Jos työnantaja ei ole uskollinen, ei työntekijänkään tarvitse olla

JOURNALISTI
22.8.2019

Twitter: @mariapetterss0n

”Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan”, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

35 vuotta talossa – potkut ja hyvää jatkoa. 30 vuotta talossa, lukemattomat ylityötunnit ja menetetty terveys – eläkkeelle, koska mitään sopivaa työtä ei muka löydy. Seitsemän vuotta eripituisia pätkiä – raskaus, ja töitä ei enää löydykään.

Pitkin vuotta Journalistiin saapuneissa irtisanomistarinoissa on yksi yleinen, yhdistävä tekijä: pettymys ja tyrmistys siitä, kuinka vähän oma työ ilmeisesti työnantajalle merkitsi.

Journalistiliiton jäsenet ovat usein unelmatyössään. Useimmiten alalle hakeudutaan, ei ajauduta. Kyse on monelle intohimoammatista, ei yhdentekevästä tavasta hankkia rahaa lainanlyhennyksiin. Kenties tästä syystä olemme myös lojaaleja. Omasta työpaikasta ollaan ylpeitä, ja vaikka kollegojen kesken nuristaan, ulospäin työpaikkaa ja työntantajaa kehutaan ja puolustetaan. Ammattiylpeys ja ylpeys työnantajasta sekoittuvat.

 

Ylpeys omasta työpaikasta on väkevä motivaattori, joka saa jaksamaan ja venymään vuosikymmenestä toiseen. Kun potkut sitten tulevat, on se isku palleaan.

”Tunne oli sama kuin avioerossa, jossa mies lähti 20 avioliittovuoden jälkeen selittämättä ja keskustelematta. Näinkö vähän minä ja yhteiset vuotemme merkitsivät? Eikö kaikki se rakkaus, huolenpito ja vaiva, jonka suhteen eteen näin, tarkoittanutkaan mitään”, kuvaili 54-vuotiaana potkut saanut graafikko.

Palkalla työnantaja ostaa työntekijän aikaa ja osaamista. Se on reilua. Sitoutuminen, venyminen ja uskollisuus eivät siihen kauppaan kuulu, poislukien lain määräämä lojaliteettivelvollisuus. Sitoutuminen ja joustaminen ovat vastavuoroisia. Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan.

Poispotkitut ovat syystä katkeria siitä, että ovat vuodesta toiseen ajatelleet työnantajansa parasta, tehneet pitkiä päiviä, jättäneet väliin lounastunteja ja vastanneet puhelimeen viikonloppuisin, vaikka työpaikka ei ole joustanut heidän suuntaansa – seikka, jonka he ovat ymmärtäneet vasta vuosia myöhemmin.

Hyvässä työpaikassa työntekijä voi luottaa siihen, että työnantaja joustaa tarvittaessa, ja palkitsee tämän joustamalla itse. Jos joustosuhde on yksipuolinen, kyse on hyväksikäytöstä.

 

Tänä syksynä neuvotellaan jälleen laajalti työehtosopimuksista. Katkolla ovat lehdistön, Yleisradion, Ylen freelancereiden, kustannustoimittajien, elokuva- ja tv-alan työntekijöiden, Sanoman radioiden, av-kääntäjien sekä MTV Uutisten sopimukset. Vääntöä tulee taatusti ainakin lomista, joita työnantaja haluaisi lyhentää, sekä kilpailukykysopimuksen lisätunneista – jotkut työnantajan edustajat näyttävät luulevan, että väliaikainen kiky olisi tullut jäädäkseen. Rahasta puhutaan tietysti aina. Lisää neuvotteluiden kulusta kerrotaan sivulla 12.

Se, mistä pöydissä ei puhuta, on uskollisuus ja kunnioitus. Ne täytyy jokaisen työnantajan ansaita käytöksellään.

Uskollisuuden muutosta työelämässä on tutkittu paljon. Vaikuttaa siltä, että aika, jolloin yritys lupasi elinikäisen turvan ja työntekijä vastineeksi elinikäisen uskollisuutensa, on auttamattomasti ohi. Jos työntekijä ei voi luottaa siihen, että firma pitää hänet palveluksessaan, on viisautta panna suurimmat paukut oman markkina-arvonsa, ei yrityksen markkina-arvon kasvattamiseen. Jos työnantaja ei jousta vaikka voisi, on työntekijän syytä tehdä samoin.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta