Hollantilais-ranskalaisen Willemin mukaan pilapiirtäjä voi pilkata ja liioitella, mutta tarkoitus on aina kertoa totuus. Siinä tämä eroaa esimerkiksi ­populistipoliitikoista. Willem vieraili Helsingissä syyskuussa.

Pilapiirtäjä Willem selviytyi selviytyi hengissä Charlie Hebdo -terrori-iskusta. Syy siihen on käytännöllinen: Hän ei käy toimituskokouksissa

Willem

Bernard Willem Holtrop. Syntynyt vuonna 1941 Alankomaissa Ermelon pikkukaupungissa.

Asunut Ranskassa vuodesta 1968.

Palkittu maailman kuuluisimpien sarjakuvafestivaalien pääpalkinnolla eli Ranskan Angoulêmen Grand Prix -palkinnolla vuonna 2013.

Piirtää säännöllisesti Charlie Hebdo, Sine Mensuel ja Libération -lehtiin.

Suomessa häneltä on julkaistu teokset Täältä jostakin (Zum Teufel 2019), Seis! Täällä ei naureta (Sammakko 2005) ja Naulan kantaan (JYY 1991).

JOURNALISTI
17.10.2019

Iida Simes, teksti
Susanna Kekkonen, kuva
Willem, pilapiirrokset

Kun 78-vuotias hollantilais-ranskalainen pilapiirtäjä Willem (Bernard Willem Holtrop) viimeksi vieraili Suomessa, häntä seurasi suojelupoliisi.

Willemin kävi sääliksi poliiseja, jotka oli määrätty vartioimaan hänen turvallisuuttaan: Kun Willem illallisti puolisoineen ja ystävineen helsinkiläisessä Sea Horse -ravintolassa, siviilipukuisten poliisien piti väijyä ulko-ovella monta tuntia yhtä ja samaa iltapäivälehteä selaillen.

Ranskassa uhka on ollut todellinen. Willem on ranskalaisen satiirilehden Charlie Hebdon pilapiirtäjiä. Al-Qaidaan kuuluneet terroristiveljekset hyökkäsivät lehden toimitukseen 7. tammikuuta 2015, murhasivat 12 ihmistä ja haavoittivat yhtätoista. Toimituksessa oli meneillään kokous, ja paikalla oli tavallista enemmän piirtäjiä ja toimittajia.

Willem muistaa päivän hyvin.

”Olin matkalla Pariisiin, kun ystäväni soitti minulle. Hän kuulosti kauhistuneelta: ’Charliella on ongelmia’, hän huusi. ’Charliella nyt on aina ongelmia’, minä vastasin.”

Kohta puhelin soi taas.

”Nyt ystäväni kertoi, että Charlie Hebdon toimittajia on murhattu. Se oli kauhea šokki.”

Charlie Hebdon toimitus sijaitsi tuolloin Pariisin keskustassa lähellä Bastiljin ja Republiquen aukioita. Willem selvisi hengissä, koska inhoaa syvästi toimituskokouksia.

”En koskaan käy toimituskokouksissa. Olin kyllä tulossa Charlieen, mutta vasta seuraavana päivänä.”

Nyt lehti on muuttanut turvallisuussyistä pois Pariisin keskustasta salaiseen paikkaan. Poliisi valvoo toimitusta ympärivuorokautisesti.

Pilapiirtäjiä uhkaillaan edelleen, mutta Willem on jatkanut piirtämistä. Syy olla rohkea on hyvin käytännöllinen.

”Asun pienellä saarella keskellä valtamerta, eikä sinne pääse kovinkaan helposti.”

 

Raivoisan kärjistävistä, jopa seksistisistä ja rasistisista piirroksista tunnettu Willem kasvoi konservatiivisessa hollantilaisessa pikkukaupungissa. Hän kävi taidekoulun ja piirsi opiskelijalehtiin, kunnes liittyi PROVO-taiteilijaryhmään.

1960-luvulla Willem piirsi konservatiiveja kauhistuttaneita kuvia, joissa miehet suutelevat tai joissa papit ja poliisit tanssivat riehakkaasti pylvääseen sidotun hipin ympärillä. Hän oli toistuvasti vaikeuksissa God, Nederland & Oranje -lehteen piirtämiensä kuvien vuoksi. Yhdessä hakaristin muotoinen poliisi jahtaa pientä ihmistä, toisessa Hollannin tuolloinen kuningatar Juliana päivystää seksityöläisenä, joka rokottaa palveluksistaan 5,2 miljoonaa guldenia – saman summan, joka tuolloin meni kuningashuoneen ylläpitoon.

Poliisipiirros toi sakot, majesteettirikos kolme kuukautta vankeutta.

Muutettuaan Ranskaan vuonna 1968 Willem ryhtyi piirtämään Hara-Kiriin, joka myöhemmin muuttui Charlie Hebdoksi, ja Libérationiin.

”Piirrän Libérationille aina kaksi kuvaa. Toinen julkaistaan, toisen – sen rajumman, jota Libération ei julkaise – säästän Charlieen.”

 

Willem vieraili Suomessa syyskuussa tapaamassa kollegoitaan. Samalla häneltä ilmestyi Täältä jostakin -albumi. Siihen on koottu Willemin pilapiirroksia, jotka pilkkaavat toisen maailmansodan aikaisia natseja ja fasismia.

Albumin kuvat ilmestyivät alun perin vuonna 1985, mutta ne ovat edelleen oudon ajankohtaisia.

Willemin piirtämät väkivallan ja seksin kyllästämät kuvat viestittävät mistä sodassa hänen mielestään oli kyse. Aatteiden päätarkoitus oli huijata kansakunnat uhraamaan nuorisonsa johtajiensa rajattoman ahneuden takia.

”Ihmisiä pitää ravistella. Muuten he nukahtavat. Ja kun ihmiset nukahtavat, heitä voidaan helposti manipuloida.”

Manipuloinnista Willem syyttää politiikan ja talouden vallanpitäjiä. Heitä Willem piirtääkin mielellään, usein julmasti ja rivosti. Tyyli ei vaihdu, kun käsitellään vaikkapa vähemmistöjä. Miettiikö hän koskaan, millaista valtaa suosittu pilapiirtäjä käyttää?

Willem väittää, ettei hänellä ole minkäänlaista valtaa. Hänen mukaansa pilapiirtäjän työkalut pilkka ja yksinkertaistaminen eivät myöskään ole sukua populistipoliitikkojen harjoittamalle pilkalle ja yksinkertaistamiselle.

”Mitä populismi tarkoittaa? Se on sana, jolla voidaan kuvailla melkein mitä vaan vaikuttamista. Ja onko minulla edes valtaa? Ei ole.”

Willemin ajatuskulkujen mukaan pilapiirtäjän harjoittama vaikuttaminen eroaa tyystin poliitikkojen tekemästä manipuloinnista: Poliitikot valehtelevat. Pilapiirtäjä saattaa liioitella, mutta kuvan takana piilee totuus.

Poliittinen kansankiihottaja tarjoaa joukoille omia ajatuksiaan, pilapiirtäjä haluaa saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan.

Onko asioita, joista ei voi piirtää?

”Ei. Kaikesta voi piirtää. Piirtäjän täytyy käydä äärirajoilla. Itseään ei saisi rajoittaa.”

Willemille piirtäminen on kutsumustyötä:

”Se on ainoa asia mitä osaan.”

Hän myöntää kyllä, että väärinkäsityksen riski on aina suuri, eivätkä ihmiset koskaan käsitä asioita samalla tavalla. Siksi pilapiirtäjän täytyy piirtää kuvia, joiden viestin mahdollisimman monet ymmärtävät.

”Ei saa piirtää vain omalle kaveripiirilleen.”

Willem

Bernard Willem Holtrop. Syntynyt vuonna 1941 Alankomaissa Ermelon pikkukaupungissa.

Asunut Ranskassa vuodesta 1968.

Palkittu maailman kuuluisimpien sarjakuvafestivaalien pääpalkinnolla eli Ranskan Angoulêmen Grand Prix -palkinnolla vuonna 2013.

Piirtää säännöllisesti Charlie Hebdo, Sine Mensuel ja Libération -lehtiin.

Suomessa häneltä on julkaistu teokset Täältä jostakin (Zum Teufel 2019), Seis! Täällä ei naureta (Sammakko 2005) ja Naulan kantaan (JYY 1991).



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta