Koska koulutukseen osallistuu journalismin eri alojen osaajia, opiskelijat voivat vaihtaa ammatillisia vinkkejä myös keskenään. Kameroiden saloihin perehtymässä Yilin Lee-Setälä, Tasos Loukas, Nasim Alshadaided, Thierry Mbabane ja Rasoul Khorram.

Haaga-Helia perusti koulutuksen maahanmuuttaja-journalisteille: ”Tämä juttu on niin makea, että perjantaisin on meidän karkkipäivä"

JOURNALISTI
6.6.2019

Nina Erho, teksti
Liisa Huima, kuva

On toukokuinen perjantai-iltapäivä, mutta Haaga-Helian neljänteen kerrokseen kokoontuvista opiskelijoista näkee, että he haluavat olla juuri täällä. Kun valokuvauksen opettaja Päivi Peltonen kertoo suomalaisen kuvajournalismin etiikasta, tarkentavista kysymyksistä ja peilattavaksi kerrotuista kokemuksista ei ole tulla loppua.

Tunti kuuluu Haaga-Heliassa maaliskuussa alkaneeseen maahanmuuttajataustaisten journalistien koulutukseen, joka on ensimmäinen lajissaan. Koulutus on osa-aikainen ja kestää vuoden.

Opiskelijavalinnassa painotettiin journalistista osaamista ja kohtuullista suomen kielen taitoa, koska niitä on mahdotonta opettaa näin lyhyessä ajassa, sanoo koulutusohjelman johtaja Anne Leppäjärvi.

”Sen sijaan voimme tukea opiskelijoiden työllistymistä käyttäen suomalaisen median tuntemusta ja verkostoja, joita meillä on tavallisen toimittajakoulutuksen ansiosta.”

Hakijoita koulutukseen oli 35. Valituksi tuli 14 opiskelijaa, jotka ovat kotoisin 12 eri maasta. Opiskelijoiden Suomeen tulon syyt vaihtelevat, mutta niitä ei valinnassa kysytty. Koulutuksen kieli on suomi – sekä Haaga-Helian että opiskelijoiden omasta halusta.

 

Sercan Alkan opiskeli Turkissa journalistiksi ja teki siellä toimittajan ja valokuvaajan töitä. Suomessa hän on ottanut muoto- ja kuvituskuvia, mutta toivoo työllistyvänsä kuvajournalistiksi.

”Tämä koulutus on minulle todella tärkeä, koska journalismi on alkuperäinen työni, ja haluaisin tehdä sitä myös Suomessa”, Alkan sanoo.

Martha Workenh työskenteli Etiopiassa urheilutoimittajana. Suomessa hän on tehnyt töitä lähihoitajana mutta opiskellut myös digimediaa ja ylläpitänyt Facebookissa omaa urheilukanavaa amharan kielellä.

”Sillä on paljon seuraajia, mutta palkkaa ei saa. Muutin Turusta Helsinkiin käymään tätä koulua. Uskon, että se avaa ovia suomalaiseen mediaan.”

Thierry Mbabane työskenteli Ruandassa radiotoimittajana Voice of Africassa. Suomessa hän on työskennellyt järjestöjen ylläpitämälle Radio Robin Hoodille, mutta haluaisi lisäksi tehdä esimerkiksi dokumentteja.

Työpaikat toimituksissa ovat täysin suomenkielisillekin journalisteille tiukassa, joten Haaga-Helia on laatinut koulutuksen tavoitteet jalat maassa. Tarkoitus on tarjota taitoja, joiden avulla opiskelijoiden mahdollisuudet käyttää ammattitaitoaan Suomessa paranevat.

Niihin kuuluvat täkäläisen ammattietiikan, mediamaiseman ja työtapojen tuntemus sekä käsitys omasta erityisosaamisesta ja siitä, miten ja mihin sitä kannattaisi suomalaisessa mediassa tarjota.

Osalla opiskelijoista on yritysideoita. Esimerkiksi pitkän ja monipuolisen toimittajanuran Kreikassa tehnyt Tasos Loukas suunnittelee monikulttuurisen verkko-tvkanavan perustamista.

 

Koulutuksen keskivaiheilla opiskelijat työskentelevät kymmenen päivää toimituksissa. Yhteistyökumppaneita ovat Helsingin Sanomat, Ylen Perjantai ja Metropoli, Image ja Apu sekä Iltalehti.

Kuhunkin toimitukseen sijoittuu kaksi tai kolme opiskelijaa, jotka työskentelevät yhdessä median kahden oman journalistin kanssa.

”Tiimityössä kaikki voivat käyttää vahvuuksiaan. Opiskelijoiden vahvuus ei ole suomeksi kirjoittaminen, mutta heillä voi olla kiinnostavia kontakteja tai he voivat osata kieliä, joita toimituksissa ei puhuta”, Anne Leppäjärvi sanoo.

”Toimitusjaksot suunnitellaan etukäteen hyvin, jotta tyhjäkäyntiin ei mene aikaa. Niiden ja koko koulutuksen keskeinen ajatus on tuottaa oikeaa, yleisölle julkaistavaa journalismia, jota Suomeen ei ilman näitä ihmisiä syntyisi.”

Samansuuntaisia ajatuksia on opiskelijoilla itsellään.

”Haluan tuoda suomalaiseen keskusteluun maahanmuuttajien näkökulmaa. On tärkeää, että esimerkiksi maahanmuuttajanaiset saisivat ääntään kuuluviin enemmän”, sanoo etiopialaistaustainen toimittaja ja opiskelija Seblewongel Tariku.

 

Toimitusjaksolla opiskelijat saavat kokemusta suomalaisesta mediatyöpaikasta. Koulutuksen lopussa he tekevät itsenäisen journalistisen projektin, jonka suunnittelussa ja myymisessä opettajat ovat tukena.

Opiskelijoiden mielestä koulutuksessa ovat parasta paitsi uudet askeleet kohti unelmien ammattia myös yhteisöllisyys.

”Koska kaikilla on maahanmuuttajatausta, meillä on samanlaisia kokemuksia”, sanoo Taiwanista kotoisin oleva Yilin Lee-Setälä.

Hän innostui journalismista Suomessa, ja on tehnyt mandariinikiinan- ja englanninkielistä radio-ohjelmaa muun muassa Helsingin Lähiradioon sekä kansainvälisiä projekteja Lyhty ry:n Radio Valon kanssa.

Sercan Alkan arvostaa mahdollisuutta vaihtaa ammatillisia vinkkejä toisilla journalismin aloilla työskennelleiden kanssa.

Moskovassa journalismia opiskellut Katya Hiltunen toivoo kurssilaisten kohtaamisista syntyvän uusia ideoita käyttää journalistista osaamista. Häntä itseään kiinnostavat erityisesti kaksikielisten lasten asiat.

Koska Haaga-Heliassa ei ennakkoon tiedetty, miten tiivis aikataulu olisi opiskelijoille käytännössä mahdollinen, lähiopetuksen tuntimäärät suunniteltiin varovaisiksi. Moni opiskelijoista toivoo, että opetusta olisi joka perjantaista kokoontumista ja muutamaa intensiivijaksoa enemmän.

”Kun neljätoista eri maista kotoisin olevaa journalistia kokoontuu, siinä on jotain kaunista”, Martha Workenh sanoo.

”Tämä juttu on niin makea, että perjantaisin on meidän karkkipäivä”, sanoo Yilin Lee-Setälä.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta