Kun työyhteisön kaipuu iskee, Jeanette Björkqvist käy esimerkiksi yleläisten yhteistyökumppaniensa kanssa lounaalla. Freelancerilta puuttuneet työajat hän aikoo luoda itselleen uudella työhuoneella, josta voi ”tulla töistä kotiin” vastustaen kiusausta jatkaa töitä yömyöhään.

"Jos vaadimme, että freelancerit tekevät vain journalismia, palkkioiden on oltava isompia", sanoo Vuoden freelancer Jeanette Björkqvist

Jeanette Björkqvist

Vuoden 2018 Freelancer. Palkinnon jakaa Suomen freelance-journalistit ry.

Toiminut freelance-journalistina vuodesta 2016. Juttuja muun muassa Ylelle, Long Playlle, Journalistille ja Hufvudstadsbladetille.

Työskenteli toimittajana Hufvudstadsbladetissa vuosina 1998 – 2015.

Kirjoittanut myös ruotsalaiseen mediaan, kuten Re:Publicille ja Svenska Dagbladetille.

Vakioääni Ylen radioohjelmassa Eftersnack.

Kirjoittanut Lilla Teaternille ja Svenska Teaternille näytelmiä, jotka perustuvat journalistiseen työhön.

Sai vuonna 2017 Topeliuspriset-journalismipalkinnon ja oli ehdolla tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon saajaksi. Sai vuonna 2015 Fredrika Runeberg -stipendin, joka myönnetään ”yhteiskunnallisesta äidillisyydestä”.

JOURNALISTI
2.5.2019

Nina Erho, teksti
Kaisu Jouppi, kuva

Miten ihmeessä kuvittelet pärjääväsi ilman Hbl:aa? Se on alustasi, jota ilman et ole mitään.

Näin totesi kollega Jeanette Björkqvistille, kun tämä teki lähtöä Hufvudstadsbladetista loppuvuodesta 2015.

Toisin kävi.

Jo vuoden 2016 alussa Björkqvist aloitti yhteistyön Svenska Ylen Spotlightin ja Long Playn kanssa. Hän on tehnyt niille ohjelmia ja juttuja muun muassa paperittomuudesta, ihmiskaupasta, huumeidenkäytöstä, nuorten syrjäytymisestä ja raiskauksista.

Syksyllä valmistuu tietokirja KRP:n rikosylikomisario Thomas Elfgrenin kanssa. Lisäksi Björkqvist kirjoittaa muun muassa Journalistiin ja on radio-ohjelma Eftersnackin vakioääni jo 14. vuotta.

Maaliskuussa Björkqvist palkittiin Vuoden 2018 Freelancerina. Tunnustuksen perusteluja olivat monipuolisuus ja korkean profiilin free-työ vaikeiden teemojen parissa.

 

Isoja juttuja vaikeista aiheista, kuten asunnottomista, Itä-Euroopan romaneista ja turvapaikkaprosessin ongelmista, Björkqvist teki jo 17 vuotenaan Hbl:ssa tavallisen uutistyön ohella.

Kahlatessaan massoittain viranomaispäätöksiä ja raportteja juttujensa taustaksi ja pohtiessaan, miten varmistaa haastateltavien ymmärtävän, että journalisti on journalisti eikä esimerkiksi avustustyöntekijä, hän on monesti ajatellut: ei koskaan enää.

Freelancerina haastetta lisää se, että kuukausien työstä saa palkan vasta sen valmistuttua, ja parempaa tuntipalkkaa saisi pienemmistä jutuista.

”Mutta sitten alan taas ajatella jotain ongelmaa, jonka selvittämistä en voi jättää. Nämä ovat tärkeitä aiheita, jotka jonkun pitää tehdä”, Björkqvist sanoo.

”Kun pystyy antamaan vaikeille asioille kontekstin ja niitä kokeville nimen, muutkin ymmärtävät, että kyse on ihmisistä eikä mistään massasta. Kuten eräs lukija kommentoi reportaasiani naapureiden parjaamasta syrjäytyneiden asuntolasta: juttu teki asukkaiden vihaamisesta vaikeampaa.”

Silti olemassa on niitäkin, joita Björkqvistin jutut turvaverkkojen pudokkaista ärsyttävät. Haukkuja milloin kenenkin hyysäämisestä höystävät painokelvottomat toivotukset ja luonnehdinnat hänestä.

Vaikka kaikkien vakavimmat vihamyrskyt ovat riehuneet muualla kuin Björkqvistin ympärillä, hän on huolissaan siitä, miten yksin freelancer voi jäädä, kun sellainen alkaa.

”Kun takana ei ole ison mediatalon juristeja ja resursseja, toimittajayhteisöltä tarvitaan konkreettisempaa tukea kuin symppausta, komppausta ja kauniita sanoja.”

Björkqvist arvelee, että vihamyrskyn riskiä miettii aiheita valitessaan nykyään toimittaja kuin toimittaja. Puheenvuoroja vihapuheen ja maalittamisen kriminalisoinnista hän tervehtii ilolla.

”Nyt taas joku huutaa ’sananvapaus’, mutta oikeasti pienen vähemmistön tekemä kiusa rajoittaa enemmistön sanavapautta. Se on vakava asia.”

 

Kun Björkqvist oli lähdössä Hbl:sta, eräs yritys tarjosi hänelle hyväpalkkaista viestintäpäällikön työtä. Tarjous oli helppo hylätä, koska jo toimiala ja yrityksen tekemiset tuntuivat vierailta.

Freelancerina Björkqvistille on tarjottu viestintätöitä harvakseltaan, eikä hän ole muilta projekteilta ehtinyt niihin juuri tarttua.

Pakko ei ole ollut, koska säännöllinen radiotyö turvaa pohjatulon, joihinkin projekteihinsa hän on saanut apurahaa tai joukkorahoitusta, ja juttupalkkioiden suvantojen tasaaminen on onnistunut säästämällä. Silti se, että monen freelancerin tilanne on toinen, mietityttää.

”Elina Grundström oli Journalistissa sitä mieltä, ettei raha ole itsestään selvä peruste tehdä muuta kuin journalismia, mutta kyllä se on. Sen tietää jokainen, jolla ei ole kuukausipalkkaa.”

”Jos haluamme vaatia, että pitää tehdä vain journalismia, myös työsuhteisten on ajettava freelancereille suurempaa palkkaa. Muutenkaan palkkiot eivät ole yksin freelancereiden asia. Miksi työnantajat lopulta maksaisivat kuukausipalkkaa kenellekään, jos freelancereille tarvitsee maksaa todella paljon vähemmän?”

Silti journalistin ammattitaidon käyttäminen verhotusti yritysten ja yhteisöjen tarpeisiin on totta kai myös Björkqvistin mielestä ongelma.

”Toisaalta toimittajien on oltava tarkkana myös journalismissa. Valta johtaa keskustelua valuu yrityksille ja vallanpitäjille myös, jos emme ole tarpeeksi kriittisiä.”

 

Vaikka Björkqvist sanoo, ettei häntä ajanut Hbl:sta itse työ vaan huono johtaminen ja halu tukea lähdössä ollutta kollegaansa Staffan Bruunia, hän on nauttinut vapaudestaan kirjoittaa ilman uutistyön raameja.

Ihanaa freelanceriudessa on Björkqvistin mielestä myös se, että töitä saa tehdä vaihtuvien yhteistyökumppanien kanssa. Niistä jokaisessa on jotain erityisen kivaa, mutta yhdenkään kanssa ei tarvitse vääntää joka päivä samoista arjen kysymyksistä.

Totta kai myös työstä saatu tunnustus ilahduttaa. Solidaarisuuden läpilyömälle Björkqvistille myös se on mahdollisuus ajaa muidenkin asiaa:

”Moni ruotsinkielinen kollega tekee älyttömän laadukasta journalismia, mutta sitä ei huomioida missään. Ruotsinkielisellä puolella olisi myös suomenkielisille opittavaa. Suomen ruotsinkielinen journalismi on tiiviissä yhteydessä Ruotsiin, joka on isompi maa ja jossa tehdään kriittisempää journalismia kuin meillä.”

Jeanette Björkqvist

Vuoden 2018 Freelancer. Palkinnon jakaa Suomen freelance-journalistit ry.

Toiminut freelance-journalistina vuodesta 2016. Juttuja muun muassa Ylelle, Long Playlle, Journalistille ja Hufvudstadsbladetille.

Työskenteli toimittajana Hufvudstadsbladetissa vuosina 1998 – 2015.

Kirjoittanut myös ruotsalaiseen mediaan, kuten Re:Publicille ja Svenska Dagbladetille.

Vakioääni Ylen radioohjelmassa Eftersnack.

Kirjoittanut Lilla Teaternille ja Svenska Teaternille näytelmiä, jotka perustuvat journalistiseen työhön.

Sai vuonna 2017 Topeliuspriset-journalismipalkinnon ja oli ehdolla tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon saajaksi. Sai vuonna 2015 Fredrika Runeberg -stipendin, joka myönnetään ”yhteiskunnallisesta äidillisyydestä”.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta