Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

JOURNALISTI
2.5.2019

Ville Eloranta

Twitter: @ville_eloranta

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja ja suomen kielen lautakunnan jäsen.

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä?

Mutta-sanalla tai muulla rinnastuskonjunktiolla alkavan virkkeen turmiollisuudella on peloteltu useita koululaissukupolvia. Moni ammattikirjoittajakin uskoo yhä, että kyseessä on jopa kielioppivirhe. Se on pötyä.

Kielitoimiston mukaan mutta-aloitus voi olla ”tehostava, jopa tarkoituksellisesti pysäyttävä tyylikeino”, etenkin jos tekstissä saa näkyä persoonallinen tyyli. Samalla muistutetaan, että keino ”on toimiva vain säästeliäästi käytettynä”.

Editoija näkee toden totta työssään paljon persoonallista tyyliä. Säästeliäisyyskin on venyvä käsite. Kun keskimittaisessa tekstissä tulee vastaan neljäs tai viides mutta-sanalla alkava virke, tyyli saattaa muuttua editoinnissa hieman vähemmän persoonalliseksi. Usein riittää, kun mutta-sanan korvaa esimerkiksi syvemmällä lauseessa oleva kuitenkin. Joskus käy myös virkkeen yhdistäminen edelliseen tai jopa koko sanan poisto.

Entäpä tällaiset verbittömät lauseet? Niistä tuli joskus valituksia lukijoilta, mutta ajat tuntuvat muuttuneen. Se ei toki tarkoita, että verbi kannattaa jättää pois jatkuvasti. Listatkaan eivät aina tarvitse ja-sanaa: kun kerrotaan vaikkapa juhlissa olleen ”kylmäsavulohta, porsaan ulkofileetä, kuohuviiniä, katkarapusalaattia, kermakakkua”, parhaimmillaan lukijalle välittyvät yhtä aikaa runsaus ja se, ettei lista ole tyhjentävä.

Kaikki nämä keinot ovat kotonaan muun muassa kolumneissa ja reportaaseissa. Esimerkiksi pikku-uutista tieliikenneonnettomuudesta ei ehkä silti ole viisasta laatia näin: ”Rikkinäisiä ikkunoita, ruttuun mennyttä peltiä, järkyttyneitä ihmisiä. Kaksi henkilöautoa törmäsi toisiinsa Kolmostiellä Hämeenkyrössä. Mutta kukaan ei kuollut.”



7 2019
Arkisto

Paluumuuttajat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

Kun sananvapautta loukataan, Suomen media ei puolusta itseään

”Suomi on sananvapauden kärkimaa niin kauan kuin media käyttää sananvapauttaan niin, ettei tärkeää miestä harmita”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

On vähän hassua puuhaa lukea uutisia televisiossa, Matti Rönkä

Ylen ykkösuutisankkurin toiveuni on kertoa kansalle vaalituloksista joka sunnuntai. ”Minä en innostu enää mistään”, Rönkä sanoo.

Näin syntyy ruokalehden juttu kauden sienistä

Glorian ruoka & viini tilasi freelance-ruokatoimittaja Anu Braskilta sieniruokajutun. Jutunteko alkoi kesäkuussa 2018. Juttu ilmestyi yli vuotta myöhemmin.

Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Ammattiliitot saivat kikystä tarpeekseen

Lisää työpaikkoja ja työlle tekijöitä. Syntyi kilpailukykysopimus eli kiky. Eniten siitä hyötyvät työnantajat.

”Kärpäsenpaskalla” on väliä

”Oikeaoppiset merkinnät osoittavat, että toimitus on kunnioittanut vieraiden kielten ominaispiirteitä”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vardagen är exotisk – och därför behövs utrikeskorrespondenter

”Publiken vill se vanlig afrikansk vardag, för det är något man sällan ser”, skriver Liselott Lindström.

”Lamppuja pitäisi syttyä päivittäin”

Turo Uskali aloitti Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessorina.

Kumottu kielteinen päätös on paras palaute turvaa hakevien journalistien auttamisesta

”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola

Pikkukalsarit jalassa, väärä avain kädessä

” Palatessa avain ei käynytkään huoneeni oveen”, muistaa Simo Hyttinen.

Kaukomatkailija ja seikkailija on poissa

Kuolleita: Toimittaja Heikki Haapavaara 26. 3. 1956 Kajaani – 26. 8. 2019 Singapore

Intohimoinen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Janne Salomaa Helsinki 24. 4. 1984 – Helsinki 25. 8. 2019

Toimittaja henkeen ja vereen

Toimittaja Riitta Turunen 3. 4. 1961 Ilomantsi – 21. 7. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta