Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck vieraili maaliskuussa Myanmarissa Yangon Film Schoolissa. Maan poliittisesta tilanteesta huolimatta opiskelijat ovat pystyneet tekemään myös kriittisiä dokumentteja. Kuvassa on Starckin kanssa koulun henkilökuntaa, opiskelijoita ja valmistuneita, jotka ovat edelleen mukana sen toiminnassa, vasemmalta Nwaye Zar Che Soe, Wai Mar Nyunt, Lindsey Merrison, Aleksandra Minkiewicz, Starck, Soe Arkar Htun, Khin Myanmar.

Kokoaan suurempi "nollaseiska"

JOURNALISTI
28.3.2019

Marja Honkonen, teksti
TaRa, kuva

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Julkisen sanan neuvosto Namibiaan, yhteisöradio Tansaniaan ja yli tuhat koulutettua toimittajaa 26 maassa.

Siinä muutamia Viestintä ja kehitys -säätiön aikaansaannoksia. Säätiö on pärjännyt valtion kehitysyhteistyörahojen jaossa hyvin, vaikka rahoituksen tasoa on kuluneella hallituskaudella leikattu.

Vikes sai viime vuoden lopussa ulkoministeriöltä kolmeksi vuodeksi yhteensä 1,8 miljoonan euron rahoitukset viidelle hankkeelle. Maaliskuussa varmistui vielä yksi lähes 145 000 euron rahoitus.

Säätiölle oli hyödyksi, että hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa mainittiin sananvapaus ja riippumaton media, ensimmäistä kertaa.

”Suomessa ei ole muita, jotka keskittyisivät kehitysyhteistyössä niiden tukemiseen”, säätiön vakituiseksi toiminnanjohtajaksi helmikuussa nimitetty Auli Starck sanoo.

Vikesin vahvuus on myös, että sen hankkeissa journalistit tukevat toisia journalisteja.

”Meillä on annettavaa myös asiantuntijoina. Kyse ei ole vain rahojen siirtämisestä”, Starck sanoo.

Hiljattain Vikes sai ulkopuoliselta arvioijalta kehuja tutkivan journalismin tukemisesta Nepalissa. Koulutuksiin osallistuneet ovat tehneet skuuppeja, joista yksi lopulta johti maan korkeimman oikeuden presidentin erottamiseen.

 

Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista. Säätiö perustettiin vuonna 2004 Journalistiliiton päätettyä käyttää 0,7 prosenttia jäsenmaksutuloista kansainväliseen solidaarisuuteen. Peruspääoman keräsi 26 järjestöä ja virallisesti toiminta alkoi seuraavana keväänä.

Journalistiliitto tukee Vikesiä edelleen vuosittain 0,7 prosentilla, viime vuonna 27 000 eurolla. 85 prosenttia Vikesin rahoista on kuitenkin julkista avustusta valtiolta ja EU:lta. Vikesin puheenjohtaja, Journalistiliiton kansainvälinen asiamies Juha Rekola huomauttaakin, että muun tuen avulla liiton solidaarisuusraha moninkertaistuu.

Vikes tarvitsee myös lahjoituksia. Toimittajat lahjoittavat rahan lisäksi vapaaehtoistyötä. Sillä säätiö kattaa noin puolet moniin hankkeisiin vaadittavasta omarahoituksesta.

Säätiön kasvua kuvaa se, että kun vuoden 2005 hankkeiden budjetti oli noin 80 000 euroa, nyt se on miljoona.

 

Vikes toimii tällä hetkellä Suomen lisäksi seitsemässä maassa. Hankalin niistä on Rekolan ja Starckin mukaan Somalia, jossa turvallisuustilanne on surkea. Toisaalta Rekola on maassa tehdystä työstä juuri siksi erityisen ylpeä.

Myanmarissa yhteistyö dokumentaristeja kouluttavan Yangon Film Schoolin kanssa on taas onnistunut kuin oppikirjoissa. Vikesin pitkään tukeman hankkeen on määrä pyöriä kolmen vuoden kuluessa omillaan.

”Se on klassinen esimerkki siitä, kuinka kehitysyhteistyö tekee itsensä tarpeettomaksi”, Starck kiittelee.



8 2019
Arkisto

Freelancereiden tulot kasvavat ja he voivat hyvin, mutta he tekevät vähemmän journalismia

”On välttämätöntä, että liitto saisi jatkossa edustaa freelancereita neuvotteluissa”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Suolen toiminta kiinnostaa lukijoita enemmän kuin politiikka, Anu Ubaud

Helsingin Sanomien uusi päätoimittaja Anu Ubaud on tarkka yöunistaan ja siitä, ettei HS tee sisältömarkkinointiyhteistyötä Kiinan kansantasavallan kanssa.

Putinin trollit hyötyisi kriittisyydestä, mutta on tärkeä, ainutlaatuinen teos

”Kirjalla on kaksi suurta ansiota. Ensimmäinen on se, että Aro paljastaa, miten vaisusti isot yhtiöt kuten Facebook, Twitter ja Google ovat toimineet propagandaa vastaan”, kirjoittaa Anna-Lena Laurén arviossaan Jessikka Aron kirjasta.

Kiire on huumetta, kyvyttömyyttä ja usein oma valinta

”Olisiko sinulla vähemmän syövyttävää kiirettä, jos veisit asiat useammin loppuun saakka ja ottaisit vastuun päätöksistäsi”, kysyy Lauri Rotko.

När skattepengarna blev affärshemlighet

”Bara för att Finland just nu är det tredje minst korrupta landet i världen är vi på inget sätt immuna eller ens vaccinerade”, skiver Mikaela Löv.

Ylen journalismissa pitää näkyä yleisön arki

Poliitikot päättävät Ylen rahoituksesta ja tavoitteista. Näin tavoitteet vaikuttivat tasa-arvosta ja kotitöiden jakautumisesta kertovan jutun syntyyn.

Onko eropaketti hyvä diili? Siitä päättämiseen tarvitaan aikaa ja rauhaa.

Työsuhteiden päättäminen tapahtuu kaavamaisen mekaanisesti, vaikka siinä tilanteessa jos missä kaikkia pitäisi kohdella yksilöinä, kirjoittaa Tuomo Lappalainen

Uusi opiskelijalähettiläs Laura Forsén toivoo liiton puuttuvan palkattomiin harjoitteluihin

Laura Forsén aloitti lokakuun alussa Journalistiliiton opiskelijalähettiläänä. ”Uskon, että voin tuoda mukanani ajattelua 'boksin ulkopuolelta'.”

Jyrsijä ei pysynyt uskollisena latinalle

Ajatus gerbillistä oli sinänsä kaunis, kirjoittaa Ville Eloranta.

”Siellähän te olettekin”

Kuolleita: Uutisjuontaja Kari Toivonen 28. 7. 1942 Helsinki – 28. 9. 2019 Helsinki

Valoisa työkaveri on poissa

Kuolleita: Tapani Hannikainen 23. 3. 1958 Nuijamaa – 28. 9. 2019 Helsinki

”Pirzi” omistautui perheelle ja ystäville

Kuolleita: Toimistosihteeri Pirkko Vuortama 19. 6. 1940 Lappeenranta – 1. 3. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta