Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

JOURNALISTI
2.5.2019

Maria Pettersson

Twitter: @mariapetterss0n

maria.pettersson@journalistiliitto.fi

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Journalistiliiton seinällä roikkuvat Sanavapauden miekka ja kilpi. Kahden käden teräsmiekka saattaa tuntua liioitellulta välineeltä sananvapauden edistämiseen, eikä metallinen kilpi ole kaikkein kätevin sanavapauteen kohdistuvien hyökkäysten torjumiseen. Aseet kuitenkin muistuttavat, millaista taistelua maailmassa käydään päivittäin sananvapauden edistämiseksi. Maailman lehdistönvapauden päivänä 3. toukokuuta muistetaan kamppailuja, joita kollegat ympäri maailmaa ja myös täällä Suomessa käyvät joka päivä hyvinvointinsa kustannuksella.

 

Suomalaiset pääsivät nauttimaan lehdistönvapaudesta ensimmäisinä koko maailmassa.

Lehdistönvapautta muistuttava tiedon vapaata levittämistä koskenut laki säädettiin Ruotsissa, ja siis myös Suomessa, vuonna 1766. Se oli varsin erilainen kuin nykyään – kirkon tai hallitsijan kritisointi oli paras unohtaa – ja jäi lyhytikäiseksi, mutta oli merkittävä askel esimerkiksi korruption kitkemisessä.

Nykyään lehdistönvapautta suojataan kaikissa terveissä demokratioissa, mutta vaikka käsite on monille tuttu, se ymmärretään usein väärin tai sen perusteet unohtuvat. Jopa vastavalittujen kansanedustajien joukossa on ihmisiä, jotka eivät tunne demokratian ja lehdistönvapauden yhteyttä. He eivät tiedä, että nämä kaksi ovat nykymuotoisten demokraattisten valtioiden perusta, eikä toista ole ilman toista. Kun toista lyödään, toinenkin kärsii.

 

Yksinkertaisimmillaan lehdistönvapauden ajatellaan toteutuvan silloin, kun maassa ei ole ennakkosensuuria ja viranomaiset eivät puutu tiedotusvälineiden toimintaan. Nykyajassa se ei kuitenkaan riitä. Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena – jutut jäävät julkaisematta ja kansalaisen perustuslaillinen oikeus ottaa vastaan tietoa on pilalla.

Journalistien pitää pystyä työskentelemään virkavallan, viranomaisten ja poliitikkojen vaikutusyrityksiltä suojattuina. Samaan aikaan virkavallan, viranomaisten ja poliitikkojen on suojeltava journalisteja. Se ei ole helppoa, sillä journalistien tehtävä on olla kriittinen juuri virkavaltaa, viranomaisia ja poliitikkoja kohtaan. On ymmärrettävää, että poliitikko, joka joutuu jatkuvasti mediassa kritiikin kohteeksi, haluaisi mieluummin haistattaa pitkät kuin tarjota suojelua. Siinä mitataan poliitikon ja viranomaisen aikuisuutta ja ymmärrystä demokratiasta. Kun median kritiikki oikein sapettaa, kannattaa sulkea selain ja lukea vaikkapa Thomas Jeffersonin ajatuksia lehdistönvapauden ja demokratian suhteesta. Sinä päivänä kun maasta katoaa kriittinen, vapaa lehdistö, on myös demokratia mennyttä.

 

Suomi kipusi tänä vuonna maailman lehdistönvapausindeksissä kakkoseksi pudottuaan pari vuotta peräjälkeen. Putoamiseen vaikuttivat muun muassa silloisen pääministerin Juha Sipilän Yleen kohdistama painostus, nousuun puolestaan Helsingin Sanomien Trumpin ja Putinin vierailun aikana totutettu sananvapauskampanja sekä Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin muun muassa toimittajaan kohdistuneesta häiriköinnistä saamat tuomiot. Junes Lokan ja Johanna Vehkoon oikeudenkäynti ei vielä ollut laskuissa mukana – kiinnostavaa nähdä, vaikuttaako se ensi vuoden sijoitukseen.

Lehdistönvapaus on Suomessa hyvällä tolalla. On maan ja koko demokratian edun mukaista, ettei sitä sössitä, ja ettei miekkaa ja kilpeä tarvitse ottaa käyttöön.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta