Onko eropaketti hyvä diili? Siitä päättämiseen tarvitaan aikaa ja rauhaa.

JOURNALISTI
17.10.2019

Tuomo Lappalainen

Kirjoittaja on Kanava-lehden tuottaja, Suomen Kuvalehden toimittaja ja Otavamedian pääluottamusmies.

Työsuhteiden päättäminen tapahtuu kaavamaisen mekaanisesti, vaikka siinä tilanteessa jos missä kaikkia pitäisi kohdella yksilöinä, kirjoittaa Tuomo Lappalainen

Otavamedian lehdissä käytiin yt-neuvotteluja lähes yhtäjaksoisesti yhdeksän kuukautta, toukokuusta 2018 helmikuuhun 2019, kukin toimitus vuorollaan. Neuvottelut herättivät paljon huomiota, sillä tällainen ketjuttaminen oli alalla uutta. Otavamediassakin edelliset isot yt:t olivat koskeneet yhtä aikaa koko taloa.

Näin pitkä yt-prosessi oli monella tapaa epäinhimillisen rankka. Erityisen raskasta oli odottaminen: milloin neuvottelut osuvat omaan toimitukseen ja miten ne siihen iskevät – vai säästyykö se jonkin ihmeen kautta?

Alussa jotkut epäilivät ketjutusta lähinnä keinoksi kiertää kuuden viikon neuvotteluaikaa. Uhan alla kun oli kerrallaan sen verran pieni joukko, että yksikköä kohti riitti neljätoista päivää.

Tästä tuskin oli kysymys. Jos yt:t olisi todella haluttu hoitaa lyhyemmällä kaavalla, kertarutistus olisi ollut sittenkin joutuisampi tapa.

Minulle ketjutusta perusteltiin sillä, että niin päästiin paremmin kiinni asioihin, jotka haluttiin muuttaa. Ilmeisesti se todella oli aito syy.

 

Kaikki yt-neuvotteluja käyneet tietävät, kuinka kaoottinen vaihe niiden lopetus monesti on. Mitä useampi työsuhde katkeaa, sitä vähemmän aikaa esimiehille jää yksittäisten ihmisten kohtaamiseen. Työsuhteiden päättäminen tapahtuu kaavamaisen mekaanisesti, vaikka siinä tilanteessa jos missä kaikkia pitäisi kohdella yksilöinä.

Viime aikoina työnantajat ovat yhä useammin tarjonneet irtisanomisten vaihtoehtoina paketteja, joihin kuuluu luopuminen takaisinottovelvoitteesta ja mahdollisuudesta riitauttaa neuvottelutulos. Uutisissakin näyttää hyvältä, että irtisanomisilta vältyttiin tai ne jäivät ennakoitua pienemmiksi.

Luottamusmies joutuu miettimään, kuinka hyviä diilejä paketit keskimäärin ovat. Onko x-kuukauden palkkaa vastaava kertakorvaus riittävä hinta menetetyistä oikeuksista?

Yksiselitteistä vastausta ei ole.

 

Ihmiset suhtautuvat töiden päättymiseen hyvin eri tavoin. On niitä, joille vanha työ on ollut koko elämä, ja toisia, jotka ovat vain odottaneet sopivaa hetkeä hypätä uuteen.

Toinen jakolinja menee siinä, miten itse kukin haluaa lähteä. Toisilta kynä putoaa saman tien ja he haluavat sulkea oven takanaan heti. Toiset lähtevät mieluummin hitaasti, tehden sovitut työt loppuun ja enemmänkin.

Joillekin oman lähdön syiden kuuleminen on vain puukon kääntämistä haavassa. Toisille on tärkeä tietää tarkasti, miksi juuri oma työ loppuu. Osa ymmärtää perustelut, osa ei – eivätkä ne aina olekaan yhtä vedenpitäviä.

Osa lähtijöistä tarvitsee myös toisia pitemmän ajan pakettiehtojen sulattelemiseen ja sen selvittämiseen, mitä paketti käytännössä tarkoittaa omalla kohdalla – ettei sitten myöhemmin tarvitse katua.

Kaikista näistä syistä pakettineuvotteluille pitäisi varata työntekijän niin halutessa riittävästi aikaa. Isoja päätöksiä ei pidä hoputtaa. Siitä jää vain paha mieli.

Yt-neuvotteluille on laissa säädetty tarkat aikaraamit, joista ei voi yksipuolisesti poiketa. Jos paketeista tulee jatkossa yhä tavallisempi osa yt-jälkihoitoa, olisi syytä harkita samanlaisia määräaikoja myös niiden tekoon.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta