Liina Aalto-Setälä kiinnittää kuvissaan paljon huomiota väreihin ja käyttää mielellään värivaloja. ”Yritän myös luoda päiväkirjamaista tunnelmaa, vaikka kyseessä olisi lavastettu potrettikuva. Vastakohtaisuuksia yhdistelemällä kuviin tulee jotain hyvällä tavalla häiritsevää.”

Kuvaajan ongelma: miten ottaa kiinnostavia kuvia festarikävijöistä lakia rikkomatta?

Liina Aalto-Setälä, 28

Freelancer-valokuvaaja ja taiteilija.

Valmistumassa maisteriksi Aalto-yliopistosta Valokuvataiteen koulutusohjelmasta, josta suorittanut myös kandidaatin tutkinnon.

Kuvannut muun muassa muusikoiden ja teatteriesitysten promokuvia, muotia ja reportaaseja. Kuvia julkaistu esimerkiksi Imagessa ja Flow Magazinessa.

Ylläpitää Kosminen-taidetilaa Helsingissä yhdessä Lotta Blombergin, Anna Niskasen ja Helen Korpakin kanssa.

JOURNALISTI
2.5.2019

Nina Erho, teksti l Anna Autio, kuva

”On harvinaista päästä toimittajan kanssa kahdestaan hengailemaan jonnekin moneksi tunniksi, mutta tällä keikalla se oli mahdollista. Iida teki omia havaintojaan ja haastatteli ihmisiä. Itse keskityin siihen, miltä asiat näyttävät. Oli sairaan hauskaa olla festivaalilla ’kärpäsenä katossa’: vain tutkiskella ympäristöä ja yrittää löytää hienoja hetkiä kuvattavaksi”, sanoo valokuvaaja Liina Aalto-Setälä.

Hän oli elokuussa 2016 toimittaja Iida Sofia Hirvosen kanssa juttukeikalla Weekend-festivaalilla Helsingissä. Artikkeli julkaistiin seuraavana vuonna Kalle Kinnusen toimittamassa, kotimaisen konemuusiikin historiaa käsittelevässä Kone-Suomi-kirjassa.

”Hauskaa oli myös se, että maailma, jota festivaalilla kuvasin, oli itselleni samaan aikaan tuttu ja vieras. Kuuntelen ja tunnen konemusiikkia, fanitan dj:itä ja käyn tanssimassa ystävien kanssa, mutta Weekendistä minulla ei ollut kokemusta. Ihmiset tuntuivat siellä nuorilta. Moni luuli, että olen festivaalin oma kuvaaja ja tuli poseeraamaan.

Itse yritin kuvata ihmisiä, jotka ovat omissa maailmoissaan eivätkä ajattele kameran läsnäoloa. Sellaisessa kuvaamisessa on paljon vastuuta, sekä lain säätelemää että eettistä. Miten ottaa ja julkaista kuvia, jotka ovat kiinnostavia mutta eivät loukkaa ketään? Sitä olen pohtinut myös omissa hankkeissani ja Aalto-yliopiston kandityössäni, joka käsitteli omien läheisten käyttämistä taiteellisissa projekteissa.

Ennen kuvauskeikkaa teen monesti aiheeseen liittyvän ’mood boardin’ inspiroivista kuvista ja kuvaajista. Ennen Weekendiä mietin Wolfgang Tillmansin ja Jouko Lehtolan kuvia. Toisaalta työskentelyni oli vaistonvaraista. Ottamissani kuvissa olen tyytyväisin tunnelmaan, joka on haikea ja melankolinen, mutta samalla riehakas.

Weekendissä tunsin välillä, että olen liiankin ujo lähestymään ihmisiä. Kun kokemusta on karttunut, käsitykseni omasta osaamisestani on selkiytynyt, ja kykyni kommunikoida kuvattavien kanssa on parantunut.

Olen ottanut lehtikuviakin, mutta enimmäkseen otan muotokuvia, esimerkiksi artistien promokuvia. Osittain kyse on ajautumisesta: kun olen ottanut yhdelle artistille kuvat ja muut ovat nähneet niitä, samanlaisia pyyntöjä on tullut lisää. Osittain kyse on tyylistäni: mielenkiintoni kohdistuu nimenomaan ihmisiin, ja nautin siitä, että minulla on taiteellista vapautta.”

Liina Aalto-Setälä, 28

Freelancer-valokuvaaja ja taiteilija.

Valmistumassa maisteriksi Aalto-yliopistosta Valokuvataiteen koulutusohjelmasta, josta suorittanut myös kandidaatin tutkinnon.

Kuvannut muun muassa muusikoiden ja teatteriesitysten promokuvia, muotia ja reportaaseja. Kuvia julkaistu esimerkiksi Imagessa ja Flow Magazinessa.

Ylläpitää Kosminen-taidetilaa Helsingissä yhdessä Lotta Blombergin, Anna Niskasen ja Helen Korpakin kanssa.

Hanna Vallen valinta

Zeldan visuaalinen suunnittelija Hanna Valle valitsi esiteltäväksi valokuvaaja Liina Aalto-Setälän valokuvat kotimaisen konemusiikin historiaa käsittelevästä Kone-Suomi-kirjasta:

”Liina on lahjakas valokuvaaja, jonka otokset vaikuttavat unenomaisella rauhallisuudellaan ja yksityiskohdillaan. Erityisesti mieleeni ovat painuneet Kone-Suomi -kirjaa varten otetut dokumentaariset kuvat Weekend-festivaalista ja sen osallistujista. Kuvat ovat täynnä euforiaa ja ohikiitävää energiaa, haaveilua. Ne tuntuvat jollain tapaa sisarilta Jouko Lehtolan Nuoret sankarit -kuville.

Liina tallentaa upeasti niin tuntemattomia kuin omaa lähipiiriään pienten eleiden ja hetkien kautta, sortumatta nostalgisointiin. Kuvat luovat utuisia, häivähdyksenomaisia pakopaikkoja.”



4 2020
Arkisto

Lomauttaminen koronakiireen keskellä on moraalitonta, mahdollisesti jopa laitonta

Näyttää siltä, että moni mediayritys on ilmoittanut lomautuksista ja käynyt yt-neuvottelut ”varmuuden vuoksi”. Aikeissa on paljon moraalitonta ja mahdollisesti myös laitonta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Tuomas Peltomäki työskentelee nyt kotonaan Hyvinkäällä. Seurana Nuka-koira.

Kollegan haastatteleminen on parasta journalismia, Tuomas Peltomäki

Nyt-liitteen esimies tietää, ettei Twitterissä selviä hengissä, ellei osaa näytellä tyhmää.

Mitt i vårt livs största story

”Det som händer ställer journalisten i svår position. Vi vinner ingenting på att skapa oro, men är trots allt satta till att granska makten, att ställa våra frågor i en situation där entydlig forskning saknas”, skiver Mikaela Löv.

Näin tehdään valaistus elokuvaan

Elokuvan valaistus on tarkkaa sunnittelua. Matleena Kuusela kertoo, miten työ eteni kesällä ensi-iltansa saavan Eden-elokuvan kohdalla.

Porsastelu päätyy joskus uutisiinkin

”Asiallisen uutistyylin ammattilaisillakin tuntuu olevan sisimmässään sokea piste yksittäisille värittyneille sanoille”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Uutismies jakoi ympärilleen hyvää mieltä

Kuolleita: Toimittaja Jussi Salokorpi 2.3.1964 Vaasa – 23.3.2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta