Yritys ja erehdys

JOURNALISTI
6.6.2019

Ville Eloranta

Twitter: @ville_eloranta

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja ja suomen kielen lautakunnan jäsen.

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Oli siinä viiva, mutta ei kovin kauan.

Kun Sanoma ja WSOY yhdistyivät vuonna 1999, nimeksi tuli oikeinkirjoitusohjeiden vastainen SanomaWSOY. Helsingin Sanomat kirjoitti nimen ensi alkuun oikeinkirjoitusohjeiden mukaisesti muodossa Sanoma-WSOY. Se ei konsernin johdolle sopinut, vaan toimitus sai käskyn poistaa nimestä yhdysmerkki.

Tämä vaikutti lehdessä muihinkin yritysnimiin. Kielenhuoltajan tai editoijan pyrkimykset muokata hurjimpia viritelmiä asiallisiksi saivat toimittajat helposti puuskahtamaan, että nimiä pitää kunnioittaa. Usein esiin tuli sekin, miten epäreilua on muokata toisten nimiä, kun omassa ei noudateta ohjeita.

WSOY-osa katosi nimestä vuonna 2008, eikä sitä enää muistella kovin taajaan. On silti edelleen arkipäivää, että yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi.

Aiemmin yritysnimien villeimpiä kyhäelmiä hillitsi kaupparekisteri. Vuosituhannen vaihteessa se höllensi tuntuvasti nimikriteerejään, ja oikeinkirjoitussääntöjen tarkka noudattaminen muuttui säännöstä lähinnä toiveeksi.

Pian tämän jälkeen silloinen suomen kielen lautakunta linjasikin, että yritysnimet ja vastaavat kannattaa kirjoittaa julkisessa viestinnässä yleiskielen ohjeiden mukaisesti. Tällöin LähiTapiolasta tulee Lähi-Tapiola ja REDI muuttuu muotoon Redi.

Väärin kirjoitetut nimet voivat säteillä myös muualle. Ei ole aivan tavatonta, että nimi noudattaa oikeinkirjoitussääntöjä mutta toimittaja ottaakin mallin muualta. Silloin esimerkiksi Aalto-yliopisto voi päätyä juttuun muodossa ”Aalto yliopisto”.

Yritys- ja muilla nimillä on osansa oikeinkirjoitusperinteen ylläpidossa. Toimittajat voisivat miettiä kahteen kertaan, suostuvatko he esimerkiksi yrityksen vaatimukseen yleiskielen vastaisesta muotoilusta. Jos sisältöä koskevaa päätösvaltaa ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle, miksi oikeinkirjoitus poikkeaisi tästä?



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta