Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

JOURNALISTI
19.9.2019

Petri Savolainen

petri.savolainen@journalistiliitto.fi

Kirjoittaja on Journalistiliiton edunvalvontajohtaja.

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Talkoot. Pula-aikojen tilapäisratkaisu. Mämmilaatikollinen pashaa.

Muun muassa näillä nimityksillä olen kuullut kutsuttavan kilpailukykysopimusta. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ideoima kiky syntyi työmarkkinaosapuolten pitkällisen väännön jälkeen pääsiäisen aikoihin keväällä 2016. Syntyajankohta selittää mämmit ja pashat.

Palkansaajille kiky tarkoitti palkkojen jäädytystä ja työajan pidennystä 24 tunnilla eli noin kolmella työpäivällä vuodessa. Lisäksi työnantajamaksuja siirrettiin työntekijöiden kontolle. Julkisella sektorilla lomarahoja leikattiin.

Tämän syksyn suuri työmarkkinakysymys on, mitä kikylle pitäisi tehdä. Asia on ajankohtainen myös Journalistiliitossa, sillä liiton kaikki työehtosopimukset neuvotellaan syksyn ja talven mittaan uusiksi.

Kuten niin monesti työmarkkinoilla, toinen puoli haluaa ja toinen puoli ei. Työnantajat haluavat säilyttää kikyn, jopa tärkeimpänä tavoitteenaan neuvottelukierroksella. Palkansaajat taas kuoppaisivat sen kokonaan.

Kikyn sisältämä työajan pidennys ilman palkankorotuksia alensi työn hintaa. Tämä teki työntekijöiden palkkaamisesta entistä kannattavampaa. Työn hinnan alentamisen sanottiin myös vaikuttavan kansainvälisten yritysten päätöksiin tuotannon sijoittamisesta. Perimmäinen tarkoitus oli Suomen viennin edistäminen.

Kiky hyväksyttiin sovellettavaksi lähes kaikilla aloilla. Kuten Journalistiliitto, monet liitot ajattelivat, että kyse on solidaarisuudesta. Kuluneiden kolmen vuoden aikana on nähty talouden käänne parempaan ja viime aikoina taas hieman huonompaan. Työpaikkoja on syntynyt lisää.

Mutta mikä osa siitä on kikyn ansiota? Varmaksi sitä ei osaa sanoa kukaan.

 

Media-alalla kikyn vaikutuksia on vaikea nähdä. Työaikaa on pidennetty toimituksissa hyvin eri tavoin. Pääosin lisäaika on käytetty raakaan työhön – siihen, mitä journalistit muutenkin tekevät kelloon vilkuilematta.

Luvattuja työpaikkoja ei alalla ole näkynyt. Se oli odotettavissa:

Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa. Suomen tai ruotsin kieltä on vaikea kaupallistaa kansainvälisillä markkinoilla.

Media-alan tuottavuutta ajatellen sujuva toimitusarki on parasta kikyä. Työvälineiden on oltava kunnossa, esimiestyön toimittava eikä työssä saisi olla tarpeetonta kuormitusta ja keskeytyksiä.

Myös vero- ja tukilinjauksilla on vaikutusta alan työllisyyteen. Arvonlisäveron tulo lehtitilauksiin vuonna 2012 johti irtisanomisiin. Linjaukset toiseen suuntaan, kuten heinäkuinen digi-alvin alennus, toivottavasti parantavat työllisyyttä.

 

Työmarkkinoilla on harvoin tehty ratkaisuja, joissa vain toinen osapuoli saa jotain ja toinen ei mitään. Kiky oli tällainen.

Työnantajat saivat talkootyövoimaa ilmaiseksi. Työeläke- ja sotumaksuja helpotettiin tuntuvasti. Palkansaajille jäi maksumiehen osa.

Kikyn erilaiset käytännön sovellukset eivät nekään olleet tasapuolisia: Joissain työpaikoissa kikytunteja on voinut käyttää liikkumiseen tai muuhun itsensä kehittämiseen. Osa taas on tuntenut kikytunnit nahoissaan lauantain ekstravuoroina tai vaali-iltoina töissä.

Toivoa sopii, että jatkossa työmarkkinoiden kauppatavarat ovat tasapainossa keskenään. Työehtoneuvottelut on syytä käydä alan omista tarpeista lähtien – ei työmarkkinoiden yleisistä syistä.

Kikyn on aika mennä.



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta