Pinja Valkosesta ja Johanna Tenovirrasta sosiaalinen media on hauska ja luonteva osa työtä, eivätkä he ole nähneet tarvetta vaatia sen kehittämisestä lisäkorvauksia. ”Mutta onhan se taivahan tosi, että väki on vähentynyt, työ on lisääntynyt ja palkka on sama. On työnantajalle hankala yhtälö kehittää ja säästää samaan aikaan”, Valkonen pohtii.

Sometyö tehdään ”siinä sivussa” ja vapaa-ajalla – harva kaipaa korvausta

JOURNALISTI
2.5.2019

Marja Honkonen, teksti
Johannes Wiehn, kuva

Kannustusta ja vapaat kädet annetaan, mutta lisää työaikaa ei. Näin sosiaalisen median sisältöjen odotetaan monissa toimituksissa edelleen syntyvän – samalla, kun paineet ammattimaisempaan ja aktiivisempaan somen tekemiseen kasvavat.

Usein tuloksia syntyykin. Kouvolan Sanomissa toimittajat Johanna Tenovirta ja Pinja Valkonen virkistivät lehden some-kanavat päädyttyään yhtä aikaa toimituksen viime syksynä uudistettuun verkkodeskiin.

”Esimerkiksi Instagramin seuraajamäärä nousi tuhannella. Se oli hyvä palaute siitä, että kannatti tehdä”, Tenovirta kertoo.

Tenovirtaa ja Valkosta ajoivat oma innostus ja muiden toimitusten esimerkki. Työnantaja ei sometyön kirimiseen velvoittanut, kehuja on kyllä tullut. Uudet kanavat palkitsevat tekijänsä myös itse.

”Somessa näkee heti, puhutteleeko juttu lukijoita. Saan siitä kiksit”, nykyisin tuottajana työskentelevä Valkonen sanoo.

”Se koukuttaa”, Tenovirta lisää.

Sometyö ei tunnu heistä sen vuoksi kuormittavalta, vaikka se valuu vapaa-ajallekin. Toimituksessa on silti myös niitä, joille keikalta pyydetyt päivitykset ovat vain ikävä lisä.

”Heille se on työtä työn päälle”, Valkonen toteaa.

 

Sometyö palkitsee aktiiviset, mutta rasittaa niitä, jotka tekevät sitä velvollisuudentunnosta. Tämä käy ilmi Jyväskylän yliopiston tutkijoiden Lauri Haapasen ja Marika Paason tekemissä haastatteluissa.

”Some on positiivinen noidankehä. Mitä aktiivisempi on, sitä enemmän siitä kokee saavansa”, Paaso sanoo.

Väitöstutkimustaan tekevä Paaso ja aiheesta artikkelia valmisteleva Haapanen kysyivät aiheesta 48 toimittajalta. Haapasen tutkimus keskittyy someen osana toimitustyötä, Paason toimittajien omaan someaktiivisuuteen. Tutkimukset ja haastattelut ovat erilliset, mutta havainnoissa toistuvat samat ristiriidat:

Työnantajat toivovat toimittajien panostavan someen, mutta työaika ja -tavat jäävät työntekijän murheiksi. Somessa pitää olla, mutta on epäselvää, mitä siellä pitäisi tehdä. Somen odotetaan hoituvan ”siinä sivussa”.

”Vaikka sosiaalisen median roolia pidettäisiin toimituskokouksissa tärkeänä, kukaan [haastateltavista] ei kertonut, että siihen käytännössä osoitettaisiin työaikaa”, Haapanen sanoo.

Aktiivinen someläsnäolo työroolissa sopii hyvin kokonaistyöajassa eläville erikoistoimittajille ja huonosti säännöllistä työaikaa tekeville rivitoimittajille, joiden pitäisi tuottaa tauotta juttuja. He hoitavat sometyönsä usein vapaalla.

Haastatteluissa ei tullut vastaan käytäntöä, jossa vapaa-ajan someaktiivisuus työroolissa olisi jollain tapaa korvattu.

”Varmasti kuitenkin ollaan tyytyväisiä, kun joku pitää yllä yleisösuhdetta sunnuntai-iltana”, Paaso sanoo.

Toisaalta toimittajat kokevat somen niin luontevaksi osaksi ammattiaan, etteivät odota siitä erillistä korvausta.

 

Suurissa toimituksissa viralliset kanavat ovat nimettyjen työntekijöiden vastuulla. Esimerkiksi Helsingin Sanomiin on vakiinnutettu sometuottajan tehtävä, vaikka päivityksiä tekevät myös uutisdeskin toimitussihteerit ja osastojen esimiehet, toimitussihteeri Verna Vuoripuro kertoo.

Itsekin sometuottajana työskennellyt Vuoripuro vastaa sosiaalisen median kehittämisestä. Hänen mukaansa HS ei pakota, mutta kannustaa toimittajien omaa someläsnäoloa ”voimakkaasti”. Vapaa-ajan aktiivisuutta ei ole toistaiseksi hyvitetty työajasta.

Myös Ylessä pääsomekanavia ylläpitävät sometoimittajat. Uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittajan Riikka Räisäsen mukaan monet toimittajat ovat aktiivisia somessa työrooleissa. Hän painottaa, että se on vapaaehtoista ja lähtee omasta innosta.

”Sellaista keskustelua ei ole toistaiseksi tullut, että someajasta haluttaisiin palkkaa”, Räisänen kertoo.

Uutis- ja ajankohtaistoimituksen luottamushenkilön Satu Miettisen mukaan toimittajia kannustaa aktiivisuuteen usein halu saada vinkkejä ja tuoda omaa työtään esiin. Kyse on työn imusta.

”Silloin ihminen tekee sen itselleen. Tämä on kuitenkin ihan älyttömän kilpailtu ala”, Miettinen sanoo.

Kääntöpuoli on, että työstä irrottautuminen on vaikeampaa. Vastuun työnsä kuormittavuudesta joutuu kantamaan yhä enemmän itse, Miettinen sanoo.

Some-läsnäoloa on houkuttelevaa verrata siihen, miten journalistit ovat ennenkin pitäneet silmänsä auki vapaa-ajalla. Niillä on kuitenkin iso ero, Marika Paaso muistuttaa.

”Uutisnarkkarille some on huonompi tilanne. Työvälineet ovat mukana koko ajan.”



10 2019
Arkisto

Ymmärrys ei lisäänny tiedonmuruja tuuttaamalla tai kollegaa nälvimällä

Kuluneiden parin viikon aikana me journalistit olemme onnistuneet julkaisemaan paljon tietoa, mutta ymmärryksen lisääminen on jäänyt jalkoihin, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson pääkirjoituksessaan.

Autoilua puolustavia ja maahanmuuttoa vastustavia toimittajia on liian vähän, Karri Kannala

Helsingin Uutisten päätoimittajalla on voimakkaita mielipiteitä, mutta usein hän jättää ne kertomatta.

MTV:n työehtosopimuksesta ovat neuvotelleet Ulla Rannikko (MTV, vasemmalla edessä), Jaakko Sainio (Palta) ja Heidi Aho (Palta), Tuomas Aalto (Journalistiliitto), Petri Savolainen (Journalistiliitto), Petteri Savolainen (MTV:n luottamusmies) ja Kari Pyrhönen (Media- ja ohjelmatyöntekijät).

Media-alan tes-neuvottelut etenevät hitaasti

Av-kääntäjien sopimusta jatkettiin vuodella.

Jospa lukija ei olekaan ensisijaisesti kuluttaja?

Viime vuosituhannella journalistit suhtautuivat yleisöön kuin opettamista vailla oleviin hallintoalamaisiin. Nyt hallintoalamaisesta on tullut kuluttaja, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Jouluradio on brändi ja mielentila

Kauppakeskus Redistä käsin toimivasta Jouluradiosta on kasvanut monikanavainen radiobrändi. Joululauluja kuunnellaan ympäri vuoden, kertoo toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne.

Leena Hirvonen haluaa Nokian Uutisten lukijoiden aamukahvipöytään

Uusi päätoimittaja uskoo, että mikropaikallisen journalismin merkitys on entistä suurempi, kun kaikkea mahdollista on saatavilla.

Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Hej arbetsgivare! Frilansaren är den lojalaste arbetstagaren du kan få

Det känns ofta som om inte heller arbetsgivarna förstår att en frilans egentligen är billigare än en fast anställd då alla osynliga kostnader beaktas, skriver Liselott Lindström.

Haloo! Oletko pahassa paikassa?

Janne Flinkkilä ehti vain aloittaa puhelun, kun hän tajusi jo tehneensä ison mokan.

Toimittaja oli jämäkkä mentori

Kuolleita: Toimittaja Helena Vehkaoja-Mäkelä 3. 5. 1940 Ylistaro – 28. 10. 2019 Helsinki

Tiukka haastattelija

Toimittaja Leif Henry Salmén 19. 1. 1952 Helsinki – 19. 11. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta