Putinin trollit hyötyisi kriittisyydestä, mutta on tärkeä, ainutlaatuinen teos

JOURNALISTI
17.10.2019

Anna-Lena Laurén, teksti

”Kirjalla on kaksi suurta ansiota. Ensimmäinen on se, että Aro paljastaa, miten vaisusti isot yhtiöt kuten Facebook, Twitter ja Google ovat toimineet propagandaa vastaan”, kirjoittaa Anna-Lena Laurén arviossaan Jessikka Aron kirjasta.

Ylen toimittaja Jessikka Aro teki journalistisen suurteon paljastaessaan Venäjän propagandakoneiston toiminnan Suomessa. Hän maksoi siitä kovan hinnan – häntä mustamaalattiin, loattiin ja uhattiin järjestelmällisesti vuosikausia. Loppujen lopuksi Aro pakeni ulkomaille oman turvallisuutensa vuoksi.

Kirjassaan Putinin trollit Aro kertoo tarinan siitä, miten suomalainen toimittaja päätyi ennennäkemättömällä tavalla Kremlin propagandan kohteeksi. Kun sosiaaliset mediat ja Youtube alkoivat yleistyä, Venäjän valtionjohto otti ne käyttöön nopeasti ja määrätietoisesti. Lännessä ei yksinkertaisesti tajuttu, mitä oli tapahtumassa.

Putinin trolleissa Aro käy läpi oman tapauksensa ohella koko joukon esimerkkejä siitä, miten yksittäiset tutkijat, diplomaatit ja toimittajat voivat joutua sietämättömään tilanteeseen vain siksi, että tekevät työnsä. Kirjassa kerrotaan liettualaisesta diplomaatista, joka pakotetaan jättämään työnsä Budapestissä, ruotsalaisesta tutkijasta, joka leimataan maanpetturiksi ja serbialaisesta analyytikosta, jota vainotaan. Ennen kaikkea Aro tuo esiin, mitä tehokas propagandakoneisto voi saada aikaan levittämällä epäilyjä. Varsinaisia todisteita ei tarvita. Epäluulon luominen riittää.

Epäilysten levittämistä vastaan on hyvin vaikea taistella, mutta sen Aro tekee. Kirjalla on kaksi suurta ansiota. Ensimmäinen on se, että Aro paljastaa, miten vaisusti isot yhtiöt kuten Facebook, Twitter ja Google ovat toimineet propagandaa vastaan. Kun Aro tapaa jättiyhtiöiden edustajat, seuraa ainoastaan ”small talkia ja tilanteen kauhistelua”.

Toinen ansio on Aron täsmällinen raportointi siitä, miten Johan Bäckman ja Ilja Janitskin yrittivät vaientaa häntä. Ensin he levittivät hänestä valheita, sen jälkeen halusivat ”neuvotella”. Se, että molemmat joutuivat oikeuteen ja hävisivät käräjäoikeudessa on Suomen journalismille iso voitto.

415-sivuinen kirja olisi hyötynyt ankarammasta editoinnista. Sijoittaja Bill Browderille, joka oli Putinin kannattaja ennen kuin vaihtoi puolta, annetaan paljon tilaa eikä hänelle esitetä yhtään kriittistä kysymystä. Ukraina-kappaleessa Mirotvorets-järjestöstä kirjoitetaan positiiviseen sävyyn, vaikka järjestö levittää tietoja paitsi venäläisistä sotilaista myös sota-alueella työtä tekevistä toimittajista. (Minulla on siitä henkilökohtaista kokemusta.)

Informaatiosodassa kannattaa suhtautua kriittisesti kaikkiin tekijöihin. Siinä Aro joskus horjuu. Se ei kuitenkaan vähennä hänen saavutustaan Putinin propagandakoneiston tutkimisessa ja paljastamisessa, joka on Suomessa ainutlaatuista.

Kirjoittaja on Hufvudstadsbladetin ja Svenska Dagbladetin Moskovan-kirjeenvaihtaja.

Jessikka Aron hovioikeuden käsittely alkaa 21. 10. Aro kieltäytyi Journalistin haastattelusta.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta