Liina Aalto-Setälä kiinnittää kuvissaan paljon huomiota väreihin ja käyttää mielellään värivaloja. ”Yritän myös luoda päiväkirjamaista tunnelmaa, vaikka kyseessä olisi lavastettu potrettikuva. Vastakohtaisuuksia yhdistelemällä kuviin tulee jotain hyvällä tavalla häiritsevää.”

Kuvaajan ongelma: miten ottaa kiinnostavia kuvia festarikävijöistä lakia rikkomatta?

Liina Aalto-Setälä, 28

Freelancer-valokuvaaja ja taiteilija.

Valmistumassa maisteriksi Aalto-yliopistosta Valokuvataiteen koulutusohjelmasta, josta suorittanut myös kandidaatin tutkinnon.

Kuvannut muun muassa muusikoiden ja teatteriesitysten promokuvia, muotia ja reportaaseja. Kuvia julkaistu esimerkiksi Imagessa ja Flow Magazinessa.

Ylläpitää Kosminen-taidetilaa Helsingissä yhdessä Lotta Blombergin, Anna Niskasen ja Helen Korpakin kanssa.

JOURNALISTI
2.5.2019

Nina Erho, teksti l Anna Autio, kuva

”On harvinaista päästä toimittajan kanssa kahdestaan hengailemaan jonnekin moneksi tunniksi, mutta tällä keikalla se oli mahdollista. Iida teki omia havaintojaan ja haastatteli ihmisiä. Itse keskityin siihen, miltä asiat näyttävät. Oli sairaan hauskaa olla festivaalilla ’kärpäsenä katossa’: vain tutkiskella ympäristöä ja yrittää löytää hienoja hetkiä kuvattavaksi”, sanoo valokuvaaja Liina Aalto-Setälä.

Hän oli elokuussa 2016 toimittaja Iida Sofia Hirvosen kanssa juttukeikalla Weekend-festivaalilla Helsingissä. Artikkeli julkaistiin seuraavana vuonna Kalle Kinnusen toimittamassa, kotimaisen konemuusiikin historiaa käsittelevässä Kone-Suomi-kirjassa.

”Hauskaa oli myös se, että maailma, jota festivaalilla kuvasin, oli itselleni samaan aikaan tuttu ja vieras. Kuuntelen ja tunnen konemusiikkia, fanitan dj:itä ja käyn tanssimassa ystävien kanssa, mutta Weekendistä minulla ei ollut kokemusta. Ihmiset tuntuivat siellä nuorilta. Moni luuli, että olen festivaalin oma kuvaaja ja tuli poseeraamaan.

Itse yritin kuvata ihmisiä, jotka ovat omissa maailmoissaan eivätkä ajattele kameran läsnäoloa. Sellaisessa kuvaamisessa on paljon vastuuta, sekä lain säätelemää että eettistä. Miten ottaa ja julkaista kuvia, jotka ovat kiinnostavia mutta eivät loukkaa ketään? Sitä olen pohtinut myös omissa hankkeissani ja Aalto-yliopiston kandityössäni, joka käsitteli omien läheisten käyttämistä taiteellisissa projekteissa.

Ennen kuvauskeikkaa teen monesti aiheeseen liittyvän ’mood boardin’ inspiroivista kuvista ja kuvaajista. Ennen Weekendiä mietin Wolfgang Tillmansin ja Jouko Lehtolan kuvia. Toisaalta työskentelyni oli vaistonvaraista. Ottamissani kuvissa olen tyytyväisin tunnelmaan, joka on haikea ja melankolinen, mutta samalla riehakas.

Weekendissä tunsin välillä, että olen liiankin ujo lähestymään ihmisiä. Kun kokemusta on karttunut, käsitykseni omasta osaamisestani on selkiytynyt, ja kykyni kommunikoida kuvattavien kanssa on parantunut.

Olen ottanut lehtikuviakin, mutta enimmäkseen otan muotokuvia, esimerkiksi artistien promokuvia. Osittain kyse on ajautumisesta: kun olen ottanut yhdelle artistille kuvat ja muut ovat nähneet niitä, samanlaisia pyyntöjä on tullut lisää. Osittain kyse on tyylistäni: mielenkiintoni kohdistuu nimenomaan ihmisiin, ja nautin siitä, että minulla on taiteellista vapautta.”

Liina Aalto-Setälä, 28

Freelancer-valokuvaaja ja taiteilija.

Valmistumassa maisteriksi Aalto-yliopistosta Valokuvataiteen koulutusohjelmasta, josta suorittanut myös kandidaatin tutkinnon.

Kuvannut muun muassa muusikoiden ja teatteriesitysten promokuvia, muotia ja reportaaseja. Kuvia julkaistu esimerkiksi Imagessa ja Flow Magazinessa.

Ylläpitää Kosminen-taidetilaa Helsingissä yhdessä Lotta Blombergin, Anna Niskasen ja Helen Korpakin kanssa.

Hanna Vallen valinta

Zeldan visuaalinen suunnittelija Hanna Valle valitsi esiteltäväksi valokuvaaja Liina Aalto-Setälän valokuvat kotimaisen konemusiikin historiaa käsittelevästä Kone-Suomi-kirjasta:

”Liina on lahjakas valokuvaaja, jonka otokset vaikuttavat unenomaisella rauhallisuudellaan ja yksityiskohdillaan. Erityisesti mieleeni ovat painuneet Kone-Suomi -kirjaa varten otetut dokumentaariset kuvat Weekend-festivaalista ja sen osallistujista. Kuvat ovat täynnä euforiaa ja ohikiitävää energiaa, haaveilua. Ne tuntuvat jollain tapaa sisarilta Jouko Lehtolan Nuoret sankarit -kuville.

Liina tallentaa upeasti niin tuntemattomia kuin omaa lähipiiriään pienten eleiden ja hetkien kautta, sortumatta nostalgisointiin. Kuvat luovat utuisia, häivähdyksenomaisia pakopaikkoja.”



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta