Paula Kaskimaa aloitti työt Pohjalaisessa tarvittaessa töihin tulevana kuvaajana. Nyt hänellä on maaliskuun loppuun jatkuva määräaikainen työsopimus kirjoittavana toimittajana.

Tarvittaessa töihin tuleva työntekijä on toimituksen varaventtiili ja osa työyhteisöä - ainakin melkein

JOURNALISTI
14.11.2019

Minna Uusivirta, teksti
Johannes Tervo, kuva

Jos tarvittaessa töihin tulevat työntekijät menisivät lakkoon, moni media olisi pulassa, arvelee viidessä eri mediatalossa määräaikaisuuksia ja ttt-pestejä kymmenen vuoden ajan tehnyt Ida Roivainen. Ttt:läiset ovat kuitenkin huolissaan toimeentulostaan ja tulevaisuudestaan alalla, joten näin ei tapahdu.

”Ei pätkätöistä päättävillä ole tuntumaa siihen, miten riippuvaisia tekijät ovat niistä töistä. Ei heillä ole ymmärrystä siitä, millaista on myydä itseään ja olla sosiaalinen, vahva ja reipas, joustaa kaikessa, eikä pitää kesälomaa vuosiin”, Roivainen sanoo.

Juuri alalle tulleelle tuuraukset ovat keino laajentaa osaamista ja saada työkokemusta. Vastavalmistuneena kuvajournalistina kuvaajan töitä ttt-sopimuksella Pohjalaisessa tehnyt Paula Kaskimaa sai uudella paikkakunnalla hivutettua itseään työpaikalle tuuraajana.

”Kahden pienen lapsen kanssa äitiyslomalla työssäkäynti teki hyvää ja sain ammatillista varmuutta.”

Hän arvelee, että pidemmän päälle tuurauksiin liittyvät erot työoloissa toisivat tunteen siitä, että on toisen luokan työntekijä.

Roivainenkin katsoo silpputyön heikentävän ammatillista identiteettiä.

Hän itse päättikin jättää journalismin ja siirtyi viime vuonna mediatutkijaksi Tampereen yliopistoon.

 

Tätä juttua varten kysyttiin tarvittaessa töihin tulevan työvoiman käytöstä kymmenestä Suomen suurimmasta toimituksesta sekä kymmeneltä ttt-pestejä tehneeltä. Kaikki toimitukset eli Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Turun Sanomat, Aamulehti, Ilkka ja Pohjalainen, Kaleva, Keskisuomalainen, Yle sekä MTV3 vastasivat kyselyyn.

Aiemmin vuokratyövoimaa käyttänyttä ja nyt suurta rekrytointikierrosta käyvää Maikkaria lukuun ottamatta muut talot palkkaavat tuuraajia lyhytaikaisiin pesteihin. Tarkkoja pätkäsijaisten määriä ei juuri kerrota.

Tarvittaessa töihin tulevat paikkaavat äkillisiä sairauspoissaoloja, lomia, kasautuneita rästivapaita tai toimitusten koulutuspäiviä. Toisinaan he tuuraavat poikkeuksellisina uutispäivinä tai kun muu toimitus on kiinni suurissa juttuprojekteissa. Vuorojen saaminen vaihtelee, eikä sijaisten käyttöä toimituksissa juuri koordinoida.

Puitteet työskentelylle ovat pääosin samat kuin muilla, mutta kulkuluvat, työpuhelimet tai kannettavat tietokoneet eivät yleensä ole pätkäsijaisten käytössä. Kuluja oman puhelimen käytöstä on perittävä usein jälkikäteen.

Paula Kaskimaa kertoo, ettei hän ttt:läisenä saanut lehden vapaakappaletta tai nettitunnuksia.

”Kävin silloin esimerkiksi kirjastossa katsomassa päivän lehden. Muuten en kuvaajana tiedä, miltä lopputulos printissä näyttää, enkä voi myöskään kehittyä kuvaajana.”

Työterveyspalvelut kuuluvat useimmiten sijaisille työpäivinä, mutta kaikkialla niiden saatavuus ei ole selvää heille – tai edes pääluottamusmiehille. Koska vuoroista ei ole takeita, tuuraajat saattavat tulla töihin kipeinä tai puolikuntoisina.

”Ttt:läinen ei voi helposti sanoa, jos on uupunut”, kertoo Turun Sanomiin ja STT:lle tuurauksia tehnyt Saara-Miira Kokkonen.

 

Tarvittaessa töihin tulevat kokevat olevansa toimituksessa osa työyhteisöä, mutta kehityskeskusteluihin, koulutuksiin, strategiapalavereihin tai illanviettoihin heitä ei aina kutsuta. Esimerkiksi viime vuonna Sanoman pikkujouluihin ei kutsuttu ttt:läisiä, koska “seinät tulivat vastaan”.

Työvuoroissa sijaiset tekevät pääosin nopeaa uutistyötä, eikä omia ideoita tai pitkiä juttuprojekteja yleensä ehdi toteuttamaan. Huonoihin päiviin ei tunnu olevan varaa.

”Koen, että minun on suorastaan pakko kehittyä silppuduunarina enemmän kuin jos minulla olisi vain yksi vakituinen ja kuukausipalkkainen työ”, sanoo neljä vuotta Helsingin Sanomissa ttt-vuoroja ja määräaikaisuuksia tehnyt Jukka Vuorio.

Töiden epävarmuus heijastuu monin tavoin muuhun elämään. Tuuraajat työskentelevät minimitaulukkopalkoilla, eikä palvelusvuosilisiin pääse kiinni. Lomia tai säästöjä harvoin pääsee kertymään, eikä säännöllisiä harrastuksia usein voi olla. Opintotuen ja yleisen asumistuen tulorajojen kanssa on painimista.

Paula Kaskimaa kertoo tehneensä monenlaisia lastenhoitojärjestyjä päästäkseen tuuraamaan.

”Välillä äitini tuli Kotkasta Vaasaan, välillä apuun tuli lasten täti Tampereelta tai fammu, joka asuu lähellä. Yritin näyttää, että olen käytettävissä lähes aina.”

Tuuraajat kaipasivat työstään palautetta ja tietoa tulevista vuoroista tai niiden puutteesta. Etenkin opiskelunsa jo päättäneitä askarrutti, huomioidaanko heitä tulevissa rekrytoinneissa.

”Mietin joskus, ajattelevatko korkeimmat pomot, että tilanne on minustakin hyvä näin”, Vuorio pohtii.

 

Pätkäsijaisten käyttöä perustellaan toimituksissa sillä, ettei mediataloilla ole varaa palkata uusia työntekijöitä. Ilta-Sanomien parinsadan hengen toimituksessa on pääluottamusmies Ari Simbergin mukaan listoilla muutamia kymmeniä tuuraajia. Joku on aina kipeänä tai lomalla, joten tarvittaessa töihin tuleville riittää töitä.

”Yt-neuvottelujen yhteydessä löysät on otettu pois. Työnantaja ei rekrytoi ja etenkin printissä on tiukka kulukuri, Simberg sanoo.

Toisaalta Iltalehden julkaisupäällikkö Tuukka Matilainen kertoo, että heillä ttt-rinki on hiljakkoin uusiutunut vakinaistamisten ansiosta. Tuuraajaporukka pidetään sen kokoisena, että kaikille on tarjota vuoroja.

Silpputyöläisiä toimituksissa on ollut ennenkin, mutta Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen katsoo, että nykyisin lyhyet sopimukset eivät ole entisenlainen tae pidemmistä pesteistä.

”Ei ttt-pestin lähtökohta ole se, että sen pitäisi johtaa toisenlaiseen työsuhteeseen, eikä ttt:läisyys anna etusijaa tulevaisuuden rekrytointeihin”, toteaa Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu.

Tuuraajien asemaa voi parantaa viime vuonna muuttunut työaikalaki. Journalistiliiton juristi Rami Lindström kertoo, että jos ttt-sopimuksessa on sovittu satunnaisista työvuoroista, mutta tosiasiassa töitä on kuuden kuukauden ajan säännöllisemmin, työntekijä voi pyytää neuvotteluja sopimuksen muuttamiseksi.

”Jos työvoiman tarve on jatkuvaa ja suunniteltua, perustetta ttt-sopimukselle ei välttämättä ole.”

Lue lisää: Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta