Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

JOURNALISTI
2.5.2019

Martta Kallionpää

martta.kallionpaa@journalistiliitto.fi

Kirjoittaja on Journalistiliiton opiskelijalähettiläs.

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Nuorten ja uraansa aloittelevien pitäisi kaiken järjen mukaan olla innokkaimpia Journalistiliiton palveluiden käyttäjiä ja meidän heidän innokkaimpia edunvalvojiaan, sillä he ovat työmarkkinoilla monella tapaa haavoittuvaisessa asemassa.

Alle 40-vuotiaiden jäsenten määrä on kuitenkin laskenut Journalistiliitossa koko 2010-luvun ajan.

Kun aloin itse tehdä tv-ohjelmia työkseni 18-vuotiaana, olisin tarvinnut suojelua, neuvoja ja tietoa työehdoistani. Tuottajani saneli työaikoja, joista en osannut vaatia iltalisiä. Usean kuukauden työkeikka peruutettiin ainoastaan muutaman viikon varoitusajalla. Eräs ohjaaja kutsui minua kuvauksissa järjestelmällisesti vain ”tytöksi” sen sijaan, että olisi käyttänyt etunimeäni.

En kuullut kolmen vuoden tv-urani aikana työpaikallani kertaakaan Journalistiliitosta. En päässyt mukaan osastototoimintaan enkä tiennyt luottamusmiehestämme, koska tein töitä freelancerina. Työkaverinikaan eivät ehkä halunneet olla vanhuksia, jotka paasaavat lounaspöydässä nuorelle ammattiyhdistysliikkeestä.

 

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla.

Kokemukseni mukaan nuoret ovat aktiivisia järjestötoimijoita ja haluavat istua kokouksissa syömässä reunoiltaan kovettunutta juustosämpylää yhtä hanakasti kuin mitkä tahansa muutkin ikäryhmät. Uskon, että mielikuva eltaantuneesta ja paperinmakuisesta ay-jääräilystä karkottaa luotaan kaikkia sukupolvia.

Kolmikannan purkaminenkin vaikuttaa olevan pienen uusliberaalin joukon eikä koko nuorison toive. Vuoden 2018 Nuorisobarometri-tutkimuksessa suomalaisista nuorista 73 prosenttia kertoi luottavansa ammattiyhdistysliikkeeseen. Luku ei ole merkittävästi muuttunut 20 viime vuoden aikana ja saman verran luottamusta nautti esimerkiksi eduskunta.

Mielikuvaongelmia tai periaatteellista vastustusta ei tue myöskään havainto siitä, että opiskelijat liittyvät Journalistiliiton jäseniksi ahkerasti.

Journalistiliittoon liittyy vuosittain hieman yli 200 opiskelevaa jäsentä, mutta vaihtuvuus on suurta, sillä vuosittain yli 100 opiskelijajäsentä eroaa. Suuri osa eroajista liittyy jäseneksi fuksivuonnaan ja eroaa jo ennen kuin ehtii saada kosketusta oman alan töihinsä.

 

Liiton tulisi olla läsnä myös, kun nuoren työelämä on alussa ja työelämään siirtyminen tapahtuu alallamme harjoitteluiden, pätkätöiden ja toimeksiantojen kautta. Nuorten epätyypilliset työsuhteet voivat jatkua vuosia, emmekä voi kohdella heitä vain ihmisinä, joiden toivotaan joskus tulevaisuudessa maksavan täyttä jäsenmaksua vakinaisesta työstään.

Taakkamme on se, että koko ammattiyhdistysliikkeen toiminta on kietoutunut tiukasti vakinaiseen työsuhteeseen. Myös Journalistiliiton järjestö- ja osastorakenne on vieras niille, jotka eivät vielä ole kiinnittyneet tai aio ikinä kiinnittyä tiettyyn kaupunkiin, välineeseen tai työtehtävään.

Edunvalvontamme on epäonnistunutta, jos harjoittelijat, sijaiset ja tuntityöläiset eivät saa tietää alansa ammattiliitosta työpaikkansa kautta. Olemme epäonnistuneet, jos luottamusmiehet eivät tiedä, millaisilla ehdoilla sijaiset, harjoittelijat ja tuntityöläiset tekevät töitään.

Jos ammattiliitto on ennen kaikkea vakituisen, kokoaikaisen ja pitkään samassa toimituksessa viihtyneen työntekijän asia, tulee jäsenyytemme todellakin ajankohtaiseksi vasta neljänkymmenen ikävuoden tienoilla.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta