Liina Aalto-Setälä kiinnittää kuvissaan paljon huomiota väreihin ja käyttää mielellään värivaloja. ”Yritän myös luoda päiväkirjamaista tunnelmaa, vaikka kyseessä olisi lavastettu potrettikuva. Vastakohtaisuuksia yhdistelemällä kuviin tulee jotain hyvällä tavalla häiritsevää.”

Kuvaajan ongelma: miten ottaa kiinnostavia kuvia festarikävijöistä lakia rikkomatta?

Liina Aalto-Setälä, 28

Freelancer-valokuvaaja ja taiteilija.

Valmistumassa maisteriksi Aalto-yliopistosta Valokuvataiteen koulutusohjelmasta, josta suorittanut myös kandidaatin tutkinnon.

Kuvannut muun muassa muusikoiden ja teatteriesitysten promokuvia, muotia ja reportaaseja. Kuvia julkaistu esimerkiksi Imagessa ja Flow Magazinessa.

Ylläpitää Kosminen-taidetilaa Helsingissä yhdessä Lotta Blombergin, Anna Niskasen ja Helen Korpakin kanssa.

JOURNALISTI
2.5.2019

Nina Erho, teksti l Anna Autio, kuva

”On harvinaista päästä toimittajan kanssa kahdestaan hengailemaan jonnekin moneksi tunniksi, mutta tällä keikalla se oli mahdollista. Iida teki omia havaintojaan ja haastatteli ihmisiä. Itse keskityin siihen, miltä asiat näyttävät. Oli sairaan hauskaa olla festivaalilla ’kärpäsenä katossa’: vain tutkiskella ympäristöä ja yrittää löytää hienoja hetkiä kuvattavaksi”, sanoo valokuvaaja Liina Aalto-Setälä.

Hän oli elokuussa 2016 toimittaja Iida Sofia Hirvosen kanssa juttukeikalla Weekend-festivaalilla Helsingissä. Artikkeli julkaistiin seuraavana vuonna Kalle Kinnusen toimittamassa, kotimaisen konemuusiikin historiaa käsittelevässä Kone-Suomi-kirjassa.

”Hauskaa oli myös se, että maailma, jota festivaalilla kuvasin, oli itselleni samaan aikaan tuttu ja vieras. Kuuntelen ja tunnen konemusiikkia, fanitan dj:itä ja käyn tanssimassa ystävien kanssa, mutta Weekendistä minulla ei ollut kokemusta. Ihmiset tuntuivat siellä nuorilta. Moni luuli, että olen festivaalin oma kuvaaja ja tuli poseeraamaan.

Itse yritin kuvata ihmisiä, jotka ovat omissa maailmoissaan eivätkä ajattele kameran läsnäoloa. Sellaisessa kuvaamisessa on paljon vastuuta, sekä lain säätelemää että eettistä. Miten ottaa ja julkaista kuvia, jotka ovat kiinnostavia mutta eivät loukkaa ketään? Sitä olen pohtinut myös omissa hankkeissani ja Aalto-yliopiston kandityössäni, joka käsitteli omien läheisten käyttämistä taiteellisissa projekteissa.

Ennen kuvauskeikkaa teen monesti aiheeseen liittyvän ’mood boardin’ inspiroivista kuvista ja kuvaajista. Ennen Weekendiä mietin Wolfgang Tillmansin ja Jouko Lehtolan kuvia. Toisaalta työskentelyni oli vaistonvaraista. Ottamissani kuvissa olen tyytyväisin tunnelmaan, joka on haikea ja melankolinen, mutta samalla riehakas.

Weekendissä tunsin välillä, että olen liiankin ujo lähestymään ihmisiä. Kun kokemusta on karttunut, käsitykseni omasta osaamisestani on selkiytynyt, ja kykyni kommunikoida kuvattavien kanssa on parantunut.

Olen ottanut lehtikuviakin, mutta enimmäkseen otan muotokuvia, esimerkiksi artistien promokuvia. Osittain kyse on ajautumisesta: kun olen ottanut yhdelle artistille kuvat ja muut ovat nähneet niitä, samanlaisia pyyntöjä on tullut lisää. Osittain kyse on tyylistäni: mielenkiintoni kohdistuu nimenomaan ihmisiin, ja nautin siitä, että minulla on taiteellista vapautta.”

Liina Aalto-Setälä, 28

Freelancer-valokuvaaja ja taiteilija.

Valmistumassa maisteriksi Aalto-yliopistosta Valokuvataiteen koulutusohjelmasta, josta suorittanut myös kandidaatin tutkinnon.

Kuvannut muun muassa muusikoiden ja teatteriesitysten promokuvia, muotia ja reportaaseja. Kuvia julkaistu esimerkiksi Imagessa ja Flow Magazinessa.

Ylläpitää Kosminen-taidetilaa Helsingissä yhdessä Lotta Blombergin, Anna Niskasen ja Helen Korpakin kanssa.

Hanna Vallen valinta

Zeldan visuaalinen suunnittelija Hanna Valle valitsi esiteltäväksi valokuvaaja Liina Aalto-Setälän valokuvat kotimaisen konemusiikin historiaa käsittelevästä Kone-Suomi-kirjasta:

”Liina on lahjakas valokuvaaja, jonka otokset vaikuttavat unenomaisella rauhallisuudellaan ja yksityiskohdillaan. Erityisesti mieleeni ovat painuneet Kone-Suomi -kirjaa varten otetut dokumentaariset kuvat Weekend-festivaalista ja sen osallistujista. Kuvat ovat täynnä euforiaa ja ohikiitävää energiaa, haaveilua. Ne tuntuvat jollain tapaa sisarilta Jouko Lehtolan Nuoret sankarit -kuville.

Liina tallentaa upeasti niin tuntemattomia kuin omaa lähipiiriään pienten eleiden ja hetkien kautta, sortumatta nostalgisointiin. Kuvat luovat utuisia, häivähdyksenomaisia pakopaikkoja.”



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta