Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

JOURNALISTI
2.5.2019

Lauri Rotko

lauri.rotko@gmail.com

Kirjoittaja on heinolalainen valokuvaaja.

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Kahdeksan vuotta sitten erään pienen pitäjän koulun pihassa heilui reppuselkäinen hahmo, jolla oli toisessa kädessään osamaksulla ostettu kamera ja toisessa kädessään lasten turvaistuin. Istuimessa vauva itki nälkäänsä. Koulupäivän päätteeksi töistä pois hipsivä opettaja kyseli, mikä mies täällä tähtäilee. Esittelin itseni valokuvaajaksi ja kerroin olevani iltapäivälehden kuvauskeikalla. Opettajan säälivä katse kiersi kameran, naamani ja huutavan vauvan välillä. Kysymykseen, jota hän ei esittänyt, vastasin hymyilemällä ja tarkentamalla, että olen vapaa valokuvaaja.

Vauva sai autossa korviketta tuttipullosta ja minä kyttäkahvit mukaani pitäjän huoltsikalta. Olin juuri paluumuuttanut seudulle ja ryhtynyt yrittäjäksi. Kalenterissa ei ollut keikkaa loppuviikolle eikä seuraavallekaan. Oli vain avoin tie ja epävarmuutta edessä, mutta tunnelma autossa kotimatkalla oli silti valoisa. Aavistin, että tämä epävarmuus olisi turvallisempaa kuin tukeutuminen yhteen työnantajaan.

Oli minulla ollut muitakin vaihtoehtoja, esimerkiksi vakituisen sijaisen työ eräässä kuvatoimituksessa. Jälkikäteen ajateltuna valitsin oikein. Kiistattoman todistusaineiston valossa olisin todennäköisesti tullut lehden toimituksessa pyörineiden yt-kierrosten melskeessä potkituksi pois ammatistani ja tyhjän päälle. Kun elanto tulee monesta puroista, ei haittaa vaikka yksi tai puoletkin puroista kuivuisi tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

 

Jotta freen epävarmuus todella olisi turvallisempaa kuin vakityö, pitää muutamien asioiden tapahtua. Tietenkin pitää osata hommansa, tykätä asioiden hoitamisesta ajallaan ja olla asiakkaille kiva. Nämäkään eivät kuitenkaan riitä, jos ei osaa olla jatkuvasti herkkänä uusille mahdollisuuksille. Niihin tarttuminen on helppoa. Sen sijaan hankalampaa on huomata, milloin norsunkokoinen mahdollisuus tuijottaa suoraan silmiin.

Yrittäjyys vaatii myös luopumista puhdasoppisuudesta. Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Koin pienemmät ja kaupallisemmat keikat merkityksettömiksi. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus: nirsous johtaa konkkaan ja omien kummallisten harhojen kyseenalaistaminen autuuteen. Nykyään huomaan olevani aivan liekeissä jonkun pienen asiakaslehden henkilökuvauksen kanssa. Kun valo osuu kohteeseen hyvin, kaikki muu unohtuu.

 

Talous ja nuoret TAT:n tekemän Kun koulu loppuu -nuorisoraportin mukaan 65 prosenttia nuorista tulee työskentelemään ammateissa, joita ei ole vielä edes olemassa. TAT:n videolla Elisa Koivumaa kehottaa nuorten vanhempia olemaan kysymättä lapseltaan, mikä tästä tulee isona. Hän kehottaa vanhempia mieluummin kysymään, mitä nuori aikoo tehdä seuraavaksi. Tätä on meidän varttuneempienkin syytä pysähtyä pohtimaan. Varmaa ei ole kuin se, että maailma muuttuu ja odotettavissa on oman työnkuvan muutoksia. Uusi normaali on se, että varmuutta ei ole.

Laskin hiljattain, että lehtikuvakeikkojeni määrä on kahden vuoden aikana vähentynyt noin 45 prosenttia. Samaan aikaan yritykseni liikevaihto on noin kaksinkertaistunut. Tämä outo yhtälö johtuu siitä, että uin sinne, missä on uutta kysyntää. Tein viime vuonna enemmän töitä videotuotantojen kuin valokuvauksen parissa. Kesti tosin muutaman vuoden ennen kuin tajusin, että mahdollisuus-norsu tuijottaa minua Canonin takapaneelin kytkimessä, jossa on pieni punainen videokameran ikoni. Oikeastaan huomasin sen vasta, kun olin vuosiksi suostunut oppilaaksi liikkuvan kuvan pariin.

Jos meinaat lähteä kohti yrittäjän epävarmuutta, lähde ajoissa. Laske toki ensin, onko todennäköistä, että pärjäät. Laske oikein tarkkaan. Ja sitten seuraavalla yt-kierroksella käsi pystyyn.



7 2019
Arkisto

Paluumuuttajat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

Kun sananvapautta loukataan, Suomen media ei puolusta itseään

”Suomi on sananvapauden kärkimaa niin kauan kuin media käyttää sananvapauttaan niin, ettei tärkeää miestä harmita”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

On vähän hassua puuhaa lukea uutisia televisiossa, Matti Rönkä

Ylen ykkösuutisankkurin toiveuni on kertoa kansalle vaalituloksista joka sunnuntai. ”Minä en innostu enää mistään”, Rönkä sanoo.

Näin syntyy ruokalehden juttu kauden sienistä

Glorian ruoka & viini tilasi freelance-ruokatoimittaja Anu Braskilta sieniruokajutun. Jutunteko alkoi kesäkuussa 2018. Juttu ilmestyi yli vuotta myöhemmin.

Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Ammattiliitot saivat kikystä tarpeekseen

Lisää työpaikkoja ja työlle tekijöitä. Syntyi kilpailukykysopimus eli kiky. Eniten siitä hyötyvät työnantajat.

”Kärpäsenpaskalla” on väliä

”Oikeaoppiset merkinnät osoittavat, että toimitus on kunnioittanut vieraiden kielten ominaispiirteitä”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vardagen är exotisk – och därför behövs utrikeskorrespondenter

”Publiken vill se vanlig afrikansk vardag, för det är något man sällan ser”, skriver Liselott Lindström.

”Lamppuja pitäisi syttyä päivittäin”

Turo Uskali aloitti Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessorina.

Kumottu kielteinen päätös on paras palaute turvaa hakevien journalistien auttamisesta

”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola

Pikkukalsarit jalassa, väärä avain kädessä

” Palatessa avain ei käynytkään huoneeni oveen”, muistaa Simo Hyttinen.

Kaukomatkailija ja seikkailija on poissa

Kuolleita: Toimittaja Heikki Haapavaara 26. 3. 1956 Kajaani – 26. 8. 2019 Singapore

Intohimoinen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Janne Salomaa Helsinki 24. 4. 1984 – Helsinki 25. 8. 2019

Toimittaja henkeen ja vereen

Toimittaja Riitta Turunen 3. 4. 1961 Ilomantsi – 21. 7. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta