näin ei tapahdu.

”Ei pätkätöistä päättävillä ole tuntumaa siihen, miten riippuvaisia tekijät ovat niistä töistä. Ei heillä ole ymmärrystä siitä, millaista on myydä itseään ja olla sosiaalinen, vahva ja reipas, joustaa kaikessa, eikä pitää kesälomaa vuosiin”, Roivainen sanoo.

Juuri alalle tulleelle tuuraukset ovat keino laajentaa osaamista ja saada työkokemusta. Vastavalmistuneena kuvajournalistina kuvaajan töitä ttt-sopimuksella Pohjalaisessa tehnyt Paula Kaskimaa sai uudella paikkakunnalla hivutettua itseään työpaikalle tuuraajana.

”Kahden pienen lapsen kanssa äitiyslomalla työssäkäynti teki hyvää ja sain ammatillista varmuutta.”

Hän arvelee, että pidemmän päälle tuurauksiin liittyvät erot työoloissa toisivat tunteen siitä, että on toisen luokan työntekijä.

Roivainenkin katsoo silpputyön heikentävän ammatillista identiteettiä.

Hän itse päättikin jättää journalismin ja siirtyi viime vuonna mediatutkijaksi Tampereen yliopistoon.

 

Tätä juttua varten kysyttiin tarvittaessa töihin tulevan työvoiman käytöstä kymmenestä Suomen suurimmasta toimituksesta sekä kymmeneltä ttt-pestejä tehneeltä. Kaikki toimitukset eli Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Turun Sanomat, Aamulehti, Ilkka ja Pohjalainen, Kaleva, Keskisuomalainen, Yle sekä MTV3 vastasivat kyselyyn.

Aiemmin vuokratyövoimaa käyttänyttä ja nyt suurta rekrytointikierrosta käyvää Maikkaria lukuun ottamatta muut talot palkkaavat tuuraajia lyhytaikaisiin pesteihin. Tarkkoja pätkäsijaisten määriä ei juuri kerrota.

Tarvittaessa töihin tulevat paikkaavat äkillisiä sairauspoissaoloja, lomia, kasautuneita rästivapaita tai toimitusten koulutuspäiviä. Toisinaan he tuuraavat poikkeuksellisina uutispäivinä tai kun muu toimitus on kiinni suurissa juttuprojekteissa. Vuorojen saaminen vaihtelee, eikä sijaisten käyttöä toimituksissa juuri koordinoida.

Puitteet työskentelylle ovat pääosin samat kuin muilla, mutta kulkuluvat, työpuhelimet tai kannettavat tietokoneet eivät yleensä ole pätkäsijaisten käytössä. Kuluja oman puhelimen käytöstä on perittävä usein jälkikäteen.

Paula Kaskimaa kertoo, ettei hän ttt:läisenä saanut lehden vapaakappaletta tai nettitunnuksia.

”Kävin silloin esimerkiksi kirjastossa katsomassa päivän lehden. Muuten en kuvaajana tiedä, miltä lopputulos printissä näyttää, enkä voi myöskään kehittyä kuvaajana.”

Työterveyspalvelut kuuluvat useimmiten sijaisille työpäivinä, mutta kaikkialla niiden saatavuus ei ole selvää heille – tai edes pääluottamusmiehille. Koska vuoroista ei ole takeita, tuuraajat saattavat tulla töihin kipeinä tai puolikuntoisina.

”Ttt:läinen ei voi helposti sanoa, jos on uupunut”, kertoo Turun Sanomiin ja STT:lle tuurauksia tehnyt Saara-Miira Kokkonen.

 

Tarvittaessa töihin tulevat kokevat olevansa toimituksessa osa työyhteisöä, mutta kehityskeskusteluihin, koulutuksiin, strategiapalavereihin tai illanviettoihin heitä ei aina kutsuta. Esimerkiksi viime vuonna Sanoman pikkujouluihin ei kutsuttu ttt:läisiä, koska “seinät tulivat vastaan”.

Työvuoroissa sijaiset tekevät pääosin nopeaa uutistyötä, eikä omia ideoita tai pitkiä juttuprojekteja yleensä ehdi toteuttamaan. Huonoihin päiviin ei tunnu olevan varaa.

”Koen, että minun on suorastaan pakko kehittyä silppuduunarina enemmän kuin jos minulla olisi vain yksi vakituinen ja kuukausipalkkainen työ”, sanoo neljä vuotta Helsingin Sanomissa ttt-vuoroja ja määräaikaisuuksia tehnyt Jukka Vuorio.

Töiden epävarmuus heijastuu monin tavoin muuhun elämään. Tuuraajat työskentelevät minimitaulukkopalkoilla, eikä palvelusvuosilisiin pääse kiinni. Lomia tai säästöjä harvoin pääsee kertymään, eikä säännöllisiä harrastuksia usein voi olla. Opintotuen ja yleisen asumistuen tulorajojen kanssa on painimista.

Paula Kaskimaa kertoo tehneensä monenlaisia lastenhoitojärjestyjä päästäkseen tuuraamaan.

”Välillä äitini tuli Kotkasta Vaasaan, välillä apuun tuli lasten täti Tampereelta tai fammu, joka asuu lähellä. Yritin näyttää, että olen käytettävissä lähes aina.”

Tuuraajat kaipasivat työstään palautetta ja tietoa tulevista vuoroista tai niiden puutteesta. Etenkin opiskelunsa jo päättäneitä askarrutti, huomioidaanko heitä tulevissa rekrytoinneissa.

”Mietin joskus, ajattelevatko korkeimmat pomot, että tilanne on minustakin hyvä näin”, Vuorio pohtii.

 

Pätkäsijaisten käyttöä perustellaan toimituksissa sillä, ettei mediataloilla ole varaa palkata uusia työntekijöitä. Ilta-Sanomien parinsadan hengen toimituksessa on pääluottamusmies Ari Simbergin mukaan listoilla muutamia kymmeniä tuuraajia. Joku on aina kipeänä tai lomalla, joten tarvittaessa töihin tuleville riittää töitä.

”Yt-neuvottelujen yhteydessä löysät on otettu pois. Työnantaja ei rekrytoi ja etenkin printissä on tiukka kulukuri, Simberg sanoo.

Toisaalta Iltalehden julkaisupäällikkö Tuukka Matilainen kertoo, että heillä ttt-rinki on hiljakkoin uusiutunut vakinaistamisten ansiosta. Tuuraajaporukka pidetään sen kokoisena, että kaikille on tarjota vuoroja.

Silpputyöläisiä toimituksissa on ollut ennenkin, mutta Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen katsoo, että nykyisin lyhyet sopimukset eivät ole entisenlainen tae pidemmistä pesteistä.

”Ei ttt-pestin lähtökohta ole se, että sen pitäisi johtaa toisenlaiseen työsuhteeseen, eikä ttt:läisyys anna etusijaa tulevaisuuden rekrytointeihin”, toteaa Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu.

Tuuraajien asemaa voi parantaa viime vuonna muuttunut työaikalaki. Journalistiliiton juristi Rami Lindström kertoo, että jos ttt-sopimuksessa on sovittu satunnaisista työvuoroista, mutta tosiasiassa töitä on kuuden kuukauden ajan säännöllisemmin, työntekijä voi pyytää neuvotteluja sopimuksen muuttamiseksi.

”Jos työvoiman tarve on jatkuvaa ja suunniteltua, perustetta ttt-sopimukselle ei välttämättä ole.”

Lue lisää: Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge



1 2020
Arkisto

Työnantaja haluaisi sopimisen sijaan sanella, ja sehän ei käy

Meneillään olevat tes-neuvotteluissa näyttää siltä, että työnantaja haluaa yhä enemmän määräysvaltaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Freelancerin vaihtoehdot

Kannattaako freelancerin olla työntekijänä osuuskunnassa, ”kevytyrittäjä” vai kokonaan omillaan? Journalisti vertaili työosuuskuntien ja laskutuspalveluiden hyötyjä oman toiminimen perustamiseen.

Vaihdat mieluummin työpaikkaa kuin vitsejäsi, Markku Mantila

Ilkka-Pohjalaisen uusi päätoimittaja haluaa tehdä journalismia samalla tavalla kuin 1970-luvun heviä.

Politiikan journalismista ei voi siivota pois politiikkaa

”Poliitikot mielellään hämärtävät arvojen tärkeyttä politiikanteossa. Median ei pidä lähteä tällaiseen pelleilyyn mukaan”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Tällainen oli media-alan vuosi 2019

Digi-alv laski, JSN:n puheenjohtaja vaihtui ja postinjakelu oli tapetilla. Uutisraportointia värittivät ”ovilivet”. Kokosimme yhteen media-alan keskeisiä tapahtumia.

Harkkapaikat eivät ole mukana kesätyöhaun aikataulusuosituksessa – pitäisikö niiden olla?

”Harjoittelupaikkojen sisällyttäminen suositukseen selkiyttäisi prosessia, mutta kasvattaisi tammikuun rekrytointisumaa. Kovenisiko kilpailu myös harjoittelupaikoista”, pohtii Laura Forsén kolumnissaan.

Vi och de andra

”Journalistkåren, som jag känner den, är rätt homogen, vi lever våra liv med liknande förutsättningar inom snarlika ramar”, skriver Mikaela Löv.

Terveyskysely: Stressi ja epävarmuus piinavat freelancereita

Terveet elämäntavat eivät ole säästäneet freelancetoimittajia terveyshuolilta. SFJ ja Sydänliitto selvittivät freelancereiden hyvinvointia viime vuoden marras-joulukuussa.

Arkikieli voi tuntua asenteelliselta

”Sanomalehtitekstin vankka kehikko on yleiskieli, josta poikkeaminen pistää silmään”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Dustin Hoffman osaa näytellä

Kulttuuritoimittaja Harri Römpötti pääsi harvinaisen yksityisnäytöksen, kun Dustin Hoffman kieltäytyi lopettamasta haastatteluaikaansa lyhyeen.

Kotimaan kantava voima

Kuolleita: Tuottaja Tuija Tiihonen 23. 12. 1956 Joroinen – 26. 12. 2019 Kirkkonummi

Elämän äänen vahva tallentaja

Kuolleita: Toimittaja Leena Jäppinen 7. 9. 1954 Suonenjoki – 19. 12. 2019 Tampere

”Jos olisin ollut hukassa, minut olisi jo löydetty”

Kuolleita: Toimittaja Ulla-Maija Paalu 4. 7. 1947 Uusikaupunki – 6. 12. 2019 Uusikaupunki.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta