Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

JOURNALISTI
19.9.2019

Maria Pettersson
Twitter: mariapetterss0n
maria.pettersson@journalistiliitto.fi

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Jos toimittaja on elämässään tehnyt mitä tahansa muuta työtä kuin toimittamista, sitä pidetään etuna. Kokemus hoitotyöstä, rakennusalalta tai ravintolatöistä tekee toimittajasta asiantuntijan ja hänen noita aloja koskevista jutuistaan uskottavampia.

On kaksi alaa, joilta hankittu kokemus ei ole toimittajalle eduksi: viestintä ja politiikka.

Alalla on keskusteltu paljon siitä, miten journalistit siirtyvät viestijöiksi ja miten se muuttaa molempia aloja. Tässä lehdessä esitellään paluumuuttajia: toimittajataustaisia ihmisiä, jotka ovat käyneet viestimässä ja palanneet sitten journalisteiksi. Kysyimme heiltä, tietenkin, miten he aikovat hoitaa jääviysasiat. Samaa olivat kysyneet monet ennen meitä. Jos he olisivat palanneet joltain muulta alalta kuin viestinnästä, asia ei tuntuisi niin tärkeältä. Viestijän palaaminen toimittajaksi herättää kuitenkin epäluuloa – siitä huolimatta, että monet ammattilaiset tekevät molempien alojen töitä.

 

On hyviä syitä sille, miksi juuri viestintä tuottaa epämukavaa oloa. Ensinnäkin monet toimittajat näkevät viestinnästä vain pienen osan: sen, jossa tiedottaja yrittää joko syöttää tai pimittää tietoa. Useimmilla ei ole toimenkuvasta kuin aavistus, eivätkä monet toimittajat esimerkiksi tiedä, että alalla on kansainvälinen eettinen koodisto. Ateenan koodi on vuodelta 1965, Lissabonin koodi vuodelta 1978 ja suomalaiset Viestinnän eettiset ohjeet vuodelta 2015.

Toisekseen huolettaa alojen sekoittuminen. Se on isompi yhteiskunnallinen trendi, josta professorit John Corner ja Dick Pels käyttävät luonnontieteistä lainattua termiä dedifferentaatio. Alat lainailevat toimintatapoja toisiltaan. Esimerkiksi politiikka ottaa vaikutteita markkinoinnista: puolueita ja poliitikkoja brändätään, kansalaisten toiveita kartoitetaan markkinatutkimusta muistuttavilla metodeilla ja vaalikampanja on ensisijaisesti mainoskampanja.

Samaan tapaan viestintä ottaa vaikutteita journalismista: natiivimainonta, advertoriaalit ja sisältömarkkinointi ovat osa tätä kehitystä. Viimeksi asiasta keskusteltiin, kun Oulun uusi viestintäjohtaja, Demokraatin entinen päätoimittaja Mikko Salmi ilmoitti kaupungin perustavan ”markkinointihenkisen, mutta Journalistin ohjeisiin sitoutuneen” verkkomedian sekä sponsoroivansa yhdessä S-ryhmään kuuluvan osuuskauppa Arinan kanssa Mustread.fi-verkkojulkaisuun toimittajan. Sittemmin kaupunginhallitus linjasi, että verkkomedia ei sen näkökulmasta ole riippumaton verkkolehti vaan kaupungin markkinoinnin lehti.

Kolmas pelko on, että toimittajaksi palannut onkin salaa tai huomaamattaan uskollinen edelliselle työnantajalleen eikä jäävää itseään kun olisi syytä – tämä siitäkin huolimatta, että toimittajat ovat usein jääviysasioissa hyvin tarkkoja. Niin pitääkin olla, ja mielellään vielä vähän tarkempia kuin mitä yleisö edellyttäisi.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat. Tutkija Laura Juntusen analyysin mukaan 36 prosenttia suomalaisissa suurissa viestimissä julkaistuista uutisista hyödynsi jollain tavoin ulkopuolisten tuottamaa PR-materiaalia. Osassa viestimiä tiedotteet julkaistaan sellaisinaan. Tämä on huomattavasti isompi ja akuutimpi ongelma kuin useammalla alalla työskentelevät, etiikastaan tarkat ammattilaiset.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta