Lukijat maksavat luottamuksesta, epäpuhtaasta journalismista ja fermentointikursseista

JOURNALISTI
22.8.2019

Annukka Oksanen & Elina Yrjölä

Twitter: @AnnukkaOksanen ja @EYrjola

Annukka Oksanen on Kööpenhaminassa asuva talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Elina Yrjölä on nykyinen konsulttiyrittäjä ja entinen mediapomo ja journalisti.

Journalismia on aina rahoitettu muullakin kuin hardcore-uutisilla. Journalistien on vain vaikea myöntää sitä, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Elina: Moikka, huomasitko että Guardian on lahjoitusmallinsa turvin saanut tuloksensa plussalle? Niillä on myös kiinnostavia tilastoja siitä, miten tukijat maksavat – miljoonasta tukeneesta noin kaksi kolmesta tukee jatkuvasti tai ainakin toistuvasti, kolmannes maksaa kerran jostakin jutusta. Summat vaihtelevat muutamasta punnasta kymmeniin puntiin, joskus suurempiinkin summiin. Mitä luulet, voisiko Suomessa päästä samaan?

Annukka: Vähän epäilen, koska Suomi on niin paljon pienempi kielialue. Tai ehkä niin, että lahjoitusmalli voisi toimia osarahoituksena.

E: Niinpä. Eikä Guardianinkaan kaikki raha suinkaan tule lahjoittajilta, Scott Trust Limited -säätiökin on edelleen vahvasti mukana. Mutta tuo herättää ajatuksia siitä, mistä ihminen oikein maksaa, kun hän maksaa mediatuotteesta. Yleensähän ajatellaan, että ”sisällöstä”, mutta mua askarruttaa, mitä se sisältö on.

A: Se on se luottamussuhde, joka mediatuotteella on lukijoidensa kanssa.

E: Niin varmaan. Esimerkiksi Guardianin lahjoittajat maksavat ehkä yksinkertaisimmillaan hyvästä jutusta, siis artikkelista, joka tavalla tai toisella sopii heidän maailmankuvaansa tai tuo uutta tietoa tai hupia tai on luomassa parempaa maailmaa tai muuta sellaista. Mutta osin varmasti maksetaan juuri luottamuksesta: vau, nämä ovat tehneet tällaisen, haluan antaa niille rahaa, koska uskon, että ne tekevät vastakin hyviä juttuja ja hyviä asioita.

A: Ja sitä luottamustahan koetetaan nyt rahastaa laajemminkin. Täällä Tanskassa Politiken kaupittelee fermentointikurssia aloittelijoille. Kurssi maksaa tilaajille 17 prosenttia vähemmän kuin ei-tilaajille. Alennusta saa myös kraniosakraaliterapiasta ja merikajakkikurssista. Politikenin nettikaupasta voi tilata Ribera del Dueron klassisia punaviinejä alennuksella. Malli lienee se, että tilaaja kokee hyötyvänsä alennuksista ja tuotteiden myyjä saa kauppaansa volyymia. Vanha kunnon torihan se siinä.

E: Joo, noita mietittiin niihin aikoihin, kun olin Talentumissa. Että jos Finnairilla on oma luottokortti niin miksei sitten Talouselämällä. Meinaatko mennä fermentointikurssille?

A: Kauhistuttaa ajatus fermentointiuntuvikkoryhmästä opetuskeittiössä. Journalismia subventoivien tuotteiden kaupittelun pitää olla hyvin kohdennettua, muuten kauppapaikka ei ole tehokas. Kauppapaikkaa katsellessani alan kuitenkin ahdistua siitä, että tällaisenako fermentoija-viininjuojana Politiken minua pitää. Toisaalta taas journalismilta luulen monen kaipaavan sellaista vanhanaikaista objektiivisuutta, eli että lehti ei oleta liikaa, mitä haluan ja tarvitsen.

E: Ai kauheeta, fermentointiuntuvikot! Journalismin subventointi on muuten kiinnostava asia: taitaa olla niin, että journalismia on aina subventoitu. Hardcore-uutisjournalismi on kai tosi harvoin ollut kannattavaa, vaan sitä on rahoitettu paitsi ilmoituksilla myös kaikenlaisella muulla sisällöllä.

A: Journalistien on vain vaikeaa myöntää sitä. Se informaatio, josta yleisö on valmis maksamaan, tuntuu olevan muuta kuin journalismia. Valtaosa lehtien kamasta ei ole sellaista journalismia, josta saa eväitä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Päinvastoin, siitä saa eväitä oman navan kaiveluun. Kokonaisia osastoja on omistettu kuluttamisen alalajeille.

E: Niinpä. Ehkä tämä on ikuinen noidankehä: journalistit haluaisivat aina tehdä sitä ”puhdasta” journalismia, mutta kun se ei tahdo tuottaa palkkarahoja, siihen kylkeen pitää sitten rakentaa jotain ”epäpuhdasta” – ja nyt se epäpuhdas alkaa sisältömarkkinoinnissa sun muussa olla epämiellyttävän lähellä journalismia. Mutta parempi kai että rahat tulee jostain kuin ei mistään.

A: Ehkä näin. Ensi kertaan!



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta