Anni Nieminen osti Majoon tilan puolisoineen vanhemmiltaan vuonna 2001. Nykyisin se on lihakarjatila. Niemisillä on 40 emolehmää vasikoineen, kahdeksan hiehoa ja hereford- ja charolais-sonnit. ”Lehmien asenteesta olisi hyvä ottaa mallia. Ihmistenkin kannattaisi välillä pysähtyä märehtimään asioita rauhassa”, Nieminen sanoo.

Lehtiuudistus ja 38 vasikkaa – Anni Nieminen elää kaksoiselämää tuottajana ja tilallisena

Anni Nieminen suosittelee:
Muista nämä, kun teet juttua maaseudusta

1. ”Ota selvää käsitteistä. Jos käytät sanaa tehotuotanto, mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi nykyaikaisessa lypsyrobottipihatossa lehmä elää ja liikkuu vapaasti oman rytminsä mukaan. Tuottajalle jokainen eläin on tärkeä yksilö.”

2 ”Ei ole kahta samanlaista maatilaa. Pyydä päästä käymään maatiloilla, opit!”

3 ”Älä jumita oletuksiin, älä toistele saagaa kurjistuvasta maaseudusta. Maaseutu ei ole umpio, tieto kulkee, ihmiset liikkuvat. Korkeakoulutettu, tiedostava, maailmaa nähnyt kulttuurinharrastaja on esimerkiksi aivan normaali maalainen.”

JOURNALISTI
6.6.2019

Marja Honkonen, teksti
Riitta Kumpulainen, kuvat

Majoon tilalla on meneillään vuoden kiireisin aika, mutta navetassa sitä ei uskoisi. On alkuilta, ja lehmät vasikoineen lepäilevät pihaton oljilla ja ulkotarhassa.

Vipinää syntyy vähän, kun tilan emäntä Anni Nieminen tuo hiehoille säilörehun oheen viljaa. Talon sonnit Jaska ja Nipa ovat päässeet jo maistelemaan ulkonurmea. Kun se kasvaa tarpeeksi, laitumelle pääsee loppukin karja.

Jostain kuuluu äänekäs urahdus.

”Vasikat siellä opettelevat märehtimään”, Nieminen sanoo.

Vasikoita on tilalla tänä keväänä 38. Poikimisaikaan maalis –  toukokuussa hommaa riittäisi välillä kellon ympäri, mutta Niemisellä on myös päivätyö Iisalmen Sanomien tuottajana. Tänä keväänä lehdessä on tehty sisältöuudistus ja otettu käyttöön uusi toimitusjärjestelmä.

Sellaista arkea ei jaksaisi, jos ei nukkuisi hyvin ja kävisi välillä myös lenkillä.

”Maratonia en tule koskaan juoksemaan, sen olen itselleni luvannut. Minun ei tarvitse”, Nieminen sanoo.

 

Ylä-Savon Kiuruvedellä, Tihilän kylässä sijaitseva Majoo on Anni Niemisen synnyinkoti. Se on vanha maitotila, nykyisin emolehmätila. Laitumet ympäröivät mäen laella seisovia rakennuksia. Tie on paikallisittain hyväkuntoinen, soratie toki. Koulubussi puskee jyristen ohi.

Aikanaan Tihilässä oli vielä koulu, kauppa ja postikin. Vaikka kaikki ovat jo muussa käytössä, kylä on Niemisen mukaan vireä. Valokuitu kuljettaa tietoa kirjepostia nopeammin.

”Yksi ilonaihe on, että vast’ikään naapuriin muutti uusi lapsiperhe”, hän kertoo.

Työllistäjiäkin seutukunnassa riittää, Iisalmessa esimerkiksi Olvi ja Genelec ja Vieremällä metsäkonejätti Ponsse.

Mutta rehellisyyden nimissä: ei Ylä-Savo mitään kasvualuetta ole. Esimerkiksi Kiuruveden asukasluku on vähentynyt sitten vuonna 1975 syntyneen Niemisen lapsuuden yli 12 000:sta hieman yli 8 000 asuk-kaaseen.

Se näkyy myös Niemisen töissä. Aikanaan itsenäinen, seitsenpäiväinen Iisalmen Sanomat siirtyi 2000-luvulla osaksi Keskisuomalainen-konsernia. 20 vuodessa sen levikistä on kadonnut yli kolmannes.

Vuosi sitten lehti muuttui kuusipäiväiseksi. Se kirpaisi yläsavolaista ylpeyttä.

”Aiemmin olimme Suomen pienin seitsenpäiväinen. Se oli meillekin osa identiteettiä”, Nieminen sanoo.

Paluuta aikoihin, jolloin Iisalmen Sanomat julkaisi vielä ulkomaanuutisiakin, ei kuitenkaan ole. Siitä toimituskin on yksimielinen. Suunta on paikalliseen, mitä kohti vei myös sisältöuudistus.

 

Tuottajan työpäiviinsä Nieminen herää aamuviideltä. Hän lähettää kolme lastaan koulumatkalle ja starttaa töitä kohti seitsemän maissa. Ajomatkaa toimitukseen kertyy 70 kilometriä suuntaansa. Tien jokainen mutka ja kuoppa ovat tuttuja. Niemiselle se on tunnin hengähdystauko. Aika kuluu äänikirjoja ja podcasteja kuunnellen.

”Se on se hetki, kun kukaan ei kysy mitään.”

Perillä Iisalmessa hän yrittää olla kahdeksaan mennessä. Silloin avokonttorissa voi käyttää ensimmäisen työtunnin ennen aamupalaveria rauhassa sähköpostin lukemiseen, sivujen valmisteluun ja somenostojen tekemiseen.

Tunnelma toimituksessa on keskittynyt ja rauhallinen, vaikka kuudessa viikoittaisessa printissä ja verkkouutisissa on kymmenen hengen toimitukselle kosolti tehtävää.

Niemisen läheisin työkaveri on lehden toinen tuottaja, myös taittavana toimittajana työskentelevä Innimari Hyvärinen. Tämän kanssa Nieminen neuvottelee näyttöjen yli milloin juttuvalinnoista, milloin toimituksen auton renkaiden vaihtamisesta. Tuottajien työkuvaan kuuluu ”ihan kaikki”.

Myös toimittajien on oltava pienessä toimituksessa monitaitoisia. Kaikki esimerkiksi kuvaavat. Ennakoiva taitto vaatii toimittajiltakin silmää juttujen asettelulle.

”Meillä on täällä hyvä porukka ja yhteishenki. Kaikki osaavat kaikkea, mutta kaikilla on myös oma erikoisvahvuutensa”, Hyvärinen sanoo.

Iisalmen Sanomat on luopunut kuvaajista ja päätoimisista taittajista. Kuusipäiväisyyttä edeltäneistä, kipeistä yt-neuvotteluista on päästy toimituksessa Hyvärisen ja Niemisen mukaan yli käymällä asiaa läpi yhdessä ja järjestelemällä töitä uudelleen.

”Ilman tätä porukkaa ei jaksaisi”, Hyvärinen sanoo.

Toimituksen päivittäistä työtä johtavat tuottajat pyrkivät tekemään parhaansa myös sen eteen, että joustoja etsitään ja annetaan aina, kun on mahdollista.

”Tämä työ on kuitenkin niin sitovaa. Meitä on vähän ja silloin kun on keikka, on pakko mennä”, Hyvärinen sanoo.

”Pienen työyhteisön hyvä puoli on se, että kaikkien kanssa ollaan niin kylki kyljessä. Sen huomaa, jos jollain on joku pulma”, Nieminen sanoo.

 

Tukea pieni lehti saa myös konserniyhteistyöstä. Nieminen ei keksi asiaa, jota toisista toimituksista ei voisi kysyä.

”On ihana tunne, kun tietää, että kollegoita on ympäri Suomea ja he ovat aina valmiita auttamaan. Mekin yritämme auttaa aina, kun pystymme”, hän kertoo.

Keskisuomalainen on kovassa kasvussa. Se on nimikkeissä mitattuna Suomen suurin sanoma- ja kaupunkilehtien kustantaja. Kun Keskisuomalainen osti huhtikuussa myös Kaakon Viestinnän lehdet, Savon-radan kaikilla asemapaikkakunnilla luetaan sen julkaisuja.

Iisalmen Sanomien päätoimittaja Kari Angeria pitää isoa omistajaa hyvänä.

”Keskittyminen on ainut keino meidän kokoisillemme aluelehdille tehdä esimerkiksi sen kaltaista digikehitystyötä, jota olemme tehneet”, Angeria sanoo.

Keskisuomalaisella on esimerkiksi kehitetty paikallislehdille yhteinen näköislehtisovellus Lehtilaari, ja Savon Median lehdet toimivat yhteisen verkkosivuston alla.

”On todella löysää puhetta, että alan keskittyminen johtaisi yksiäänisyyteen”, Angeria sanoo.

”Toinen vaihtoehto on, että lehtiä kuolee ja äänet sammuvat kokonaan.”

Printin sivujen täyttämisessä auttaa myös sisältöyhteistyö, jota konsernissa todennäköisesti jatkossa lisätään. Juttuja lehteen valitseva tuottaja saa kuitenkin olla sen kanssa tarkkana, Nieminen huomauttaa.

Kun lehteen valittiin juttu länsisuomalaisesta ylämaankarjatilasta, tuli välittömästi palaute, että löytyisi sellainen Iisalmen Runniltakin.

 

Iisalmen Sanomien yhteys yläsavolaisiin on Niemisen mukaan tiivis. Siksi myös lehden hiljan valmistunutta sisältöuudistusta markkinoitiin omat toimittajat edellä.

”Se jännitti meitä kauheasti. Aika harva toimittaja haluaa itse olla esillä”, Nieminen kertoo.

Se kuitenkin kannatti; kampanja poiki paljon palautetta ja juttuvinkkejä. Toisaalta koskaan ei ole ollut tavatonta, että katutasolla sijaitsevaan toimitukseen marssii sisään lukija juttusille siitä, mistä lehdessä pitäisi kirjoittaa.

”Meillä on väliä, sen huomaa”, Nieminen sanoo.

Vaikka Iisalmen Sanomien ja monen muun aluelehden suunta on todennäköisesti kohti pienempää ja paikallisempaa, maakuntien Suomen ja maaseudun äänen soisi Niemisen mielestä kuuluvan paremmin julkisessa keskustelussa.

”On ihan välttämätöntä, että aluelehdet ovat olemassa. Toivottavasti niistä myös joku haluaisi maksaa.”

Välillä hänestä tuntuu siltä, että esimerkiksi ilmastokeskustelussa äänekkäimmin maaseudusta puhuvat ne, joilla ei ole mitään kosketusta siihen. Tilallisen korviin kalskahtavat myös ylimalkaiset heitot eläintuotannosta. Siksi Nieminen toivoisi toimittajien kuuntelevan herkemmin arjen tekijöitä, oli ala mikä tahansa.

”Saatamme puhua esimerkiksi hoitoalasta ihan pölhösti, kun emme tunne sitä”, hän sanoo.

Kaikkien kollegojen Nieminen uskoo silti tekevän parhaansa. Itse hän ei pääkaupunkiseudun suuriin uutiskoneisiin kaipaa, vaikka onkin työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksessa ja Oulun aluetoimituksessa.

”Minusta on hienoa tehdä paikallisjournalismia! Se ajattelu, että pelkästään pääkaupungissa olisivat kaikki kiinnostavat ihmiset ja asiat, on aivan täyttä scheissea. Ihmiset ja paikkakunnat täällä ovat aivan mahtavia”, Nieminen sanoo.

 

Kotiin Nieminen yrittää lähteä toimituksesta neljältä, mutta joskus työpäivä venyy kuuteen tai kahdeksaankin. Kotona odottaa jälleen yksi rehu- ja siivouskierros pihatossa. Karsina-aitojen välit ovat niin leveitä, että vielä kapoiset vasikat karkailevat kakkimaan sinne, mihin ei pitäisi.

Onhan siinä hommaa, mutta tuplatyöstään Nieminen ei aio luopua. Päävastuu tilasta on hänen puolisollaan Juhalla. Suurena apuna ovat tilalle rakennetun paritalon toisessa puolikkaassa asuvat Niemisen vanhemmat.

Jos Majoon pitäisi elättää perheen molemmat aikuiset, karjaa pitäisi olla paljon enemmän. Silloin Nieminen ei ehtisi käydä rapsuttelemassa Jaskaa ja Nipaa tai muistaisi jokaisen lehmän ja vasikan nimeä ulkoa.

”Ja journalismi on kuitenkin minun ammattini”, Nieminen lisää.

Anni Nieminen suosittelee:
Muista nämä, kun teet juttua maaseudusta

1. ”Ota selvää käsitteistä. Jos käytät sanaa tehotuotanto, mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi nykyaikaisessa lypsyrobottipihatossa lehmä elää ja liikkuu vapaasti oman rytminsä mukaan. Tuottajalle jokainen eläin on tärkeä yksilö.”

2 ”Ei ole kahta samanlaista maatilaa. Pyydä päästä käymään maatiloilla, opit!”

3 ”Älä jumita oletuksiin, älä toistele saagaa kurjistuvasta maaseudusta. Maaseutu ei ole umpio, tieto kulkee, ihmiset liikkuvat. Korkeakoulutettu, tiedostava, maailmaa nähnyt kulttuurinharrastaja on esimerkiksi aivan normaali maalainen.”



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta