Putinin trollit hyötyisi kriittisyydestä, mutta on tärkeä, ainutlaatuinen teos

JOURNALISTI
17.10.2019

Anna-Lena Laurén, teksti

”Kirjalla on kaksi suurta ansiota. Ensimmäinen on se, että Aro paljastaa, miten vaisusti isot yhtiöt kuten Facebook, Twitter ja Google ovat toimineet propagandaa vastaan”, kirjoittaa Anna-Lena Laurén arviossaan Jessikka Aron kirjasta.

Ylen toimittaja Jessikka Aro teki journalistisen suurteon paljastaessaan Venäjän propagandakoneiston toiminnan Suomessa. Hän maksoi siitä kovan hinnan – häntä mustamaalattiin, loattiin ja uhattiin järjestelmällisesti vuosikausia. Loppujen lopuksi Aro pakeni ulkomaille oman turvallisuutensa vuoksi.

Kirjassaan Putinin trollit Aro kertoo tarinan siitä, miten suomalainen toimittaja päätyi ennennäkemättömällä tavalla Kremlin propagandan kohteeksi. Kun sosiaaliset mediat ja Youtube alkoivat yleistyä, Venäjän valtionjohto otti ne käyttöön nopeasti ja määrätietoisesti. Lännessä ei yksinkertaisesti tajuttu, mitä oli tapahtumassa.

Putinin trolleissa Aro käy läpi oman tapauksensa ohella koko joukon esimerkkejä siitä, miten yksittäiset tutkijat, diplomaatit ja toimittajat voivat joutua sietämättömään tilanteeseen vain siksi, että tekevät työnsä. Kirjassa kerrotaan liettualaisesta diplomaatista, joka pakotetaan jättämään työnsä Budapestissä, ruotsalaisesta tutkijasta, joka leimataan maanpetturiksi ja serbialaisesta analyytikosta, jota vainotaan. Ennen kaikkea Aro tuo esiin, mitä tehokas propagandakoneisto voi saada aikaan levittämällä epäilyjä. Varsinaisia todisteita ei tarvita. Epäluulon luominen riittää.

Epäilysten levittämistä vastaan on hyvin vaikea taistella, mutta sen Aro tekee. Kirjalla on kaksi suurta ansiota. Ensimmäinen on se, että Aro paljastaa, miten vaisusti isot yhtiöt kuten Facebook, Twitter ja Google ovat toimineet propagandaa vastaan. Kun Aro tapaa jättiyhtiöiden edustajat, seuraa ainoastaan ”small talkia ja tilanteen kauhistelua”.

Toinen ansio on Aron täsmällinen raportointi siitä, miten Johan Bäckman ja Ilja Janitskin yrittivät vaientaa häntä. Ensin he levittivät hänestä valheita, sen jälkeen halusivat ”neuvotella”. Se, että molemmat joutuivat oikeuteen ja hävisivät käräjäoikeudessa on Suomen journalismille iso voitto.

415-sivuinen kirja olisi hyötynyt ankarammasta editoinnista. Sijoittaja Bill Browderille, joka oli Putinin kannattaja ennen kuin vaihtoi puolta, annetaan paljon tilaa eikä hänelle esitetä yhtään kriittistä kysymystä. Ukraina-kappaleessa Mirotvorets-järjestöstä kirjoitetaan positiiviseen sävyyn, vaikka järjestö levittää tietoja paitsi venäläisistä sotilaista myös sota-alueella työtä tekevistä toimittajista. (Minulla on siitä henkilökohtaista kokemusta.)

Informaatiosodassa kannattaa suhtautua kriittisesti kaikkiin tekijöihin. Siinä Aro joskus horjuu. Se ei kuitenkaan vähennä hänen saavutustaan Putinin propagandakoneiston tutkimisessa ja paljastamisessa, joka on Suomessa ainutlaatuista.

Kirjoittaja on Hufvudstadsbladetin ja Svenska Dagbladetin Moskovan-kirjeenvaihtaja.

Jessikka Aron hovioikeuden käsittely alkaa 21. 10. Aro kieltäytyi Journalistin haastattelusta.



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta