Pelottelu, panettelu, pahoinpitely

JOURNALISTI
28.3.2019

Maria Pettersson
Twitter: @mariapetterss0n
maria.pettersson@journalistiliitto.fi

Pääkirjoitus.

Suomessa on ihmisiä, jotka käyttävät paljon aikaa työtään tekevien ihmisten piinaamiseen. He haukkuvat ammattilaisia huoriksi, idiooteiksi ja valehtelijoiksi. He käskevät hankkimaan turvamiehen, muuttamaan maasta ja menemään uuniin. He yllyttävät kanssaan samanmielisiä häiriköimään, uhkailemaan ja käymään käsiksi. He häiritsevät normaaleja ihmisiä sosiaalisessa mediassa, sähköpostitse, puhelimitse ja kasvokkain. He pitävät oikeutenaan loukata ihmisiä, joista eivät pidä. Usein heidän kohteekseen valikoituvat toimittajat, mutta osansa saavat myös esimerkiksi poliisit, tuomarit, hyväntekeväisyysjärjestöjen työntekijät, poliitikot, tutkijat ja tavan ihmiset, jotka sattuvat sanomaan internetissä jotakin, mistä he eivät pidä.

 

Helsingin Sanomien ansiokas artikkeli (HS 10. 3. 2019) paljasti, että on arpapeliä, milloin kunnialoukkauksista napsahtaa tuomio ja milloin esitutkinta lopetetaan. Tämä asettaa kansalaiset lain edessä eriarvoiseen asemaan. Monet toimittajat seurasivat tyrmistyneinä, miten vuosikaudet ihmisiä verkossa solvanneen Junes Lokan toimittaja Johanna Vehkoota vastaan nostama kunnianloukkaussyyte eteni oikeuteen, vaikka kollegojen monta kertaa vakavammat tapaukset ovat jääneet käsittelemättä. Lokka itse sanoo, että teki tutkintapyynnön, koska Vehkoo on hänen mielestään ärsyttävä. Usko oikeusvaltioon saa kolauksen, kun kiusaamismielessä nostetut syytteet etenevät, mutta vakavaa häirintää kohtaavat ihmiset saavat osakseen käsienlevittelyä.

 

Joidenkin poliitikkojen ja jopa puolueiden puheet käyvät yksiin häiriköiden kanssa. Pieni osa poliitikoista on jo pitkään yrittänyt samaa kuin Trump Yhdysvalloissa: kalastella suosiota haukkumalla mediaa. Nimenomaan haukkumalla – useimmat poliitikot esittävät normaalia, asiallista kritiikkiä. Toisaalta esimerkiksi perussuomalaisten virallisessa materiaalissa toimittajat esitetään rahalahjuksia ottavina valehtelijoina. Vuotaako poliitikkojen asenne vihapuhujiin vai toisin päin? Ainakin Yhdysvalloissa molemmat ovat lietsoneet toisiaan.

 

Suomalaisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa on totuttu muutamaan asiantilaan.

Poliitikot ovat ymmärtäneet, että media on demokratian edellytys. Julkisissa ammateissa toimivat ovat voineet tehdä työtään pääasiassa rauhassa. Ihmiset ovat yleensä yrittäneet välttää oikeusrangaistuksia.

Kaikki kolme ovat nyt muutoksessa. Joiltakuilta poliitikoilta on kadonnut ymmärrys median merkityksestä. Julkisissa ammateissa toimivat joutuvat pelkäämään oman ja kollegojen hyvinvoinnin puolesta ja pohtimaan, mitä voivat sanoa. Poliittinen väkivalta on todellisuutta, kuten esimerkiksi ulkoministeri Timo Soinin (sin.) pahoinpitely-yritsys ja polttopulloiskut vastaanottokeskuksiin todistavat.

Oikeudessa tuomitut häiriköt eivät häpeä vaan suorastaan ylpeilevät tuomioillaan – he jopa haluavat tuomioita, koska ne hellivät egoa ja kasvattavat hännystelijäjoukon suosiota.

 

Kaikki neljä valtiomahtia ovat tilanteessa ymmällään. Niin on myös iso osa kansalaisista. Suomi ei ole varautunut tilanteeseen, jossa ihmisten hyvinvointia ja demokratiaa vastaan hyökätään ja eri alojen ammattilaisia pelotellaan, panetellaan ja pahoinpidellään. Lakeja, oikeuskäytäntöjä ja median toimintaa on pakko päivittää niin, että ihmiset voivat elää ja työskennellä turvassa. Esimerkkejä maista, joissa tässä on epäonnistuttu, on runsaasti, eikä mikään niistä ole onnellisuusmittausten kärkijoukossa.



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta