Mika Lahtonen ei juurikaan ehdi tehdä oikeustaloista hetki hetkeltä -seurantaa. Asioiden taustoitus ja tutkiva ote kelpaavat hyvin Alibin lukijoille.

Paloittelumurhat kuuluvat työnkuvaan – Alibin päätoimittaja ajelee ympäri maata

Mika Lahtonen

Alibin ja Hymyn vastaava päätoimittaja. Hän on kirjoittanut rikoksista 30 vuoden ajan.

Alibia ja Hymyä kustantaa Pressimiehet Oy, joka on Mika Lahtosen yritys.

Kumpaakin lehteä julkaisee Otavamedia.

JOURNALISTI
14.11.2019

Tommy Pohjola, teksti
Sakari Piippo, kuva

Mika Lahtosen arki on kiireinen. Sitä se on ollut 1980-luvulta lähtien, jolloin hän kirjoitti ensimmäiset juttunsa. Aiheet tosin olivat ainakin aluksi vähemmän verisiä ja traagisia kuin nykyään, kun Lahtonen päätoimittaa Alibia ja Hymyä. Hän myös kirjoittaa molempiin lehtiin – raportoi ahkerasti julkkisten elämästä ja kiertää Suomea oikeusjuttujen perässä. Varsinkin Alibia tehdään freelance-voimin, mutta ison osan jutuista tekee nimenomaan Lahtonen: kirjoittaa ja kuvaa, selvittää ja selostaa.

”Ei minulla ole työhuonetta. Sellaiselle ei ole käyttöä. Paljon istun autossa”, Lahtonen sanoo.

Monia asioita voi hoitaa puhelimitse ja sähköpostilla, mutta ei kaikkia. Käräjäoikeuksia esimerkiksi on ympäri maan. Missä rikos, esitutkinta ja syytteet, siellä usein Mika Lahtonen. On tavattava ihmisiä, kuunneltava ja ymmärrettävä tapahtumien kulkua. Kilometrejä ja aikaa maantiellä kuluu. Läsnäolo ja ahkera asioiden selvittäminen lienevätkin eräitä Alibin menestyksen salaisuuksia. Toinen on se, että toista samanlaista rikoslehteä ei Suomessa ole.

 

Lokakuun lopulla Lahtonen on Helsingin käräjäoikeudessa seuraamassa ”Enon” oikeudenkäyntiä. Se käydään oikeuden päätöksellä suljettujen ovien takana. Alaikäisiin ja seksuaalirikoksiin liittyvät rikokset ovat kokeneellekin rikostoimittajalle kova paikka.

”Havahduin eräänä iltana television ääressä, kun kirurgi suoritti siellä isoa leikkausta. Ihan pahaa teki katsoa. Mutta samankaltaistahan se on minulla. On kirjoitettava pahoistakin aiheista. Olen kuullut kaiken, paloittelumurhista alkaen. Teen työtäni ja siinäpä se.”

Pahuutta riittää. On väkivaltaista kuolemaa, jengirikollisuutta ja huumeita.

Joskus jutut kalvavat niiden kohteita perinpohjaisesti. Vuonna 2008 Lahtonen pahoinpideltiin sairaalakuntoon Jokelan vankilassa. Pahoinpitelijä oli vanki, jonka Lahtonen oli kuvannut käräjäoikeudessa, kun tämä näytteli keskisormea valokuvaajille. Hän uskoo pahoinpitelyn liittyneen siihen, että Alibi julkaisi erään rikollispomon tunnustuksen. Toisen kerran hänet pahoinpiteli ”liivimies”, joka kuristi Lahtosta helsinkiläisravintolan edessä. Rikosjournalismi kuitenkin jatkuu.

”Tiedän, että Jokelan tapaus oli tilattua väkivaltaa. Sairaalassa ajattelin, että täällä ei pirulauta mikään rikollisjärjestö tai vanki määrää, mitä toimittaja kirjoittaa. Ei tässä pelkäämään voi ruveta.”

Lahtonen kertoo, että hän on oppinut varovaiseksi. Kaikkien vinkkaajien mukaan ei lähdetä tarkistamaan todisteita ja muutenkin turvaverkot ovat kunnossa.

 

Alibi perustettiin 1979 mielenkiintoiseen aikaan. Ihmisiä kuohuttivat Teheranin panttivankidraama, Vietnamin sodan jälkimainingit, Afganistanin luisuminen Neuvostoliiton etupiiriin ja kylmä sota yleensä, punaiset khmerit sekä Suomessa presidentti Urho Kekkosen ikääntyminen. Näistä kaikista riitti lehdistössä kirjoitettavaa. Rikoksistakin raportoitiin enenevissä määrin, mutta varsinaista rikosjournalismiin keskittyvää lehteä ei maassa ollut. Maailmalla esikuvia riitti. Aihepiiri kiinnosti ”lehtikeisari” Urpo Lahtista, joka etsi inspiraatiota Bhutania myöten. Alibin syntytarina on seikkaperäisesti kuvailtu lehden syyskuun 2019 juhlanumerossa.

”Vuonna 1999 silloinen julkaisujohtaja Rolf Johansson oli kuulemani mukaan todennut, että Mika Lahtonen on kova tekemään töitä, istuu autossa ja kyttää julkkiksia, että tehdään hänestä Alibin päätoimittaja. Kutkuttelihan se. Mutta kun minulla oli se julkkistoimittajatausta. Halusin tehdä sitäkin. Hymyn päätoimittaja olen ollut vuodesta 2011. Lopettaminen ei ole käynyt mielessä.”

Tosiaan. Alibi täyttää 40 vuotta. Mutta Hymylläkin on juhlavuosi. Mittarissa on 60 vuotta.

”Eli yhteensä satavuotisjuhlat!”

 

Alibi oli Suomen lehtimarkkinoilla kummajainen. Tavallaan se on edelleen.

”Lukijoissamme on duunareita ja päättäjiä, poliiseja ja rikollisia. Painettuun lehteen luotetaan.”

Vuosien varrella Alibin tila on Lahtosen mukaan kaventunut. Varsinkin iltapäivälehdet tekevät ahkerasti rikosjournalismia. Nettiin tulee paljon suoraa lähetystä ja Twitteriin hetki hetkeltä -seurantaa. Niihin Alibin kaltaisella kuukausilehdellä ei ole voimia, mutta sillä on uskollinen lukijakunta.

Mediakortin mukaan Alibilla on 52 000 lukijaa. Ainakin kolmasosa heistä on naisia. Arviolta 70 prosenttia Alibin lukijoista tilaa paperisen lehden.

”Kunnon rikosjournalismille, jossa aika tarkkaan kerrotaan rikoksista, on tilausta. Aikoinaan eduskunnassa eräs kansanedustaja oli esittänyt kysymyksen, että mitä hallitus aikoo tehdä sille asialle, että maassa on lehtiä, jotka julkaisevat tällaisia yksityiskohtaisia rikosuutisia.”

 

Rikostoimittaja tuntee virkavaltaa ja elämässään väärillä urilla kulkevia ihmisiä. Se auttaa saamaan haastatteluja ja on eduksi, kun jutunteko edellyttää vaikkapa esitutkintamateriaalin läpikäymistä.

”Se huolettaa, että kaikenlainen salassapito tuntuu lisääntyneen. Julkisuuslakia on tältä osin syytä kehittää. Ei ole kenenkään etu, että asioiden selvittäminen viranomaiselta tehdään turhan hankalaksi. Jos se on aikaa ja voimia vievää kokeneelle toimittajalle, niin voi vain kuvitella minkälaista se on tavalliselle kansalaiselle, joka haluaa tietää, mitä asiakirjoja hänestä on laadittu”, Mika Lahtonen sanoo.

Mika Lahtonen

Alibin ja Hymyn vastaava päätoimittaja. Hän on kirjoittanut rikoksista 30 vuoden ajan.

Alibia ja Hymyä kustantaa Pressimiehet Oy, joka on Mika Lahtosen yritys.

Kumpaakin lehteä julkaisee Otavamedia.

Poiminta Alibin juhlanumeron pääkirjoituksesta

”Vuosien aikana Alibi on julkaissut skuuppeja, siis uutisia ensimmäisenä. Sellaisia uutisia ovat olleet muun muassa Jammu Siltavuoren kuolema, Turun terrori-iskuista tuomitun riehuminen vankilassa, NBK-jengijohtaja Lauri ”Late” Johanssonin pimeiden henkirikosten tunnustaminen, ja vielä vaikka mitä.

Alibi on myös luotettava media. Alibia on sanottu rikosmaailman raamatuksi.

Toimittajamme haastattelevat yhtä sujuvasti paatunutta elinkautisvankia kuin sisäministeriäkin. Meille ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada korkean tason haastatteluita, muta vähintään yhtä tärkeitä meille ovat tavallisten ihmisten kokemukset rikosmaailmasta. Rikollinenkin saa meillä sanoa mielipiteensä.”



1 2020
Arkisto

Työnantaja haluaisi sopimisen sijaan sanella, ja sehän ei käy

Meneillään olevat tes-neuvotteluissa näyttää siltä, että työnantaja haluaa yhä enemmän määräysvaltaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Freelancerin vaihtoehdot

Kannattaako freelancerin olla työntekijänä osuuskunnassa, ”kevytyrittäjä” vai kokonaan omillaan? Journalisti vertaili työosuuskuntien ja laskutuspalveluiden hyötyjä oman toiminimen perustamiseen.

Vaihdat mieluummin työpaikkaa kuin vitsejäsi, Markku Mantila

Ilkka-Pohjalaisen uusi päätoimittaja haluaa tehdä journalismia samalla tavalla kuin 1970-luvun heviä.

Politiikan journalismista ei voi siivota pois politiikkaa

”Poliitikot mielellään hämärtävät arvojen tärkeyttä politiikanteossa. Median ei pidä lähteä tällaiseen pelleilyyn mukaan”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Tällainen oli media-alan vuosi 2019

Digi-alv laski, JSN:n puheenjohtaja vaihtui ja postinjakelu oli tapetilla. Uutisraportointia värittivät ”ovilivet”. Kokosimme yhteen media-alan keskeisiä tapahtumia.

Harkkapaikat eivät ole mukana kesätyöhaun aikataulusuosituksessa – pitäisikö niiden olla?

”Harjoittelupaikkojen sisällyttäminen suositukseen selkiyttäisi prosessia, mutta kasvattaisi tammikuun rekrytointisumaa. Kovenisiko kilpailu myös harjoittelupaikoista”, pohtii Laura Forsén kolumnissaan.

Vi och de andra

”Journalistkåren, som jag känner den, är rätt homogen, vi lever våra liv med liknande förutsättningar inom snarlika ramar”, skriver Mikaela Löv.

Terveyskysely: Stressi ja epävarmuus piinavat freelancereita

Terveet elämäntavat eivät ole säästäneet freelancetoimittajia terveyshuolilta. SFJ ja Sydänliitto selvittivät freelancereiden hyvinvointia viime vuoden marras-joulukuussa.

Arkikieli voi tuntua asenteelliselta

”Sanomalehtitekstin vankka kehikko on yleiskieli, josta poikkeaminen pistää silmään”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Dustin Hoffman osaa näytellä

Kulttuuritoimittaja Harri Römpötti pääsi harvinaisen yksityisnäytöksen, kun Dustin Hoffman kieltäytyi lopettamasta haastatteluaikaansa lyhyeen.

Kotimaan kantava voima

Kuolleita: Tuottaja Tuija Tiihonen 23. 12. 1956 Joroinen – 26. 12. 2019 Kirkkonummi

Elämän äänen vahva tallentaja

Kuolleita: Toimittaja Leena Jäppinen 7. 9. 1954 Suonenjoki – 19. 12. 2019 Tampere

”Jos olisin ollut hukassa, minut olisi jo löydetty”

Kuolleita: Toimittaja Ulla-Maija Paalu 4. 7. 1947 Uusikaupunki – 6. 12. 2019 Uusikaupunki.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta