Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

JOURNALISTI
2.5.2019

Ville Eloranta

Twitter: @ville_eloranta

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja ja suomen kielen lautakunnan jäsen.

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä?

Mutta-sanalla tai muulla rinnastuskonjunktiolla alkavan virkkeen turmiollisuudella on peloteltu useita koululaissukupolvia. Moni ammattikirjoittajakin uskoo yhä, että kyseessä on jopa kielioppivirhe. Se on pötyä.

Kielitoimiston mukaan mutta-aloitus voi olla ”tehostava, jopa tarkoituksellisesti pysäyttävä tyylikeino”, etenkin jos tekstissä saa näkyä persoonallinen tyyli. Samalla muistutetaan, että keino ”on toimiva vain säästeliäästi käytettynä”.

Editoija näkee toden totta työssään paljon persoonallista tyyliä. Säästeliäisyyskin on venyvä käsite. Kun keskimittaisessa tekstissä tulee vastaan neljäs tai viides mutta-sanalla alkava virke, tyyli saattaa muuttua editoinnissa hieman vähemmän persoonalliseksi. Usein riittää, kun mutta-sanan korvaa esimerkiksi syvemmällä lauseessa oleva kuitenkin. Joskus käy myös virkkeen yhdistäminen edelliseen tai jopa koko sanan poisto.

Entäpä tällaiset verbittömät lauseet? Niistä tuli joskus valituksia lukijoilta, mutta ajat tuntuvat muuttuneen. Se ei toki tarkoita, että verbi kannattaa jättää pois jatkuvasti. Listatkaan eivät aina tarvitse ja-sanaa: kun kerrotaan vaikkapa juhlissa olleen ”kylmäsavulohta, porsaan ulkofileetä, kuohuviiniä, katkarapusalaattia, kermakakkua”, parhaimmillaan lukijalle välittyvät yhtä aikaa runsaus ja se, ettei lista ole tyhjentävä.

Kaikki nämä keinot ovat kotonaan muun muassa kolumneissa ja reportaaseissa. Esimerkiksi pikku-uutista tieliikenneonnettomuudesta ei ehkä silti ole viisasta laatia näin: ”Rikkinäisiä ikkunoita, ruttuun mennyttä peltiä, järkyttyneitä ihmisiä. Kaksi henkilöautoa törmäsi toisiinsa Kolmostiellä Hämeenkyrössä. Mutta kukaan ei kuollut.”



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta