Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

JOURNALISTI
6.6.2019

Janne Zareff

Twitter: @JanneZareff

Kirjoittaja on Yleisradion toimittaja

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Oli eduskuntavaalit. Saatiin tulos. Spekuloitiin hirveästi, millaisen hallituspohjan voisi muodostaa. Toimittajat julkaisivat listoja, listoja, lisää listoja ja perusteluja sille, miksi juuri nämä puolueet muodostavat hallituksen. Monet ennustukset menivät väärin. Ja kyllä, tunsin vahingoniloa. Ähhää, metsään meni, olipa ajanhukkaa! Saatoin sanoa jotain ivallista ääneenkin. Enkä ollut ainoa.

Sitten kävi niin kuin toisinaan käy. Mietin tarkemmin ja pilasin oman vahingoniloni. Siitä puhuminen, mitä ei koskaan tapahdu, on tärkeää journalismia. Se, mitä ei tapahdu, auttaa meitä ymmärtämään sen merkitystä, mitä tapahtuu.

 

Kaikki politiikan toimittajat eivät ehkä ilahdu seuraavasta vertauksesta.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa spekulatiivista fiktiota: scifiä, fantasiaa, kauhua. Niissä kaikissa esitetään vaihtoehtoisia todellisuuksia, jotka auttavat ymmärtämään omaa todellisuuttamme. Game of Thrones ei kerro vain lohikärmeksistä, vaan myös siitä, mitä normaalit tunteet kuten pelko tai katkeruus saavat aikaan, jos niille annetaan rajaton leikkikenttä. Handmaid’s Tale ei kerro vain taistelusta pahan mielikuvitusyhteiskunnan tyranniaa vastaan, vaan siitä, millaisia hirveyksiä ihan tavalliset ihmiset voivat hyväksyä, jos yhteiskunnallinen tilanne muuttuisi.

Spekulatiivinen fiktio kysyy ”mitä jos…”. Jos tämä yksityiskohta maailmassa olisikin eri tavalla, mikä kaikki muuttuisi? Muuttuisiko itse maailma ympärillämme toisenlaiseksi? Fantastinen fiktio näyttää todellisen uudessa valossa. Kertomalla asioista, joita ei tapahdu, saadaan näkyviin se, mitä todella tapahtuu.

 

Hallitusspekulaatio on samanlaista, joskin pientä ja vaatimatonta fantasiaa. Jos demarien tilalla nähdäänkin persut, joilla on oma agendansa ja äänestäjäkunta miellytettävänä, mitkä ovat seuraukset? Se myös kutkuttaa meissä samoja hermoja kuin fantastinen – mitä jos noin olisi, mitä siitä seuraisi, miten itse reagoisin, miltä yhteiskuntamme näyttäisi?

Samalla tietysti on otettava riski, että suuri osa spekulaatiosta, fantasiasta, ei toteudu. Spekulaation merkitys journalismissa voi kuitenkin tulevaisuudessa kasvaa. Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua.

 

Ihmislaji rakastaa oivaltamista. Siksi spekulatiivinen fiktio on niin suosittua: saamme paljon nautintoa tunnistaessamme fantastisesta, kuvitellusta ympäristöstä jotain meille tuttua. Toimintalogiikan, ihmisen luonteen, yhteiskunnan rakenteen. Kun ihmisten luontainen innostus saadaan ohjattua sen pohtimiseen, millaisin ihantein ja tavoittein Suomea voitaisiin erilaisissa, mielikuvituksellisissakin tilanteissa johtaa, on saatu aikaan jotain sellaista, jota journalismin pitääkin tavoitella.

Tulevaisuuden journalismin suuri haaste on tunnistaa se, milloin spekulaatio on hyödyllisintä. Vastaankin: silloin, kun sen tavoitteena ei ole olla oikeassa, vaan kuvata sitä, mitä voisi tapahtua. Jos tyydytään vain pyrkimykseen sanoa ensimmäisenä ääneen oikeiden puolueiden nimet, menetetään juuri se tärkein: kysymys ”mitä jos...”.

Hallitusspekulaatio on parhaimmillaan arjen fantasiaa, jossa kysytään juuri tätä. Spekulaatio auttaa arvioimaan sen merkitystä, mitä lopulta tapahtui. Se, että perustellen esitetty spekulaatio hallituspohjasta meni metsään ei tee tuota spekulaatiota tarpeettomaksi. Se olisi voinut tapahtua, ja kun mietimme, miksi se ei tapahtunut, ymmärrämme paremmin, mitä todella tapahtui.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta