Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

JOURNALISTI
2.5.2019

Ville Eloranta

Twitter: @ville_eloranta

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja ja suomen kielen lautakunnan jäsen.

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä?

Mutta-sanalla tai muulla rinnastuskonjunktiolla alkavan virkkeen turmiollisuudella on peloteltu useita koululaissukupolvia. Moni ammattikirjoittajakin uskoo yhä, että kyseessä on jopa kielioppivirhe. Se on pötyä.

Kielitoimiston mukaan mutta-aloitus voi olla ”tehostava, jopa tarkoituksellisesti pysäyttävä tyylikeino”, etenkin jos tekstissä saa näkyä persoonallinen tyyli. Samalla muistutetaan, että keino ”on toimiva vain säästeliäästi käytettynä”.

Editoija näkee toden totta työssään paljon persoonallista tyyliä. Säästeliäisyyskin on venyvä käsite. Kun keskimittaisessa tekstissä tulee vastaan neljäs tai viides mutta-sanalla alkava virke, tyyli saattaa muuttua editoinnissa hieman vähemmän persoonalliseksi. Usein riittää, kun mutta-sanan korvaa esimerkiksi syvemmällä lauseessa oleva kuitenkin. Joskus käy myös virkkeen yhdistäminen edelliseen tai jopa koko sanan poisto.

Entäpä tällaiset verbittömät lauseet? Niistä tuli joskus valituksia lukijoilta, mutta ajat tuntuvat muuttuneen. Se ei toki tarkoita, että verbi kannattaa jättää pois jatkuvasti. Listatkaan eivät aina tarvitse ja-sanaa: kun kerrotaan vaikkapa juhlissa olleen ”kylmäsavulohta, porsaan ulkofileetä, kuohuviiniä, katkarapusalaattia, kermakakkua”, parhaimmillaan lukijalle välittyvät yhtä aikaa runsaus ja se, ettei lista ole tyhjentävä.

Kaikki nämä keinot ovat kotonaan muun muassa kolumneissa ja reportaaseissa. Esimerkiksi pikku-uutista tieliikenneonnettomuudesta ei ehkä silti ole viisasta laatia näin: ”Rikkinäisiä ikkunoita, ruttuun mennyttä peltiä, järkyttyneitä ihmisiä. Kaksi henkilöautoa törmäsi toisiinsa Kolmostiellä Hämeenkyrössä. Mutta kukaan ei kuollut.”



10 2019
Arkisto

Ymmärrys ei lisäänny tiedonmuruja tuuttaamalla tai kollegaa nälvimällä

Kuluneiden parin viikon aikana me journalistit olemme onnistuneet julkaisemaan paljon tietoa, mutta ymmärryksen lisääminen on jäänyt jalkoihin, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson pääkirjoituksessaan.

Autoilua puolustavia ja maahanmuuttoa vastustavia toimittajia on liian vähän, Karri Kannala

Helsingin Uutisten päätoimittajalla on voimakkaita mielipiteitä, mutta usein hän jättää ne kertomatta.

MTV:n työehtosopimuksesta ovat neuvotelleet Ulla Rannikko (MTV, vasemmalla edessä), Jaakko Sainio (Palta) ja Heidi Aho (Palta), Tuomas Aalto (Journalistiliitto), Petri Savolainen (Journalistiliitto), Petteri Savolainen (MTV:n luottamusmies) ja Kari Pyrhönen (Media- ja ohjelmatyöntekijät).

Media-alan tes-neuvottelut etenevät hitaasti

Av-kääntäjien sopimusta jatkettiin vuodella.

Jospa lukija ei olekaan ensisijaisesti kuluttaja?

Viime vuosituhannella journalistit suhtautuivat yleisöön kuin opettamista vailla oleviin hallintoalamaisiin. Nyt hallintoalamaisesta on tullut kuluttaja, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Jouluradio on brändi ja mielentila

Kauppakeskus Redistä käsin toimivasta Jouluradiosta on kasvanut monikanavainen radiobrändi. Joululauluja kuunnellaan ympäri vuoden, kertoo toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne.

Leena Hirvonen haluaa Nokian Uutisten lukijoiden aamukahvipöytään

Uusi päätoimittaja uskoo, että mikropaikallisen journalismin merkitys on entistä suurempi, kun kaikkea mahdollista on saatavilla.

Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Hej arbetsgivare! Frilansaren är den lojalaste arbetstagaren du kan få

Det känns ofta som om inte heller arbetsgivarna förstår att en frilans egentligen är billigare än en fast anställd då alla osynliga kostnader beaktas, skriver Liselott Lindström.

Haloo! Oletko pahassa paikassa?

Janne Flinkkilä ehti vain aloittaa puhelun, kun hän tajusi jo tehneensä ison mokan.

Toimittaja oli jämäkkä mentori

Kuolleita: Toimittaja Helena Vehkaoja-Mäkelä 3. 5. 1940 Ylistaro – 28. 10. 2019 Helsinki

Tiukka haastattelija

Toimittaja Leif Henry Salmén 19. 1. 1952 Helsinki – 19. 11. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta