Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

JOURNALISTI
19.9.2019

Petri Savolainen

petri.savolainen@journalistiliitto.fi

Kirjoittaja on Journalistiliiton edunvalvontajohtaja.

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Talkoot. Pula-aikojen tilapäisratkaisu. Mämmilaatikollinen pashaa.

Muun muassa näillä nimityksillä olen kuullut kutsuttavan kilpailukykysopimusta. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ideoima kiky syntyi työmarkkinaosapuolten pitkällisen väännön jälkeen pääsiäisen aikoihin keväällä 2016. Syntyajankohta selittää mämmit ja pashat.

Palkansaajille kiky tarkoitti palkkojen jäädytystä ja työajan pidennystä 24 tunnilla eli noin kolmella työpäivällä vuodessa. Lisäksi työnantajamaksuja siirrettiin työntekijöiden kontolle. Julkisella sektorilla lomarahoja leikattiin.

Tämän syksyn suuri työmarkkinakysymys on, mitä kikylle pitäisi tehdä. Asia on ajankohtainen myös Journalistiliitossa, sillä liiton kaikki työehtosopimukset neuvotellaan syksyn ja talven mittaan uusiksi.

Kuten niin monesti työmarkkinoilla, toinen puoli haluaa ja toinen puoli ei. Työnantajat haluavat säilyttää kikyn, jopa tärkeimpänä tavoitteenaan neuvottelukierroksella. Palkansaajat taas kuoppaisivat sen kokonaan.

Kikyn sisältämä työajan pidennys ilman palkankorotuksia alensi työn hintaa. Tämä teki työntekijöiden palkkaamisesta entistä kannattavampaa. Työn hinnan alentamisen sanottiin myös vaikuttavan kansainvälisten yritysten päätöksiin tuotannon sijoittamisesta. Perimmäinen tarkoitus oli Suomen viennin edistäminen.

Kiky hyväksyttiin sovellettavaksi lähes kaikilla aloilla. Kuten Journalistiliitto, monet liitot ajattelivat, että kyse on solidaarisuudesta. Kuluneiden kolmen vuoden aikana on nähty talouden käänne parempaan ja viime aikoina taas hieman huonompaan. Työpaikkoja on syntynyt lisää.

Mutta mikä osa siitä on kikyn ansiota? Varmaksi sitä ei osaa sanoa kukaan.

 

Media-alalla kikyn vaikutuksia on vaikea nähdä. Työaikaa on pidennetty toimituksissa hyvin eri tavoin. Pääosin lisäaika on käytetty raakaan työhön – siihen, mitä journalistit muutenkin tekevät kelloon vilkuilematta.

Luvattuja työpaikkoja ei alalla ole näkynyt. Se oli odotettavissa:

Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa. Suomen tai ruotsin kieltä on vaikea kaupallistaa kansainvälisillä markkinoilla.

Media-alan tuottavuutta ajatellen sujuva toimitusarki on parasta kikyä. Työvälineiden on oltava kunnossa, esimiestyön toimittava eikä työssä saisi olla tarpeetonta kuormitusta ja keskeytyksiä.

Myös vero- ja tukilinjauksilla on vaikutusta alan työllisyyteen. Arvonlisäveron tulo lehtitilauksiin vuonna 2012 johti irtisanomisiin. Linjaukset toiseen suuntaan, kuten heinäkuinen digi-alvin alennus, toivottavasti parantavat työllisyyttä.

 

Työmarkkinoilla on harvoin tehty ratkaisuja, joissa vain toinen osapuoli saa jotain ja toinen ei mitään. Kiky oli tällainen.

Työnantajat saivat talkootyövoimaa ilmaiseksi. Työeläke- ja sotumaksuja helpotettiin tuntuvasti. Palkansaajille jäi maksumiehen osa.

Kikyn erilaiset käytännön sovellukset eivät nekään olleet tasapuolisia: Joissain työpaikoissa kikytunteja on voinut käyttää liikkumiseen tai muuhun itsensä kehittämiseen. Osa taas on tuntenut kikytunnit nahoissaan lauantain ekstravuoroina tai vaali-iltoina töissä.

Toivoa sopii, että jatkossa työmarkkinoiden kauppatavarat ovat tasapainossa keskenään. Työehtoneuvottelut on syytä käydä alan omista tarpeista lähtien – ei työmarkkinoiden yleisistä syistä.

Kikyn on aika mennä.



8 2019
Arkisto

Freelancereiden tulot kasvavat ja he voivat hyvin, mutta he tekevät vähemmän journalismia

”On välttämätöntä, että liitto saisi jatkossa edustaa freelancereita neuvotteluissa”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Suolen toiminta kiinnostaa lukijoita enemmän kuin politiikka, Anu Ubaud

Helsingin Sanomien uusi päätoimittaja Anu Ubaud on tarkka yöunistaan ja siitä, ettei HS tee sisältömarkkinointiyhteistyötä Kiinan kansantasavallan kanssa.

Putinin trollit hyötyisi kriittisyydestä, mutta on tärkeä, ainutlaatuinen teos

”Kirjalla on kaksi suurta ansiota. Ensimmäinen on se, että Aro paljastaa, miten vaisusti isot yhtiöt kuten Facebook, Twitter ja Google ovat toimineet propagandaa vastaan”, kirjoittaa Anna-Lena Laurén arviossaan Jessikka Aron kirjasta.

Kiire on huumetta, kyvyttömyyttä ja usein oma valinta

”Olisiko sinulla vähemmän syövyttävää kiirettä, jos veisit asiat useammin loppuun saakka ja ottaisit vastuun päätöksistäsi”, kysyy Lauri Rotko.

När skattepengarna blev affärshemlighet

”Bara för att Finland just nu är det tredje minst korrupta landet i världen är vi på inget sätt immuna eller ens vaccinerade”, skiver Mikaela Löv.

Ylen journalismissa pitää näkyä yleisön arki

Poliitikot päättävät Ylen rahoituksesta ja tavoitteista. Näin tavoitteet vaikuttivat tasa-arvosta ja kotitöiden jakautumisesta kertovan jutun syntyyn.

Onko eropaketti hyvä diili? Siitä päättämiseen tarvitaan aikaa ja rauhaa.

Työsuhteiden päättäminen tapahtuu kaavamaisen mekaanisesti, vaikka siinä tilanteessa jos missä kaikkia pitäisi kohdella yksilöinä, kirjoittaa Tuomo Lappalainen

Uusi opiskelijalähettiläs Laura Forsén toivoo liiton puuttuvan palkattomiin harjoitteluihin

Laura Forsén aloitti lokakuun alussa Journalistiliiton opiskelijalähettiläänä. ”Uskon, että voin tuoda mukanani ajattelua 'boksin ulkopuolelta'.”

Jyrsijä ei pysynyt uskollisena latinalle

Ajatus gerbillistä oli sinänsä kaunis, kirjoittaa Ville Eloranta.

”Siellähän te olettekin”

Kuolleita: Uutisjuontaja Kari Toivonen 28. 7. 1942 Helsinki – 28. 9. 2019 Helsinki

Valoisa työkaveri on poissa

Kuolleita: Tapani Hannikainen 23. 3. 1958 Nuijamaa – 28. 9. 2019 Helsinki

”Pirzi” omistautui perheelle ja ystäville

Kuolleita: Toimistosihteeri Pirkko Vuortama 19. 6. 1940 Lappeenranta – 1. 3. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta