Paluumuuttajat

Katri Makkonen, 44

Aloitti A-studion juontajana 9. syyskuuta.

Tasavallan presidentin viestintäpäällikkö ja kabinetin jäsen elokuusta 2013 elokuuhun 2019.

A-studion juontaja, Aamu-tv:n juontaja, Kiinan kirjeenvaihtaja ja ulkomaantoimittaja Ylessä 2003 – 2013.

Bonnierin journalistipalkinto 2009.

Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta pääaineenaan kansainvälinen politiikka.

 

Eeva Lehtimäki, 52

 Aloitti MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkönä 12. elokuuta. Uuden yhteiskuntatoimituksen edeltäjä on MTV Uutisten politiikan ja talouden toimitus.

 Vapaa toimittaja, kolumnisti ja viestintävalmentaja omassa yrityksessään tammikuusta 2018.

 Viestinnän tekijä viestintätoimisto Ellun Kanoissa elokuusta 2015 joulukuuhun 2017. Sitä ennen MTV Uutisissa politiikan toimittajana, uutisankkurina ja kotimaan toimittajana vuosina 1996–2015. Työskennellyt urallaan myös Ylessä, Kalevassa ja Radio Jyväskylässä.

 Filosofian maisteri Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan journalistiikka.

JOURNALISTI
19.9.2019

Nina Erho, teksti
Meeri Utti, kuvat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

”Rakastin työtäni tasavallan presidentin viestintäpäällikkönä. Koko ajan sattui ja tapahtui, ja sain olla mukana ihan mielettömissä jutuissa.”

Keväällä tasavallan presidentin viestintäpäällikkö Katri Makkonen katseli television eduskuntavaalitenttejä. Hän huomasi, että haluaisi olla studiossa haastattelemassa ehdokkaita suorassa lähetyksessä.

Samoihin aikoihin A-studiossa avautui juontajan paikka. Makkosta mietitytti, miltä tuntuisi palata yhtiöön, jossa hän oli jo tehnyt journalistina lähes kaikkea mahdollista, ja työhön, josta oli kuusi vuotta sitten lähtenyt – saatuaan presidentiltä elämänsä työtarjouksen.

Lopulta Makkonen vastasi A-studion työtarjoukseen kyllä, yllättäen itsensäkin.

”Lähtöpäätös ei ollut missään nimessä helppo.”

Ellun Kanoissa ja yrittäjänä välillä työskennellyt Eeva Lehtimäki aloitti MTV Uutisten yhteiskuntatoimituk­sen päällikkönä 12. elokuuta. ­Takaisin journalistiksi veti halu käyttää työssään omaa ääntään.

Moni journalisti on viime vuosina vaihtanut viestinnän töihin kyllästyttyään väheneviin resursseihin, kiireeseen, digitaalisuuden huonoihin puoliin ja työmahdollisuuksien puutteeseen – tai koska yksinkertaisesti haluaa tehdä viestintää. Katri Makkosen ja Eeva Lehtimäen kaltaisia paluumuuttajiakin kuitenkin on.

Eeva Lehtimäki aloitti 12. elokuuta työt MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkönä palaten taloon, jossa oli ennen lähtöään työskennellyt 17 vuotta. Siinä välissä, kesällä 2015, viestintätoimisto Ellun Kanojen toimitusjohtaja Taru Tujunen pyysi Lehtimäkeä töihin – ja tämä suostui.

Vaikka yt-neuvotteluja oli ollut Maikkarilla taajaan, Lehtimäki tykkäsi työstään ja työyhteisöstään. Hän vastasi Tujusen kutsuun, koska oli kyllästynyt suomalaiseen politiikkaan, jota oli tarkastellut työkseen vuodesta 1999 ja joka oli hänestä muuttumassa ikävään suuntaan.

Toinen syy oli halu oppia pitkä uran jälkeen uutta.

Viestintätoimistossa opittavaa riitti. Vaikka toimittajan kontakteja, kiteyttämisen taitoa ja ymmärrystä median logiikasta arvostettiin jopa korkeammalle kuin median sisällä, työhön kuului myös tehtäviä, joista Lehtimäellä ei ollut mitään kokemusta.

”Silloin pitää kestää oma vajavaisuutensa ja se, että joissain asioissa aloittaa aika pohjalta – alkaen powerpointien ja luentojen koostamisesta.”

Uutta Lehtimäelle oli myös laajojen strategisten analyysien tekeminen ja blogikirjoittaminen. Viestintäprojekteissa hän sai usein huomata, että se, mikä oli sähäkän ja suoraviivaisen journalistin mielestä myyvintä, kiinnostavinta ja pantava toimeen saman tien, vaati asiakkaan mielestä harkintaa.

Tasavallan presidentin ­viestintäpäällikkönä kuusi vuotta toiminut Katri Makkonen aloitti A-studion juontajana 9. syyskuuta.

Katri Makkonen ei myönnä, että siirtyminen A-studiosta tasavallan presidentin kansliaan olisi vaatinut journalistilta isoa sopeutumista.

Osittain kyse on siitä, ettei Makkonen halua eikä voi avata tarkkaan maan korkeimmassa hallinnossa tekemänsä työn yksityiskohtia. Presidentin viestintäpäällikkönä työskennellessään hän ei antanut lainkaan haastatteluja.

Hänestä viestintäpäällikön työ oli journalismin tapaan nopearytmistä, ja myös sen keskeistä sisältöä oli seurata Suomen ja maailman tapahtumia.

Makkonen sanoo naiivin vaikutelman uhallakin ajatelleensa koko ajan olevansa journalistien kanssa samalla puolella – demokratian puolella.

”Totta kai ymmärrän, etteivät journalistit saa valtionhallinnosta kaikkia haluamiaan tietoja, mikä voi luoda kitkaa. Mutta Suomen kaltaisessa maassa suurin osa asioista tulee aikaa myöten julki, niin kuin kuuluukin.”

 

Kun Makkonen kertoi kesäkuussa palaavansa A-studioon, hän sai paljon kannustavia viestejä mutta myös kriittisiä. Entinen kollega Boris Salomon ihmetteli Facebookissa, miten Ylen riippumattomuuteen vaikuttaa se, että ”vallanpitäjän äänitorvena” työskennellyt Makkonen palaa A-studion juontajaksi.

Makkosen mielestä lähtökohtaisesti ongelmallista journalismia olisi vain se, että hän haastattelisi entistä esimiestään.

”Ennen kuin menin presidentin kansliaan töihin, en ollut koskaan tavannut tai haastatellut presidenttiä. Varmasti selviydyn jatkossakin haastattelematta.”

Miten haastatteluihin vaikuttaa se, että Makkonen tietää valtionhallinnosta asioita, joita moni journalisti ei tiedä?

”Jos kokisin olevani jossain asiassa jäävi, en sitten tekisi siitä haastattelua.”

Vaikka Makkonen sanoo ”vastaajan puolella” tajunneensa, miten vaikeaa nopean kommentin antaminen monimutkaisesta aiheesta voi olla, hän ei usko sen estävän häntä vaatimasta vastauksia journalistina.

Hänen mielestään keskustelu viestinnän ja journalismin rajoista on tärkeää, koska liike edestakaisin tuntuu kasvavan. Samalla jokainen tapaus on nähtävä erillisenä, ja ihmisten työn jäljen on annettava puhua puolestaan.

”Jos olisin työskennellyt viestintätoimistossa tai tehnyt puoluepoliittista viestintää, paluussa journalistiksi voisi olla enemmän ristiriitaa. Olen poliittisesti riippumaton ja toimin viestintäpäällikkönä virkavastuulla. Presidentin viestiä ei ollut tarvetta myydä.”

”Vastasin Facebookissa, että katsotaan työn tuloksia sitten syyskuussa.”

 

Kun viestijä siirtyy journalistiksi tai tekee molempia töitä yhtä aikaa, herää perusteltu huoli riippumattomuudesta. Harvemmin keskusteluun nousee se, että viestinnän kokemuksesta on journalisteille ja journalismille myös hyötyä.

Katri Makkonen tietää Yleen palatessaan aiempaa enemmän siitä, miten yhteiskunta- ja päätöksentekojärjestelmä toimii. Hänestä journalistien on tärkeää mieltää itsensä paitsi osaksi journalismia myös osaksi maata ja maailmaa. Siinä kokemus muualta auttaa.

Eeva Lehtimäki sanoo lukeneensa Ellun Kanojen raportteja ja kirjoja laatiessaan yhteiskunnan muutoksesta enemmän kuin toimittajana koskaan. Yritysten, organisaatioiden ja järjestöjen edustajien kanssa työskennellessään hän selitti näille toimitustyön taustoja ja opetti, millaisia materiaaleja ja ideoita media mieluiten hyödyntää.

Mediavalmennuksissaan Lehtimäki rohkaisi asiantuntijoita ottamaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vaikka hän luonnollisesti työskenteli asiakkaidensa eduksi, hän sanoo valmentamisen hyödyttävän myös mediaa. Mitä useampi asiantuntija rohkaistuu antamaan haastatteluja, sitä moninaisempia ääniä mediassa kuullaan – esimerkiksi enemmän naisia. Haastateltavan esiintymistaito ei Lehtimäen mielestä ole pois toimittajalta, jonka on vastaavasti luotettava omaan ammattitaitoonsa ja taustatyöhönsä.

Toisaalta Lehtimäelle oli valmentajana iso asia tajuta, miten ainutlaatuinen ja harvinainen tilanne haastattelu monelle asiantuntijalle on ja miten tylyltä toimittajien kiire tai tapa käyttää lausuntoja voivat tuntua.

”Tietenkään median ulkopuoliset eivät voi määrätä, mikä on tärkeää ja mitä kerrotaan, ja toimittajan pitää olla kriittinen yleisönsä puolesta. Mutta tulisiko jutuista parempia, jos kiinnittäisimme ihmisten kohtaamiseen enemmän huomiota?”

Toinen iso oivallus oli, ettei toimitusten ulkopuolella olla uutisista yhtä intohimoisesti kiinnostuneita kuin toimituksissa ja että ihmisten ajasta ja huomiosta kilpailee niin tavattoman moni asia.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta journalismi pärjää kisassa?

”Tiedän, että käytännön työssä filosofia helposti jää. Mutta toimituksissa pitäisi olla enemmän aikaa pohtia näkökulmia ja valita, mihin voimat, ajattelu ja parhaat tekijät keskitetään”, Lehtimäki sanoo.

 

Viestinnän taidot hyödyttivät Lehtimäkeä hänen perustaessaan oman toiminimen vuoden 2018 alussa. Syy Ellun Kanoista lähtemiseen oli halu keskittyä itselle mieluisimpiin töihin parin kasvuyrityksessä vietetyn hektisen vuoden jälkeen. Journalistiksi hän palasi, koska halusi käyttää työssään omaa ääntään.

Lehtimäki ehti olla vapaa politiikan toimittaja ja kolumnisti, kommentaattori, kouluttaja ja juontaja puolitoista vuotta ennen Maikkarilta saamaansa työtarjousta. Jääviysongelmia hän ei kokenut, koska ei ollut Ellun Kanoissa valmentanut puolueita tai poliitikkoja. Yrittäjäksi ryhdyttyään hän kieltäytyi poliittiselta tai työmarkkinakentältä tarjotuista töistä.

Uudessa työssään Maikkarilla Lehtimäki ei usko joutuvansa usein haastattelemaan entisiä valmennettaviaan yrityksistä ja organisaatioista.

”Mutta jos niin kävisi lähitulevaisuudessa, ottaisin asian esiin esimieheni kanssa enkä tekisi haastattelua.”

Valikoituja juontotöitä Lehtimäki aikoo jatkaa myös uuden päivätyönsä ohella, ”koska ammattitoimittajan vetämistä tilaisuuksista nyt vaan tulee parempia.” Ensin to do -listalla ovat kuitenkin paluu toimitusrutiiniin, perusteellinen tutustuminen maan nykyiseen hallitukseen ja eduskuntaan sekä MTV Uutisten uuden yhteiskuntatoimituksen käynnistäminen.

Katri Makkosen vetivät takaisin journalistiksi vapaus ja halu tietää, mitä journalismi nyt on ja mihin se on menossa.

Katri Makkoselta jäivät presidentin kansliaan iso työhuone, assistentti ja työ, jossa hän sai kokea muun muassa valtiovierailuja. Kansliassa työtä tehtiin suojassa monilta journalisteihin kohdistuvilta paineilta.

Toisaalta kansliaan jäivät myös protokolla ja rooli instituutiossa, jonka pitää näyttää koko ajan presidentilliseltä.

Takaisin journalistiksi Makkosen vetivät vapaus ja halu tietää, mitä journalismi nyt on ja mihin se on menossa. Pelko paluusta ”samoille käytäville ” jäi, kun Makkonen tajusi, etteivät sen paremmin journalismi kuin Ylekään ole kuuden vuoden jälkeen sama.

”Tiesin, että jos haluan vielä tehdä journalismia, sen aika on nyt, koska kymmenen vuotta poissa olisi jo liikaa. Minulla on koko ajan ollut vahva journalistin identiteetti ja halusin katsoa, onko se nostalginen ajatus vai totta.”

Makkonen aloitti työt Ylessä 9. syyskuuta. Ensimmäinen hänen juontamansa A-studio lähetettiin tämän lehden painopäivänä 16. syyskuuta.

Vaikka Makkonen halusi palata suoraan lähetykseen, syy ei ollut se, että hänellä olisi missio muuttaa sitä tai journalismia. Hän halusi mukaan kysymään, koska uteliaisuus ja kysyminen ovat aina olleet hänelle luontaista. Näkökulman vaihtaminen on kiehtovaa.

”Kun olin Ylen kirjeenvaihtajana Kiinassa, tykkäsin tehdä pitkiä juttuja radioon ja televisioon, kulkea ihmisten parissa ja katsoa maailmaa alhaalta ylöspäin.”

”Kun vertaan kuutta viime vuotta työhöni journalistina, olen katsonut asioita ylhäältä alaspäin. Esimerkiksi kun olimme Kiinassa valtiovierailulla, olin presidentti Xi Jinpingin vieraana kansankongressin palatsissa, mukana keskusteluissa ja illallisella. Kirjeenvaihtajavuosinani minua kutsuttiin vain puoluevirkailijoiden kuulusteluihin ja poliisin putkaan. Olin kahdeksan kertaa poliisin huostassa.”

Lue lisää

Katri Makkonen, 44

Aloitti A-studion juontajana 9. syyskuuta.

Tasavallan presidentin viestintäpäällikkö ja kabinetin jäsen elokuusta 2013 elokuuhun 2019.

A-studion juontaja, Aamu-tv:n juontaja, Kiinan kirjeenvaihtaja ja ulkomaantoimittaja Ylessä 2003 – 2013.

Bonnierin journalistipalkinto 2009.

Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta pääaineenaan kansainvälinen politiikka.

 

Eeva Lehtimäki, 52

 Aloitti MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkönä 12. elokuuta. Uuden yhteiskuntatoimituksen edeltäjä on MTV Uutisten politiikan ja talouden toimitus.

 Vapaa toimittaja, kolumnisti ja viestintävalmentaja omassa yrityksessään tammikuusta 2018.

 Viestinnän tekijä viestintätoimisto Ellun Kanoissa elokuusta 2015 joulukuuhun 2017. Sitä ennen MTV Uutisissa politiikan toimittajana, uutisankkurina ja kotimaan toimittajana vuosina 1996–2015. Työskennellyt urallaan myös Ylessä, Kalevassa ja Radio Jyväskylässä.

 Filosofian maisteri Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan journalistiikka.

Uutistyössä raportoidaan ongelmia, viestintä-konsulttina oppi tarjoamaan ratkaisuja

Heli Suominen tietää, millaista on työ viestinnästä palanneena journalistina. Hän siirtyi Helsingin Sanomista viestintätoimisto Milttoniin konsultiksi vuonna 2014 ja Milttonista Ylen A-studioon toimittajaksi vuoden 2018 alussa.

”Elämäni tykätyimpiä postauksia oli se, kun kerroin tulevani töihin Yleisradion toimittajaksi. Suuri osa Facebook-kavereistani työskentelee toimituksissa tai viestintäalalla. Luulen heidän iloinneen elävästä esimerkistä, että nykyään töitä voi oikeasti vaihtaa. Kymmenen vuotta sitten siirtyminen journalismin ja viestinnän välillä olisi tuntunut paljon dramaattisemmalta.”

Vaikka Suomisen ratkaisu ei herättänyt julkista närää, hän itse mietti tarkasti hygieniaa ja jääviyskysymyksiä. Yleen tullessaan hän kävi esimiehensä kanssa läpi organisaatiot, joiden kanssa oli tehnyt niin tiiviisti töitä, että niiden käsittelemisestä oli viisainta pidättäytyä.

”Ei siksi, että olisin epäillyt omaa harkintakykyäni vaan siksi, että entisistä yhteistyökumppaneista kirjoittaminen olisi näyttänyt huonolta ja kyseenalaistanut journalismia. Ylessä rajaus ei haitannut työtä, koska vaihtoehtoisia jutuntekijöitä on paljon. Pienessä toimituksessa se olisi ollut haastavampaa.”

Vaikka molemmissa töissä tarvitaan Suomisen mielestä samoja taitoja, viestinnästä tarttui häneen uusi näkökulma. Kun uutis- ja ajankohtaistyössä perinteisesti etsitään ja raportoidaan epäkohtia, viestintäkonsulttina oppi näkemään ja tarjoamaan myös ratkaisuja. Palattuaan Suominen on ollut journalistina asiakas- eli yleisölähtöisempi.

”Vaikka journalismin eetos on ja pysyy, se ei enää riitä. Yleisöä ei kiinnosta journalismi siksi, että se on journalistien mielestä tärkeää. Siksi on mietittävä konseptointia ja tarjoilua eli esimerkiksi sitä, mihin aikaan ja missä kanavissa yleisö sisältöömme törmää.”

Ylessä ollessaan Suominen on suunnitellut esimerkiksi Eurooppa-uutiskirjeen, vetänyt ideointikoulutuksia ja työskennellyt datajournalismin tuottajana.

Yritysten asioiden tuntemuksesta ei Suomisen mielestä ole seurannut kummallisia tilanteita vaan etua. Kyse on siitä, miten tietojaan ja kontaktejaan käyttää.

”En tietenkään ole käyttänyt asiakassuhteissa saatuja luottamuksellisia tietoja uudessa tehtävässäni. Mutta koska A-studiossa käsitellään paljon ilmiöitä, on hyödyllistä tietää esimerkiksi, missä kehitetään aurinkopaneeleja tai kaasuautoja tai erikoistutaan etätyön kehittämiseen. Olen vinkannut näistä kollegoille. He ovat sitten arvioineet, mikä on jutun kannalta relevanttia.”

Suomisen mielestä isoissa mediaorganisaatioissa on rikkaus, että journalisteja on työskennellyt muuallakin kuin journalismissa.

”Kokemus muualta lisää ymmärrystä yhteiskunnasta ja yrityselämästä ja vähentää tietämättömyydestä johtuvia ennakkoluuloja.”

Nina Erho

Siirtyjistä toistaiseksi vähän tietoa

Journalistiliiton tilastojen mukaan viestintätehtävissä työskentelee noin 250 jäsentä. Luvussa on mukana työsuhteisia ja freelancereita. Todellinen viestijäjäsenten määrä on suurempi, sillä liiton tilastoissa viestinnän töitä on eritelty vasta vuodesta 2016, ja osa journalisti-freelancereista tekee myös viestinnän töitä.

Vuoden 2017 Viestinnän ammattilaiset -tutkimuksessa 12% vastaajista kertoi siirtyneensä media-alalta viestintään. Vuonna 2015 luku oli 14%. Tutkimuksen tekee viestinnän ammattilaisten järjestö ProCom jäsenilleen yhdessä muiden viestintäjärjestöjen, kuten Viestin ja Julkisen alan tiedottajien kanssa. Luvut ovat suuntaa antavia, sillä moni toimittaja ei viestijänä välttämättä liity viestijöiden verkostoihin. Uusin tutkimus käynnistyi syyskuun alussa.

Tietojen keräämistä vaikeuttaa se, että moni tekee ja opiskelee sekä journalismia että viestintää.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta