Liina Aalto-Setälä kiinnittää kuvissaan paljon huomiota väreihin ja käyttää mielellään värivaloja. ”Yritän myös luoda päiväkirjamaista tunnelmaa, vaikka kyseessä olisi lavastettu potrettikuva. Vastakohtaisuuksia yhdistelemällä kuviin tulee jotain hyvällä tavalla häiritsevää.”

Kuvaajan ongelma: miten ottaa kiinnostavia kuvia festarikävijöistä lakia rikkomatta?

Liina Aalto-Setälä, 28

Freelancer-valokuvaaja ja taiteilija.

Valmistumassa maisteriksi Aalto-yliopistosta Valokuvataiteen koulutusohjelmasta, josta suorittanut myös kandidaatin tutkinnon.

Kuvannut muun muassa muusikoiden ja teatteriesitysten promokuvia, muotia ja reportaaseja. Kuvia julkaistu esimerkiksi Imagessa ja Flow Magazinessa.

Ylläpitää Kosminen-taidetilaa Helsingissä yhdessä Lotta Blombergin, Anna Niskasen ja Helen Korpakin kanssa.

JOURNALISTI
2.5.2019

Nina Erho, teksti l Anna Autio, kuva

”On harvinaista päästä toimittajan kanssa kahdestaan hengailemaan jonnekin moneksi tunniksi, mutta tällä keikalla se oli mahdollista. Iida teki omia havaintojaan ja haastatteli ihmisiä. Itse keskityin siihen, miltä asiat näyttävät. Oli sairaan hauskaa olla festivaalilla ’kärpäsenä katossa’: vain tutkiskella ympäristöä ja yrittää löytää hienoja hetkiä kuvattavaksi”, sanoo valokuvaaja Liina Aalto-Setälä.

Hän oli elokuussa 2016 toimittaja Iida Sofia Hirvosen kanssa juttukeikalla Weekend-festivaalilla Helsingissä. Artikkeli julkaistiin seuraavana vuonna Kalle Kinnusen toimittamassa, kotimaisen konemuusiikin historiaa käsittelevässä Kone-Suomi-kirjassa.

”Hauskaa oli myös se, että maailma, jota festivaalilla kuvasin, oli itselleni samaan aikaan tuttu ja vieras. Kuuntelen ja tunnen konemusiikkia, fanitan dj:itä ja käyn tanssimassa ystävien kanssa, mutta Weekendistä minulla ei ollut kokemusta. Ihmiset tuntuivat siellä nuorilta. Moni luuli, että olen festivaalin oma kuvaaja ja tuli poseeraamaan.

Itse yritin kuvata ihmisiä, jotka ovat omissa maailmoissaan eivätkä ajattele kameran läsnäoloa. Sellaisessa kuvaamisessa on paljon vastuuta, sekä lain säätelemää että eettistä. Miten ottaa ja julkaista kuvia, jotka ovat kiinnostavia mutta eivät loukkaa ketään? Sitä olen pohtinut myös omissa hankkeissani ja Aalto-yliopiston kandityössäni, joka käsitteli omien läheisten käyttämistä taiteellisissa projekteissa.

Ennen kuvauskeikkaa teen monesti aiheeseen liittyvän ’mood boardin’ inspiroivista kuvista ja kuvaajista. Ennen Weekendiä mietin Wolfgang Tillmansin ja Jouko Lehtolan kuvia. Toisaalta työskentelyni oli vaistonvaraista. Ottamissani kuvissa olen tyytyväisin tunnelmaan, joka on haikea ja melankolinen, mutta samalla riehakas.

Weekendissä tunsin välillä, että olen liiankin ujo lähestymään ihmisiä. Kun kokemusta on karttunut, käsitykseni omasta osaamisestani on selkiytynyt, ja kykyni kommunikoida kuvattavien kanssa on parantunut.

Olen ottanut lehtikuviakin, mutta enimmäkseen otan muotokuvia, esimerkiksi artistien promokuvia. Osittain kyse on ajautumisesta: kun olen ottanut yhdelle artistille kuvat ja muut ovat nähneet niitä, samanlaisia pyyntöjä on tullut lisää. Osittain kyse on tyylistäni: mielenkiintoni kohdistuu nimenomaan ihmisiin, ja nautin siitä, että minulla on taiteellista vapautta.”

Liina Aalto-Setälä, 28

Freelancer-valokuvaaja ja taiteilija.

Valmistumassa maisteriksi Aalto-yliopistosta Valokuvataiteen koulutusohjelmasta, josta suorittanut myös kandidaatin tutkinnon.

Kuvannut muun muassa muusikoiden ja teatteriesitysten promokuvia, muotia ja reportaaseja. Kuvia julkaistu esimerkiksi Imagessa ja Flow Magazinessa.

Ylläpitää Kosminen-taidetilaa Helsingissä yhdessä Lotta Blombergin, Anna Niskasen ja Helen Korpakin kanssa.

Hanna Vallen valinta

Zeldan visuaalinen suunnittelija Hanna Valle valitsi esiteltäväksi valokuvaaja Liina Aalto-Setälän valokuvat kotimaisen konemusiikin historiaa käsittelevästä Kone-Suomi-kirjasta:

”Liina on lahjakas valokuvaaja, jonka otokset vaikuttavat unenomaisella rauhallisuudellaan ja yksityiskohdillaan. Erityisesti mieleeni ovat painuneet Kone-Suomi -kirjaa varten otetut dokumentaariset kuvat Weekend-festivaalista ja sen osallistujista. Kuvat ovat täynnä euforiaa ja ohikiitävää energiaa, haaveilua. Ne tuntuvat jollain tapaa sisarilta Jouko Lehtolan Nuoret sankarit -kuville.

Liina tallentaa upeasti niin tuntemattomia kuin omaa lähipiiriään pienten eleiden ja hetkien kautta, sortumatta nostalgisointiin. Kuvat luovat utuisia, häivähdyksenomaisia pakopaikkoja.”



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta