Elina Grundström jättää JSN:n tyytyväisenä kauteensa, huolissaan media-alasta ja ylpeänä toimittajista

Elina Grundströmin kauden päätöksiä

Iltalehti vai Veikkaus, huhtikuu 2016

Muun muassa Iltalehti julkaisi Veikkauksen tuottamia voittajahaastatteluja journalismina. Juttuja julkaisivat muutkin, kantelu tehtiin vain Iltalehdestä.
Iltalehti sai langettavan toimituksellisen päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolelle ja piilomainonnasta. 

Aamulehti Sortavalassa, huhtikuu 2016

Aamulehti etsi monitulkintaisessa reportaasissaan ”Sortavalan ruminta huoraa”. Lehti sai langettavan alaikäisten lasten yksityiselämän suojan loukkaamisesta. JSN korosti päätöksessään, ettei ota kantaa siihen, oliko juttu kokonaisuutena mauton vai ei. Tuolloinen päätoimittaja Jouko Jokinen kirjoitti Facebookissa pitävänsä päätöstä järkyttävänä. Päivityksen kommenteissa monet muut päätoimittajat olivat samaa mieltä. 

Aamulypsy merihädässä, marraskuu 2016

Radio Suomipopin Aamulypsy kertoi uutisissaan Välimereltä pelastetuista, Eurooppaan pyrkivistä ihmisistä. Samassa yhteydessä soitettiin kappale Mikki Hiiri merihädässä. Ohjelma sai vakavan huomautuksen ihmisarvon loukkaamisesta. Huomautus oli vakava, koska kappaletta soitettiin useita kertoja ja sama radio-ohjelma oli hiljattain saanut langettavan päätöksen vastaavanlaisesta ihmisarvon loukkaamisesta. Ohjelmapäällikkö Paula Niska-Vuorinen totesi, että kyseessä oli mauton ylilyönti ja pahoitteli tapahtunutta. Juontaja Juha Vuorinen puolestaan totesi Iltalehdelle, että ”Moka oli se biisi, mutta pakolaisille naureskelu on paskapuhetta”.

Ylegate, maaliskuu 2017

Ylen, kaivosyhtiö Terrafamen, Juha Sipilän ja Suomen Kuvalehden vyyhdissä arvioitiin muun muassa, painostiko pääministeri Juha Sipilä Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläistä.
Yle sai langettavan päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolelle ja taipumisesta painostukseen.

Iltalehden Pride-keskustelu, heinäkuu 2019

Iltalehti julkaisi Pride-uutisen yhteydessä lukijakommentin, jossa homoseksuaalisuus rinnastettiin sairauteen.
Lehti sai vapauttavan, sillä lukijan mielipiteessä ei JSN:n mukaan ollut halventavia ilmaisuja.

Täsmennys 17.10. 10.25: Tarkennettu Iltalehden huhtikuussa 2016 saaman langettavan perusteita. 

JOURNALISTI
17.10.2019

Manu Haapalainen, teksti
Jani Laukkanen, kuvat

”Ihan joka kokouksessa joudumme pohtimaan, pitäisikö Journalistin ohjeiden näkökulmasta arveluttavakin toiminta hyväksyä sananvapauden nimissä”, Julkisen sanan neuvoston Elina Grundström sanoo. 

Sananvapauden ja vastuun suhde nousee jatkuvasti esiin neuvoston hioessa päätöksiään Helsingin Fredrikinkadun kokoushuoneessa. Se on ollut yksi Grundströmin nelivuotiskauden kuumia kysymyksiä. 

Grundström lopettaa kautensa JSN:n puheenjohtajana vuodenvaihteessa. Kausi tuntuu puheenjohtajan näkökulmasta onnistumiselta. Oli kyse sitten Ylestä ja Juha Sipilästä, Veikkauksen ja Iltalehden sisältöyhteistyöstä tai keskustelupalstojen kovasta kielenkäytöstä, JSN on Grundströmin mielestä onnistunut rajanvedossa vastuun ja vapauden välillä. 

 

Elina Grundström haluaa tehdä selväksi, että Julkisen sanan neuvostoa tarvitaan. Hän esittelee graafeja Medialiiton teettämästä viime vuoden marraskuussa valmistuneesta tutkimuksesta. Sen mukaan 96 prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä, että kotimainen media säilyy vahvana ja monipuolisena. Osuus nousi vuoden 2016 tutkimuksesta peräti yhdeksän prosenttiyksikköä. 

Grundström sanoo, että neuvoston näkyvyys on ollut hänen puheenjohtajakaudellaan suurta, jo 50-vuotisjuhlavuodenkin vuoksi. Neuvosto lanseerasi juhlavuonnaan 2018 vastuullisen journalismin merkin ja järjesti kaksi kiertävää näyttelyä toiminnastaan. 

”Neuvoston näkyvyys on osasyy median arvostuksen nousuun”, Grundström sanoo.

”Tämä on merkittävää, kun ajatellaan, millaista median kyseenalaistamisen aikaa elämme.”

Vaikka Grundström pitää kauttaan onnistuneena, hän ei hakenut jatkokautta. Hän on haluton vielä kommentoimaan, miksi toinen kausi JSN:n ruorissa ei enää kiinnostanut. Omien sanojensa mukaan hän mielii hauskempien asioiden pariin. 

”Minähän olen toimittaja”, hän sanoo, muttei avaa suunnitelmiaan enempää. 

 

Sivuun siirtymiseen saattaa osin vaikuttaa viimevuotinen uutisointi Grundströmin tavasta johtaa neuvoston toimistoa. Neuvoston imago sai kohusta vähintään väliaikaisia kolhuja. 

Suomen Kuvalehden jutun mukaan JSN:n toimiston ilmapiiri ”jäätyi” nopeasti, kun Grundström aloitti työssään vuoden 2016 alussa. Grundströmiä syytettiin työntekijöiden itkettämisestä ja kuvailtiin johtajana pelottavaksi. 

Grundström puhuu vajaan parituntisen haastattelun aikana avoimesti, polveilevasti, pohdiskellen ja hyväntuulisesti. Hän kehuu oma-aloitteisesti porukkaansa, JSN:n toimistoa. 

Haastattelun sävy muuttuu, kun puheeksi tulee viimevuotinen kohu. Grundström on miettinyt sanottavansa tarkasti etukäteen ja lukee vastaukset osittain papereistaan. Hän on vähemmän sovitteleva kuin kommentoidessaan asiaa Journalistille tuoreeltaan elokuussa 2018. Silloin hän muun muassa pyysi anteeksi aiheuttamaansa voimakasta pahoinvointia. 

”Julkisuudessa esitetyt väitteet olivat tarkoitushakuisia ja perustuivat nimettömiin lähteisiin”, Grundström sanoo nyt. 

”JSN:n puheenjohtajaan kohdistuu lähtökohtaisesti painetta ja siksi myös tarkoitushakuista vihamielisyyttä. Tässä työssä joutuu tekemään paljon asioita, joista joku ei tykkää.”

Grundström on neuvoston ensimmäinen täysipäiväinen puheenjohtaja. Muutos entiseen on ollut iso. Esimerkiksi edeltäjä Risto Uimonen oli toimistolla noin yhtenä päivänä viikossa. Grundströmin aikana JSN:n toimistolla siirryttiin etätyökulttuurista henkilökunnan päivittäiseen läsnäoloon. Hän sanoo lehtijutuissa esiin tulleen kritiikin kummunneen juuri uuden tilanteen aiheuttamasta hankauksesta. 

”Tällaiset ongelmat ovat muutosvaiheessa tavallisia. Lähdimme kehittämään toimintatapoja yhdessä, koska ilmapiiristä vastaavat kaikki. En ymmärrä, miksi normaali työyhteisön kehittäminen on julkisuudessa leimattu johtamisongelmaksi, jota se ei ollut. Mistä muusta neljän hengen työyhteisöstä tehdään juttuja yhtä triviaaleista asioista, jostain kahvinkeittotavoista?”

Grundström sanoo, ettei lehtijutuissa yksilöity tilanteita, joissa hän olisi käyttäytynyt epäasiallisesti. Kritiikki on ollut yleisellä tasolla.

”Eikö se ole aika erikoista? Jos olisin käyttänyt esimerkiksi epäasiallista kieltä, niin olisihan sitä jutuissa siteerattu.”

Grundströmin mielestä kohun takana oli halu horjuttaa hänen asemaansa. Hän ei halua täsmentää, mitä tarkemmin ottaen tarkoittaa.

”Nämä saavat jäädä historian selvitettäviksi. Mutta olisin toivonut toimittajilta enemmän älliä asian käsittelyssä.”

 

Kiistatonta on, että neuvosto on saanut Grundströmin kaudella paljon aikaan. Neuvostolle tulevien kantelujen määrä väheni vuoden 2017 369:stä viime vuoden 318:aan.

Grundström huomauttaa, että asiallisten kantelujen määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. JSN:n verkkosivujen kantelulomakkeen ja sen ohjeistuksen selkiyttäminen on sen sijaan karsinut aiheettomia kanteluita.  

Eniten keskustelua, kritiikkiä ja myös kiitosta herätti JSN:n päätös niin sanotussa Ylegatessa. Muistona siitä Grundströmin huoneen naulakossa roikkuu kaivosyhtiö Terrafamen pipo. 

Yle sai maaliskuussa 2017 langettavan, kun neuvosto katsoi päätoimittaja Atte Jääskeläisen taipuneen pääministeri Juha Sipilän painostukseen Terrafame-uutisoinnissa. Journalistin ohjeiden kohtien 2 ja 3 mukaan sisältöratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, ja journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. 

Neuvosto antoi lisäksi lausuman, jonka mukaan pääministeri Sipilän painostavat viestit Jääskeläiselle olivat omiaan rajoittamaan sananvapautta.

”Olen erittäin ilahtunut, että tohtori Martti Soramäen tutkimuksen mukaan meidän päätöksemme ja sen jälkeen Ylessä tehdyt ratkaisut ovat vahvistaneet Ylen journalistista riippumattomuutta”, Grundström sanoo. 

”Se oli poliitikoille herätys, miten suhteessa journalismiin tulisi toimia. Langettavasta oli hyötyä Ylelle ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Tällaisten aika vaikeidenkin asioiden ratkaiseminen näkyy nyt myös siinä, että neuvoston uskottavuus ja tunnettuus ovat huipussaan tällä hetkellä.”

Yle-päätös kuuluu myös kauden kiisteltyihin, osaltaan siksikin, että se syntyi äänestyksen jälkeen, puheenjohtajan ratkaisevalla äänellä. Grundström kuittaa kritiikin työhön kuuluvana luontaisetuna. 

”Päätösten kyseenalaistaminen on erittäin tavallista”, Grundström sanoo. 

”Aika monet päätoimittajat ovat tosin sen verran fiksuja, että eivät kritisoi niitä julkisesti.”

JSN:n perussopimukseen kuuluu, että langettavat päätökset julkaistaan ilman kommentointia. Sekä Atte Jääskeläinen että Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen kommentoivat Yle-päätöstä laajalti, samoin Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa kritisoi lehtensä samaan vyyhtiin kytkeytyvää langettavaa Jääskeläisen samanaikaisesta kuulemisesta. 

Valta vaihtuu Julkisen sanan neuvostossa. Elina Grundströmin seuraaja Eero Hyvönen saa johtaakseen kohuista huolimatta suomalaisten arvostusta nauttivan JSN:n.

Vaikka JSN:n vahva asema ilahduttaa, vapaan ja vastuullisen median asema ei ole koskaan itsestäänselvyys, Suomessakaan. 

”Terrafame oli merkittävä tapaus myös siksi, että vajaata vuotta aikaisemmin oli tullut Suomen Lehdistön selvitys, jossa haastateltiin päätoimittajia. He kokivat tuolloin vuonna 2016, että poliitikot suhtautuivat mediaan kielteisemmin kuin aikaisemmin, antoivat aiempaa rajatummin esimerkiksi haastatteluja, ja syyttivät perusteettomasti mediaa poliittiseksi osapuoleksi.”

Ilmassa oli siis entistä kielteisempää suhtautumista tiedotusvälineisiin. Juuri tällaisena hetkenä vahva ja itsenäinen JSN tulee tarpeeseen, Grundström sanoo. 

”Päätökset pysäyttivät luisua, jossa poliitikot olivat ottamassa uudenlaista valtaa puuttua median toimintaan.”

Medianvapauden tilanne maailmassa ylipäänsä on todella huolestuttava, Grundström sanoo. Hän kertoo tottuneensa ajattelemaan, että lehdistönvapauden takaa se, että media sääntelee itseään uskottavasti. Silloin valtiolla ei ole tarvetta sääntelyyn. 

”Näinhän se on Suomessa ollut. Lainsäädäntö on liberaali, toimittajat joutuvat harvoin oikeuteen, ja itsesääntely taas on tiukempaa kuin mediaan kohdistuva lainsäädäntö”, Grundström sanoo.

”Kun katson kansainvälistä kehitystä, tilanne on muuttunut. Sananvapautta rajoitetaan toimittajiin ja julkisuudessa esiintyviin henkilöihin kohdistuvalla henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Ihan konkreettisestikin. Toimittajia kuolee työssään viikottain.”

 

Toimittajiin kohdistuva voimakas halventava puhe esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on ilmiö meilläkin, Grundström huomauttaa. 

”Henkilöön kohdistuvat hyökkäykset ovat jo arkipäivää. Toimittajat ja tiedotusvälineet pyritään määrittelemään poliittisiksi osapuoliksi, vaikka siitä ei ole kyse.”

Jos viha ja uhkailu ovat uhka lehdistönvapaudelle, sitä on myös median kiristyvä taloustilanne. 

”Kun media on talousvaikeuksissa, hallitusta lähellä olevien henkilöiden on tietyissä Itä-Euroopan maissa ollut tosi helppoa ja halpaa ottaa haltuunsa kaikki tärkeät kriittiset tiedotusvälineet”, Grundström sanoo. 

Tällaisten ilmiöiden kanssa pitäisi Suomessa olla äärimmäisen tarkkana. 

”Ja meidän pitäisi myös olla valppaina sen suhteen, että alueellisten tiedotusvälineiden talousvaikeudet eivät rapauttaisi paikallisen demokratian toimintaa enää enempää.”

 

Grundström syttyy pohtiessaan suomalaisen median sinnittelyä talouskurimuksessa. Nimikkeet vähenevät erityisesti paikallislehtitasolla huolestuttavalla tahdilla. 

”Kaupallinen media on ollut koko kauteni ajan talousvaikeuksissa. Siitä huolimatta journalistit ja media ovat tehneet paljon töitä, jotta media olisi niin vastuullista kuin se tässä maailmassa voi olla.”

Samaan aikaan ”länkytetään”, että median pitäisi ”katsoa peiliin”, Grundström manailee. 

”Välillä ajattelen että jonkun muun pitäisi katsoa peiliin, kun meillä jatkuvasti koko muu yhteiskunta heikentää vastuullisen journalismin toimintaedellytyksiä. Toimittajien määrä vähenee ja lehtiä tehdään pakon edessä yhteistoimituksissa, eli juttujen, journalismin ja erityisesti paikallisjournalismin määrä vähenee ihan joka päivä.”

Grundström huomauttaa jokaisen toimittajan tietävän, että jos jutussa on virhe tai epätarkkuus, peiliin joutuu nykyisin katsomaan heti samana päivänä.  

”Peiliin katsominen on osa toimittajan jokapäiväistä työtä, ja se on myös parantanut ja terävöittänyt journalismia”, hän sanoo.

Suora mediatuki on Suomessa alle yhden prosentin Ruotsin vastaavasta. Grundström sanoo panevansa monien muiden tavoin toivonsa Antti Rinteen (sd.) hallitukseen, jonka hallitusohjelmassa media-ala saikin kohtuullisen hyvin tilaa. Mitään tietoa konkreettisista tukitoimista ei kuitenkaan edelleenkään ole.  

”Myös kansalaiset haluavat saada medialta kaiken ilmaiseksi. Meillä ei ole oikeastaan ollenkaan mediatukea. Journalismi halutaan muuttaa viestinnäksi puolueissa, järjestöissä ja ammattiliitoissa” Grundström jatkaa.

”Että kenen tässä pitäisi katsoa peiliin?”

Elina Grundströmin kauden päätöksiä

Iltalehti vai Veikkaus, huhtikuu 2016

Muun muassa Iltalehti julkaisi Veikkauksen tuottamia voittajahaastatteluja journalismina. Juttuja julkaisivat muutkin, kantelu tehtiin vain Iltalehdestä.
Iltalehti sai langettavan toimituksellisen päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolelle ja piilomainonnasta. 

Aamulehti Sortavalassa, huhtikuu 2016

Aamulehti etsi monitulkintaisessa reportaasissaan ”Sortavalan ruminta huoraa”. Lehti sai langettavan alaikäisten lasten yksityiselämän suojan loukkaamisesta. JSN korosti päätöksessään, ettei ota kantaa siihen, oliko juttu kokonaisuutena mauton vai ei. Tuolloinen päätoimittaja Jouko Jokinen kirjoitti Facebookissa pitävänsä päätöstä järkyttävänä. Päivityksen kommenteissa monet muut päätoimittajat olivat samaa mieltä. 

Aamulypsy merihädässä, marraskuu 2016

Radio Suomipopin Aamulypsy kertoi uutisissaan Välimereltä pelastetuista, Eurooppaan pyrkivistä ihmisistä. Samassa yhteydessä soitettiin kappale Mikki Hiiri merihädässä. Ohjelma sai vakavan huomautuksen ihmisarvon loukkaamisesta. Huomautus oli vakava, koska kappaletta soitettiin useita kertoja ja sama radio-ohjelma oli hiljattain saanut langettavan päätöksen vastaavanlaisesta ihmisarvon loukkaamisesta. Ohjelmapäällikkö Paula Niska-Vuorinen totesi, että kyseessä oli mauton ylilyönti ja pahoitteli tapahtunutta. Juontaja Juha Vuorinen puolestaan totesi Iltalehdelle, että ”Moka oli se biisi, mutta pakolaisille naureskelu on paskapuhetta”.

Ylegate, maaliskuu 2017

Ylen, kaivosyhtiö Terrafamen, Juha Sipilän ja Suomen Kuvalehden vyyhdissä arvioitiin muun muassa, painostiko pääministeri Juha Sipilä Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläistä.
Yle sai langettavan päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolelle ja taipumisesta painostukseen.

Iltalehden Pride-keskustelu, heinäkuu 2019

Iltalehti julkaisi Pride-uutisen yhteydessä lukijakommentin, jossa homoseksuaalisuus rinnastettiin sairauteen.
Lehti sai vapauttavan, sillä lukijan mielipiteessä ei JSN:n mukaan ollut halventavia ilmaisuja.

Täsmennys 17.10. 10.25: Tarkennettu Iltalehden huhtikuussa 2016 saaman langettavan perusteita. 

JSN:n uusi puheenjohtaja Eero Hyvönen uskoo suomalaisten medialukutaitoon

Eero Hyvönen sanoo seuranneensa median kehitystä vuosikymmenen alun pahimpina taantumavuosina kauhuissaan. ”Silloin tuntui, että mitä tahansa pahaa voi tapahtua. Nyt on onneksi saatu alalta jo hyviäkin uutisia.”

Elina Grundströmin seuraajaksi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana valittiin syyskuussa Eero Hyvönen. Viimeksi Ylessä työskennellyt Hyvönen on urallaan päätoimittanut Helsingin Sanomia, Nelosen uutisia, Radio Cityä ja Ylioppilaslehteä. Hyvönen on ollut Sanoman edustajana JSN:n kannatusyhdistyksessä ja toiminut lisäksi neuvoston varajäsenenä. 

JSN:n kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Holmberg perusteli Hyvösen valintaa hyvällä journalistisen etiikan hallinnalla ja harkintakyvyllä. Valintaa valmistelleeseen lautakuntaan kuulunut Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho kuvaili Hyvöstä valinnan yhteydessä analyyttiseksi ja ammattitaitoiseksi. 

”Hän on myös poikkeuksellisen hyvä kuuntelija.”

 

Miksi Julkisen sanan neuvosto on tärkeä instituutio, Eero Hyvönen?

Luottamuksen ylläpitäminen mediaan on erityisen tärkeää, jotta ihmisten oikeus saada tietoa toteutuisi. Luottamuksen rakentamiseen tarvitaan hyvät pelisäännöt, ja JSN omalta osaltaan pitää huolta siitä, että ne pelisäännöt tulevat ymmärretyiksi. Päätösten perusteluista näkyy, miten niitä tulkitaan ja sovelletaan. 

JSN:n päätökset ja perustelut herättävät usein keskustelua ja myös kritiikkiä. Mitä ajattelet siitä?

Vuoropuhelu päätösten jälkeen on myös tärkeää. Päätöksethän voidaan kehystää monella tapaa ja media saattaa kehystää päätöksen siitä uutisoidessaan eri tavalla kuin neuvosto on ajatellut alun perin. Sen takia perustelujen selittäminen uudelleen ja uudelleen on vuoropuhelun tavoin oleellista. 

Miten suomalainen media on kehittynyt urasi aikana?

Kun muistelen alkuaikojeni tiedonhankintaa ja vertaan sitä nykyaikaan, niin onhan tässä menty hurjia harppauksia eteenpäin. Ammattikunnan sisäisen laadunvalvonnan kannalta maailma on muuttunut. Tähän liittyy myös virheiden tunnustaminen ja niistä oppiminen. Ennen oli hirmu paljon tavallisempaa väittää viimeisen saakka vastaan ja kiistää virheensä, vaikka se kuinka näkyi läpi seinistä.

Toisaalta taloudellinen riippumattomuus on ominaista riippumattomalle journalismille. Kuinka varat jatkossa riittävät journalismiin, ja jos on rahaa, kuinka paljon sitä käytetään tulevaisuuteen suuntaaviin projekteihin?

Onko valemedia edelleen uhka vai jo ohimenevä ilmiö?

Ei voi ikinä sanoa, mikä on ohimenevä ilmiö. Ja mikä itse kunkin mielestä sitten on valemediaa? En mielelläni käytä koko termiä. Huolestuttavia ovat masinoidut kampanjat toisen ihmisen sananvapauden nitistämiseksi. Muuten en lähtisi tuomitsemaan, mikä kaikki on vääränlaista ja mikä valemediaa. Täytyy luottaa siihen, että ihmisten kyvyt käsitellä tietoa ja olla lähdekriittisiä ovat aika hyvällä tasolla Suomessa, niin kuin ne tutkitusti ovat. 

Valemedia on kuitenkin kasvattanut sitä kansanosaa, joka ei lainkaan tunnusta vastuullisen median legitimiteettiä. Mitä sille voisi tehdä?

Se on isompi ongelma, mutta ei valemedian yksin aikaansaama asia, ja edelleen pidän tärkeänä sitä, ettei mitään lähdetä kevyesti leimaamaan valemediaksi. Mutta tämä ei ole vain vihamediasta kiinni, vaan siitä, millaista vuoropuhelua media-ala osa käydä ihmisten kanssa. Siinä on selvästi parantamisen varaa, esimerkiksi median toimituksellisten päätösten avaamisessa. Reuters Instituten keväällä julkaisemassa tutkimuksessa 59 posenttia luotti ”enimmäkseen”  uutismediaan. Se on kansainvälisesti huipputulos, mutta kuitenkin vain 59 prosenttia.

Manu Haapalainen



10 2019
Arkisto

Ymmärrys ei lisäänny tiedonmuruja tuuttaamalla tai kollegaa nälvimällä

Kuluneiden parin viikon aikana me journalistit olemme onnistuneet julkaisemaan paljon tietoa, mutta ymmärryksen lisääminen on jäänyt jalkoihin, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson pääkirjoituksessaan.

Autoilua puolustavia ja maahanmuuttoa vastustavia toimittajia on liian vähän, Karri Kannala

Helsingin Uutisten päätoimittajalla on voimakkaita mielipiteitä, mutta usein hän jättää ne kertomatta.

MTV:n työehtosopimuksesta ovat neuvotelleet Ulla Rannikko (MTV, vasemmalla edessä), Jaakko Sainio (Palta) ja Heidi Aho (Palta), Tuomas Aalto (Journalistiliitto), Petri Savolainen (Journalistiliitto), Petteri Savolainen (MTV:n luottamusmies) ja Kari Pyrhönen (Media- ja ohjelmatyöntekijät).

Media-alan tes-neuvottelut etenevät hitaasti

Av-kääntäjien sopimusta jatkettiin vuodella.

Jospa lukija ei olekaan ensisijaisesti kuluttaja?

Viime vuosituhannella journalistit suhtautuivat yleisöön kuin opettamista vailla oleviin hallintoalamaisiin. Nyt hallintoalamaisesta on tullut kuluttaja, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Jouluradio on brändi ja mielentila

Kauppakeskus Redistä käsin toimivasta Jouluradiosta on kasvanut monikanavainen radiobrändi. Joululauluja kuunnellaan ympäri vuoden, kertoo toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne.

Leena Hirvonen haluaa Nokian Uutisten lukijoiden aamukahvipöytään

Uusi päätoimittaja uskoo, että mikropaikallisen journalismin merkitys on entistä suurempi, kun kaikkea mahdollista on saatavilla.

Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Hej arbetsgivare! Frilansaren är den lojalaste arbetstagaren du kan få

Det känns ofta som om inte heller arbetsgivarna förstår att en frilans egentligen är billigare än en fast anställd då alla osynliga kostnader beaktas, skriver Liselott Lindström.

Haloo! Oletko pahassa paikassa?

Janne Flinkkilä ehti vain aloittaa puhelun, kun hän tajusi jo tehneensä ison mokan.

Toimittaja oli jämäkkä mentori

Kuolleita: Toimittaja Helena Vehkaoja-Mäkelä 3. 5. 1940 Ylistaro – 28. 10. 2019 Helsinki

Tiukka haastattelija

Toimittaja Leif Henry Salmén 19. 1. 1952 Helsinki – 19. 11. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta