Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

JOURNALISTI
19.9.2019

Maria Pettersson
Twitter: mariapetterss0n
maria.pettersson@journalistiliitto.fi

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Jos toimittaja on elämässään tehnyt mitä tahansa muuta työtä kuin toimittamista, sitä pidetään etuna. Kokemus hoitotyöstä, rakennusalalta tai ravintolatöistä tekee toimittajasta asiantuntijan ja hänen noita aloja koskevista jutuistaan uskottavampia.

On kaksi alaa, joilta hankittu kokemus ei ole toimittajalle eduksi: viestintä ja politiikka.

Alalla on keskusteltu paljon siitä, miten journalistit siirtyvät viestijöiksi ja miten se muuttaa molempia aloja. Tässä lehdessä esitellään paluumuuttajia: toimittajataustaisia ihmisiä, jotka ovat käyneet viestimässä ja palanneet sitten journalisteiksi. Kysyimme heiltä, tietenkin, miten he aikovat hoitaa jääviysasiat. Samaa olivat kysyneet monet ennen meitä. Jos he olisivat palanneet joltain muulta alalta kuin viestinnästä, asia ei tuntuisi niin tärkeältä. Viestijän palaaminen toimittajaksi herättää kuitenkin epäluuloa – siitä huolimatta, että monet ammattilaiset tekevät molempien alojen töitä.

 

On hyviä syitä sille, miksi juuri viestintä tuottaa epämukavaa oloa. Ensinnäkin monet toimittajat näkevät viestinnästä vain pienen osan: sen, jossa tiedottaja yrittää joko syöttää tai pimittää tietoa. Useimmilla ei ole toimenkuvasta kuin aavistus, eivätkä monet toimittajat esimerkiksi tiedä, että alalla on kansainvälinen eettinen koodisto. Ateenan koodi on vuodelta 1965, Lissabonin koodi vuodelta 1978 ja suomalaiset Viestinnän eettiset ohjeet vuodelta 2015.

Toisekseen huolettaa alojen sekoittuminen. Se on isompi yhteiskunnallinen trendi, josta professorit John Corner ja Dick Pels käyttävät luonnontieteistä lainattua termiä dedifferentaatio. Alat lainailevat toimintatapoja toisiltaan. Esimerkiksi politiikka ottaa vaikutteita markkinoinnista: puolueita ja poliitikkoja brändätään, kansalaisten toiveita kartoitetaan markkinatutkimusta muistuttavilla metodeilla ja vaalikampanja on ensisijaisesti mainoskampanja.

Samaan tapaan viestintä ottaa vaikutteita journalismista: natiivimainonta, advertoriaalit ja sisältömarkkinointi ovat osa tätä kehitystä. Viimeksi asiasta keskusteltiin, kun Oulun uusi viestintäjohtaja, Demokraatin entinen päätoimittaja Mikko Salmi ilmoitti kaupungin perustavan ”markkinointihenkisen, mutta Journalistin ohjeisiin sitoutuneen” verkkomedian sekä sponsoroivansa yhdessä S-ryhmään kuuluvan osuuskauppa Arinan kanssa Mustread.fi-verkkojulkaisuun toimittajan. Sittemmin kaupunginhallitus linjasi, että verkkomedia ei sen näkökulmasta ole riippumaton verkkolehti vaan kaupungin markkinoinnin lehti.

Kolmas pelko on, että toimittajaksi palannut onkin salaa tai huomaamattaan uskollinen edelliselle työnantajalleen eikä jäävää itseään kun olisi syytä – tämä siitäkin huolimatta, että toimittajat ovat usein jääviysasioissa hyvin tarkkoja. Niin pitääkin olla, ja mielellään vielä vähän tarkempia kuin mitä yleisö edellyttäisi.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat. Tutkija Laura Juntusen analyysin mukaan 36 prosenttia suomalaisissa suurissa viestimissä julkaistuista uutisista hyödynsi jollain tavoin ulkopuolisten tuottamaa PR-materiaalia. Osassa viestimiä tiedotteet julkaistaan sellaisinaan. Tämä on huomattavasti isompi ja akuutimpi ongelma kuin useammalla alalla työskentelevät, etiikastaan tarkat ammattilaiset.



8 2019
Arkisto

Freelancereiden tulot kasvavat ja he voivat hyvin, mutta he tekevät vähemmän journalismia

”On välttämätöntä, että liitto saisi jatkossa edustaa freelancereita neuvotteluissa”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Suolen toiminta kiinnostaa lukijoita enemmän kuin politiikka, Anu Ubaud

Helsingin Sanomien uusi päätoimittaja Anu Ubaud on tarkka yöunistaan ja siitä, ettei HS tee sisältömarkkinointiyhteistyötä Kiinan kansantasavallan kanssa.

Putinin trollit hyötyisi kriittisyydestä, mutta on tärkeä, ainutlaatuinen teos

”Kirjalla on kaksi suurta ansiota. Ensimmäinen on se, että Aro paljastaa, miten vaisusti isot yhtiöt kuten Facebook, Twitter ja Google ovat toimineet propagandaa vastaan”, kirjoittaa Anna-Lena Laurén arviossaan Jessikka Aron kirjasta.

Kiire on huumetta, kyvyttömyyttä ja usein oma valinta

”Olisiko sinulla vähemmän syövyttävää kiirettä, jos veisit asiat useammin loppuun saakka ja ottaisit vastuun päätöksistäsi”, kysyy Lauri Rotko.

När skattepengarna blev affärshemlighet

”Bara för att Finland just nu är det tredje minst korrupta landet i världen är vi på inget sätt immuna eller ens vaccinerade”, skiver Mikaela Löv.

Ylen journalismissa pitää näkyä yleisön arki

Poliitikot päättävät Ylen rahoituksesta ja tavoitteista. Näin tavoitteet vaikuttivat tasa-arvosta ja kotitöiden jakautumisesta kertovan jutun syntyyn.

Onko eropaketti hyvä diili? Siitä päättämiseen tarvitaan aikaa ja rauhaa.

Työsuhteiden päättäminen tapahtuu kaavamaisen mekaanisesti, vaikka siinä tilanteessa jos missä kaikkia pitäisi kohdella yksilöinä, kirjoittaa Tuomo Lappalainen

Uusi opiskelijalähettiläs Laura Forsén toivoo liiton puuttuvan palkattomiin harjoitteluihin

Laura Forsén aloitti lokakuun alussa Journalistiliiton opiskelijalähettiläänä. ”Uskon, että voin tuoda mukanani ajattelua 'boksin ulkopuolelta'.”

Jyrsijä ei pysynyt uskollisena latinalle

Ajatus gerbillistä oli sinänsä kaunis, kirjoittaa Ville Eloranta.

”Siellähän te olettekin”

Kuolleita: Uutisjuontaja Kari Toivonen 28. 7. 1942 Helsinki – 28. 9. 2019 Helsinki

Valoisa työkaveri on poissa

Kuolleita: Tapani Hannikainen 23. 3. 1958 Nuijamaa – 28. 9. 2019 Helsinki

”Pirzi” omistautui perheelle ja ystäville

Kuolleita: Toimistosihteeri Pirkko Vuortama 19. 6. 1940 Lappeenranta – 1. 3. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta