Toimittajien keskiluokkaisuus vaikuttaa uutisointiin köyhiä koskevista laeista

JOURNALISTI
28.3.2019

Susanna Kuparinen

Kirjoittaja on toimittaja, käsikirjoittaja ja teatteriohjaaja.

Toimittajat unohtivat sote-uudistuksesta sosiaalipalveluiden puolen. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu. Miksi olisi, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Tammikuussa menehtynyt Iltalehden Olli Ainola oli maan lahjakkaimpia toimittajia. Hän kirjoitti antaumuksella paitsi turvallisuuspolitiikasta ja taloudesta, myös sosiaalipolitiikasta, jota perinteisesti on pidetty akkojen touhuna. Viimeisenä elinvuotenaan hän perkasi Kelan toimeentulotukikatastrofin.

Kun perustoimeentulotuki siirrettiin kunnilta Kelan hoidettavaksi, Kelan palvelut ruuhkautuivat pahasti ja kymmenet tuhannet ihmiset jäivät ilman rahaa vuokraan, lääkkeisiin ja ruokaan. Emme koskaan saa tietää, kuinka monta häätösopimusta ja maksuhäiriömerkintää huonosti toiminut tietojärjestelmä ja henkilöstövaje saivat aikaan. Sen sijaan Ainolan jutun ansiosta tiedämme, mitä todella tapahtui: Ketkä sössivät toimeentulotuen maksatuksen siirron ja millaista valtapeliä siirron takana käytiin. Ainola purki auki koko vastuuketjun valtiovarainministeriön kansliapäälliköstä Martti Hetemäestä keskeisten poliitikkojen kautta Kelan johtoryhmään ja päävastuulliseen, Kelan silloiseen pääjohtajaan Liisa Hyssälään, joka pokkasi sotkun keskellä Kelan kultaisen ansiomerkin.

 

Toimeentulotuen ”maksukaaos” on esimerkki lainsäädäntöprosessista, jossa kaikki on mennyt päin seinää. Samanlainen kauhistus oli työttömyysturvan aktiivimalli. Perustoimeentulotukea maksettiin vuonna 2017 yli 400 000 henkilölle. Työttömiä ja piilotyöttömiä on karkeasti arvioiden 300 000. Kyse ei ole marginaalijengistä. Silti lait kömpivät määrätietoisesti maaliin ilman mediahuomiota ja julkista keskustelua – ennen kuin oli liian myöhäistä.

Kun uutisointiin lopulta herättiin, muistutti se kotisohvalta seurattuna suuronnettomuusuutisointia. Molemmissa tapauksissa media otti roolin eräänlaisena uhripäivystyksenä. Tässä on mikki, nauhuri pyörii, kerro miten sinua raukkaa nyt riepotellaan. Media välitti kymmenittäin yksityiskohtaisia tarinoita eri tavoin pulaan joutuneista ihmisistä. Kuvissa näkyi harmaakasvoisia, toivottomia kansalaisia erilaisissa jonoissa ja virastoissa henkilökohtaisen ahdingon ja systeemin nujertamina, vihaisia massoja osoittamassa mieltä lumisateessa.

Antamalla tilaa mielivallan kokemusasiantuntijoille media toteutti tärkeää yhteiskunnallista tehtävää, jossa jokaisella on oikeus tulla kuulluksi!

Paitsi että ei sinne päinkään. Median toiminta oli köyhyyspornoa, joka levitti voimattomuutta – käsitystä siitä, että systeemi on mätä kone, joka suoltaa ulos päätöksiä, joihin ei voi vaikuttaa.

 

Keskivertotoimittaja on Journalistin noin kymmenen vuoden takaisen selvityksen mukaan melko hyvätuloinen, omistusasunnossa elelevä kaupunkilainen, joka käyttää yksityisiä työterveyspalveluja. Hän on korkeakoulutettu, koulutettujen vanhempien lapsi. Jos toimittaja on työsuhteinen, kuuluu hän ylempään keskiluokkaan.

Toimittajien keskiluokkaisuudella on selitetty myös sitä, että sote-uudistuksesta unohdettiin kokonaan sosiaalipalveluiden puoli. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu.

Miksi olisi. Terveyspalveluita käytämme me terveet. Sosiaalipalveluita käyttävät aktiivimallista ja toimeentulotukikaaoksesta seonneet moniongelmaiset vammaiset ja narkkaavat alkoholistit. Kevyet mullat. Kuolema vapauttaa.

 

Pitääkö hyväosaisen ihmisen tiristää itsestään empatiaa ja sääliä kiinnostuakseen itseään alempien sosioekonomisten ryhmien kohtaloista? Ei pidä.

Ainola ei kirjoittanut juttuunsa ainuttakaan myötätunnon ilmaisua, eikä siitä löydy tilannettaan surkuttelevaa eläkeläistä. Hän kohdistaa katseensa omaan vertaisryhmäänsä: hyväosaisiin, jotka tekivät päätökset. Kun kämppä menee alta, on nälkä ja lääkkeet jäävät apteekkiin, kansalainen ei tarvitse toimittajan myötätuntoa. Hän haluaa tietää kuka teki, mitä teki ja miksi.



7 2019
Arkisto

Paluumuuttajat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

Kun sananvapautta loukataan, Suomen media ei puolusta itseään

”Suomi on sananvapauden kärkimaa niin kauan kuin media käyttää sananvapauttaan niin, ettei tärkeää miestä harmita”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

On vähän hassua puuhaa lukea uutisia televisiossa, Matti Rönkä

Ylen ykkösuutisankkurin toiveuni on kertoa kansalle vaalituloksista joka sunnuntai. ”Minä en innostu enää mistään”, Rönkä sanoo.

Näin syntyy ruokalehden juttu kauden sienistä

Glorian ruoka & viini tilasi freelance-ruokatoimittaja Anu Braskilta sieniruokajutun. Jutunteko alkoi kesäkuussa 2018. Juttu ilmestyi yli vuotta myöhemmin.

Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Ammattiliitot saivat kikystä tarpeekseen

Lisää työpaikkoja ja työlle tekijöitä. Syntyi kilpailukykysopimus eli kiky. Eniten siitä hyötyvät työnantajat.

”Kärpäsenpaskalla” on väliä

”Oikeaoppiset merkinnät osoittavat, että toimitus on kunnioittanut vieraiden kielten ominaispiirteitä”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vardagen är exotisk – och därför behövs utrikeskorrespondenter

”Publiken vill se vanlig afrikansk vardag, för det är något man sällan ser”, skriver Liselott Lindström.

”Lamppuja pitäisi syttyä päivittäin”

Turo Uskali aloitti Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessorina.

Kumottu kielteinen päätös on paras palaute turvaa hakevien journalistien auttamisesta

”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola

Pikkukalsarit jalassa, väärä avain kädessä

” Palatessa avain ei käynytkään huoneeni oveen”, muistaa Simo Hyttinen.

Kaukomatkailija ja seikkailija on poissa

Kuolleita: Toimittaja Heikki Haapavaara 26. 3. 1956 Kajaani – 26. 8. 2019 Singapore

Intohimoinen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Janne Salomaa Helsinki 24. 4. 1984 – Helsinki 25. 8. 2019

Toimittaja henkeen ja vereen

Toimittaja Riitta Turunen 3. 4. 1961 Ilomantsi – 21. 7. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta