"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Mervi Vuorela

34-vuotias Helsingissä asuva vapaa toimittaja.

Kirjoitti Rumbaan 2005 – 2019 ja oli lehden toimitussihteeri 2017 – 2019. Kirjoittaa nykyään esimerkiksi Helsingin Sanomiin ja Ylelle.

Tehnyt kaksi tietokirjaa Ville Similän kanssa: Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985 – 2015 (Like) ja Ultra Bra – sokeana hetkenä (WSOY).

Valmistunut äänisuunnittelijaksi TTVO:sta.

Toimittanut radio-ohjelmia YleX:lle, Bassoradiolle ja Radio Helsingille.

JOURNALISTI
6.6.2019

Mervi Vuorela, teksti
Aapo Huhta, kuva

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

”Älykkään mainonnan asiantuntija.”

Näin kuvailee itseään verkkosivuillaan Pop Media, joka kustantaa Suomen viimeisiä musiikkilehtiä Rumbaa, Soundia ja Infernoa. Sisällön tuottaminen mainitaan pienellä fontilla vasta toisella rivillä, journalismia ei sanallakaan.

Ei ihme, että Pop Media ilmoitti maaliskuussa lopettavansa printtimuotoisen Rumban julkaisemisen. Lehti oli kustantajalleen vähäpätöinen sivuintressi, jonka tekeminen oli pois kliffasta markkinointiteknologiasta ja dataviestinnästä.

Toki Rumba oli myös taloudellisesti kannattamaton, oli ollut jo monta vuotta. Ahdingon syynä oli suoratoistopalveluiden yleistyminen. 2010-luvun musiikinkuluttaja ei enää tarvitse rocklehden toimittajaa kertomaan, kannattaako hänen ostaa kaupasta The Pains of Being Pure at Heartin uusin cd-levy. Hän voi klikata Spotifyn auki ja kuunnella itse – ja todeta, että ei kannata.

 

Pop/rockjournalismin ahdingolle on toki muitakin syitä. Niistä huolestuttavin on se, että koko lajityypin asema journalismin kentällä on kyseenalaistettu.

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, jotka ovat alkaneet pitää musiikkijournalismia tarpeettomana tai suorastaan vaarallisena ”brändilleen”.

Ammattimaisesta musiikkimediasta on tehty musiikkibisneksen vihollinen, koska se ei ole suostunut olemaan artistien varaukseton ystävä tai käsikassara. Sen sijaan se on – miettikää! – halunnut valita juttuihin omat näkökulmansa ja haastaa artistien sosiaalisessa mediassa rakentamia julkisuuskuvia.

Annan esimerkikin. Yritimme päätoimittaja Jukka Hätisen kanssa saada toukokuussa ilmestyneeseen viimeiseen Rumbaan haastattelun Chisulta. Emme saaneet: artisti kuulemma ”ei ehdi” jutella toimittajille juuri nyt.

Kieltäytyminen medianäkyvyydestä ei tullut yllätyksenä: viime vuosina levy-yhtiöt (etupäässä Warner) ovat olleet nihkeitä jakamaan haastatteluja ja levykuuntelulinkkejä, luultavasti negatiivisen julkisuuden pelossa. Välillä levy-yhtiöistä on suorastaan valehdeltu: Toukokuussa 2016 Anna Abreu ei voinut antaa haastattelua Rumballe, koska ei kuulemma ollut Suomessa. Samana iltana hänet kuitenkin nähtiin Helsingissä.

 

Kun haastatteluhanoja on väännetty pienemmälle, musiikkilehtien on pitänyt keksiä uusia tapoja tehdä journalismia – tai vaihtoehtoisesti kaventua tiedotuskanaviksi ja hiipua hiljalleen pois.

Rumba sopeutui uuteen tilanteeseen muuttumalla rockin ajankohtaislehdestä analyyttiseksi poplehdeksi. Se alkoi tehdä pitkiä juttuja, joissa ei välttämättä edes haastateltu artisteja tai yhtyeitä.

Ratkaisu oli toimiva, vaikka joka kerta Rumban ilmestyessä – tai silloin kun joku ylipäätään löysi lehden jostain – vanhemmat jäärät valittivat, kuinka eivät ole koskaan kuulleetkaan kannessa olevasta artistista, tai että kuka päästi yliopisto-opiskelijat kirjoittamaan musiikista.

Tästä päästään siihen, mitä ihmiset – edes toimittajakollegat – eivät tunnu tajuavan. Rock/popkirjoittaminen on taidemuoto itsessään, aivan kuten musiikin tekeminen on taidetta itsessään. Musiikkitoimittajan ei tarvitse vain raportoida tai puffata asioita vaan hänellä on artistin tavoin vapaus ja oikeus toteuttaa luovuuttaan.

Aivan kuten Samuli Knuuti kirjoittaa viimeisessä Rumbassa: ”Jos vapaus oli rockin haave, vaikkakin mahdoton, miksi se ei olisi myös rock-kirjoittamisen unelma?”

 

Korjaus 6.6. kello 12:40: Täsmennetty Chisun vastausta haastattelupyyntöön. Tekstissä mainittiin aiemmin, ettei artisti halunnut jutella toimittajille. Ensisijainen peruste oli, että hän ”ei ehdi antaa haastattelua.

Mervi Vuorela

34-vuotias Helsingissä asuva vapaa toimittaja.

Kirjoitti Rumbaan 2005 – 2019 ja oli lehden toimitussihteeri 2017 – 2019. Kirjoittaa nykyään esimerkiksi Helsingin Sanomiin ja Ylelle.

Tehnyt kaksi tietokirjaa Ville Similän kanssa: Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985 – 2015 (Like) ja Ultra Bra – sokeana hetkenä (WSOY).

Valmistunut äänisuunnittelijaksi TTVO:sta.

Toimittanut radio-ohjelmia YleX:lle, Bassoradiolle ja Radio Helsingille.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta