Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii lentämistä – siksi siitä on luovuttava, sanoo Touko Hujanen

Touko Hujanen

Kuvajournalisti 2018. Voitti Kuvajournalismi 2018 -kisassa myös Henkilökuva 2018- ja Reportaasi 2018 -sarjat.

Reportaasiin erikoistunut lehtikuvaaja, joka työskentelee muun muassa Veikkauksen X-lehdelle ja The New York Timesille.

Julkaisee itse keksimäänsä ja toteuttamaansa Uuden Maan Sanomat -sanomalehtiteosta.

Toimii valokuvaajayhteisö 11-kollektiivin puheenjohtajana.

Palkittu Vuoden lehtikuvaajana 2011 ja Vuoden nuorena lehtikuvaajana 2009.

Valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin maisteriohjelmasta.

JOURNALISTI
28.3.2019

Nina Erho, teksti
Juuso Westerlund, kuva
Touko Hujanen, kilpailukuvat

Ilmastonmuutosnäkökulma lävisti Vuoden kuvajournalistin koko työn ja arjen.

Toukokuun kymmenentenä Touko Hujanen nousee kello 16.45 työpöytänsä äärestä ja laittaa dippikastikkeen vetäytymään. Sitten hän tekee vielä hetkisen töitä.

Kello 17.00 hän menee työhuoneensa yläkertaan virittelemään videotykkiä. Kello 17.10 dippi ja sipsit ovat valmiina pöydällä, ja Hujanen istuu odottamaan.

Kello 17.15 alkaa Suomen ensimmäinen peli jääkiekon MM-kisoissa Slovakiassa Kanadaa vastaan. Samalla hetkellä alkaa Hujasen ”juhlakausi”. Se päättää hänen ”työkautensa”, joka alkoi lokakuussa 2017.

 

Työkaudellaan Hujanen on noin puolet päivistä kuvausmatkoilla ja loput työhuoneellaan. Hän tekee töitä joka päivä.

Työkauden aikaansaannoksia ovat kolme projektia, joiden kuvilla hän voitti Kuvajournalisti 2018-, Henkilökuva 2018- ja Reportaasi 2018 -palkinnot Kuvajournalismi 2018 -kisassa.

Reportaasi 2018 -kuvat ovat Valtimon Rasimäeltä, missä Lasse Nordlund ja Maria Dorff elävät perheineen omavaraisesti, ja jonne he aikovat perustaa omavaraopiston. Kuvia on parhaillaan esillä Poliittisen valokuvan festivaalilla Valokuvataiteen museossa Helsingissä.

Toisen projektin kuvat ovat suomalaisista kylpylöistä ja niiden asiakkaista. Kuvia julkaistiin joulukuussa Veikkauksen asiakaslehdessä X:ssä yhdessä Jantso Jokelinin tekstin kanssa.

Kolmas projekti käsittelee rakkautta ja rakkauden etsimistä Helsingissä.

Rakkauskuviaan Hujanen julkaisee keväällä Uuden Maan Sanomissa, joka on hänen vuonna 2014 keksimänsä taidesanomalehti.

Myös kahta muuta projektiaan hän on tehnyt sille ominaisella tavalla: menemällä jonnekin tietämättä tarkkaan, mitä tuleman pitää – ja raportoimalla siitä.

 

Kun tietokirjailija Antti Salminen oli syksyllä 2017 ehdottanut Hujaselle dokumentaation aiheeksi Lasse Nordlundia, kaksikko matkusti Valtimolle tätä tapaamaan.

Pakkasta oli kolmekymmentä astetta, joten Hujasen, Salmisen ja Nordlundin perheen oli pysyttävä sisällä pienessä mökissä.

Perheelle ahtaus konflikteineen oli tuttua, mutta Hujaselle todella vierasta. Hän ehti jo melkein todeta, ettei pysty tähän, mutta päätti sitten kuitenkin pystyä, sillä:

”Valtimo on juttu, joka ihmisten pitää nähdä. Että Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajalla voi elää näin ja se voi olla merkityksellistä elämää.”

Hujanen kuvasi Valtimolla neljänä vuodenaikana. Vaikka kuvat ovat nyt saaneet julkista tunnustusta, hänen oma katseensa on kriittinen.

”Yritin ottaa kuvia, jotka ovat totta ja niin intiimejä, että kasvoilta näkee, ettei elämä ole helppoa. Yritin ottaa kuvia, jotka eivät sorru ihailuun tai inhorealismiin. Jos kuvajournalismilla on joku työ, se on koittaa osua ihailun ja inhorealismin keskelle.”

”Ei kuvausprojekteista ikinä tule ihan sitä, mitä tavoittelee. Mutta on niissä kuvissa jotain, mikä voi saada keskustelua aikaan.”

 

Hujasen kolmea projektia yhdistää yksi ajatus: ilmastonmuutos. Ilmastonmuutosnäkökulma on lävistänyt hänen koko työnsä ja arkensa.

Elämäntapojen muuttamisesta on puhuttu paljon, Hujanen sanoo. Kuvillaan hän haluaa tarkastella, mitä kannattaa säilyttää.

Valtimolla kyse on ruoan ja suojan kaltaisten perustarpeiden täyttämisestä. Kylpylöissä ollaan korkealla niiden yläpuolella, mutta löytyykö pikkukaupunkien keinotropiikeista jotain muuta? Tila, johon keskenään vieraat kokoontuvat tekemään samaa asiaa?

Rakkauskuviinsa Hujanen on tallentanut sitä, mitä meille jää, kun emme enää voi matkustaa pois arjesta, josta emme tykkää.

”Silloin meidän on katsottava, keitä ympärillämme on, ja keskityttävä sellaisiin asioihin kuin rakkaus. Otettava se aika vakavasti.”

Hujanen tunnetaan hienoista kuvasarjoistaan ulkomailta, viime vuosina etenkin Yhdysvalloista. Niiden tekemistä olisi perusteltua jatkaa, koska paikallisten on usein vaikea nähdä omasta maastaan sitä relevanteinta.

Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii kuitenkin paljon lentämistä, joten siitä on alettava luopua, Hujanen sanoo.

Kuvaajien on juurruttava omaan maahansa ja herätettävä keskustelua siellä.

 

Hujanen voi ajoittain uppoutua omiin valokuvaprojekteihinsa, koska elää niukasti. Puhtainta tyytyväisyyden tunnetta tuottaa Uuden Maan Sanomat, jonka tekemistä ei säätele mikään eikä kukaan muu kuin hän itse.

Toisaalta sidosryhmien puuttuminen tarkoittaa äärimmäistä yksinäisyyttä. Kun Hujanen viime syksynä käsitteli projektiensa kuvia yksin kuukausitolkulla, hänestä tuntui, ettei ole enää yhtään varma, mitä on tekemässä ja minkä takia.

Osaltaan ahdistukseen auttoi Valokuvataiteen museon deadline. Osaltaan siihen auttoi puhelu kuvajournalismikisan voitoista.

”Täytyy myöntää, että osittain kisaan osallistuminen on tarvetta tankata hyväksyntää ja saada kuvien asioille näkyvyyttä. Välillä on tosi raskasta yksin järjestää tilaisuuksia, joissa ihmiset voisivat nähdä työni tuloksia.”

”Mutta ei Vuoden kuvajournalistiksi tulla niin, että ’otin vähän kuvia’. Siinä on mietittävä pitkäjänteisesti, millaisista kuvista saa rakennettua yhtenäistä kertomusta.”

 

Juhlakaudellaan Hujanen aikoo paitsi katsoa jääkiekkoa myös opiskella venäjää ja koota kesken olevaa romaaniaan. Venäjän opiskelu on tärkeää, koska maa on niin lähellä ja monet ilmastonmuutoksen kannalta oleelliset asiat tapahtuvat siellä, Hujanen sanoo.

Toisaalta on mahdollista, että intensiivinen työnteko jatkuu myös juhlakaudella. Vaikka juhlakauden loppua ei voi tarkkaan määritellä, Hujanen sanoo, että vuodelle 2020 hänellä on jo paljon suunnitelmia.

Juhlakauden ero työkauteen on se, että siinä missä työkaudella päivien ohjelma on etukäteen selvä, juhlakaudella valinnanvapautta on enemmän.

”Juhlakaudella jos joku ehdottaa jotain, voin reagoida siihen. Että jos joku on että hei, mennään saareen vuodeksi, mä voin olla että okei, mennään vaan.”

 

Reportaasi 2018 -sarjan voittaneisiin Metsäperhe-kuviin Touko Hujanen tallensi Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin omavaraista elämää Pohjois-Karjalassa. Muutaman kilometrin päässä perheen kodista on lampi, jolla Maria ja Justus käyvät kesäisin uimassa ja pesulla.
Omavaraopistoa rakennetaan talkoovoimin. Puut kaadetaan juurineen, jotta juuria ei tarvitse erikseen irrottaa maasta, mikä säästää työtä ja energiaa. Nordlundin ja Dorffin 11-vuotias Aamu- tytär (oik.) käy koulua Valtimon kylällä, mutta sanoo, että ei halua aikuisena muuttaa kaupunkiin vaan elää kuten vanhempansa.
Lasse Nordlund (s. 1965) on Suomessa tiettävästi tällä hetkellä ainut ihminen, jolla on pitkäjänteistä kokemusta täysin omavaraisesta elämästä. Nordlund ja Maria Dorff ovat perustamassa Suomen ensimmäistä ja maailmassakin ainutlaatuista omavaraopistoa, joka aloittaa vuonna 2020.
Kuvajournalisti 2018 -sarjan voittokuvissa oli kuvia Suomalainen paratiisi -sarjasta, jonka Hujanen on kuvannut suomalaisissa kylpylöissä. Kylpyläkuvat saivat myös kunniamaininnan Kuvaessee 2018 -sarjassa. Kuvassa Seppo Roivainen sukeltaa Katinkullan kuntoaltaassa.
Kuvajournalisti 2018 -sarjan voittokuvissa oli kuvia Suudelma Suomenlahden rannalla -sarjasta. Siinä Hujanen kuvaa rakkautta ja sen etsimistä Helsingissä.

Kisan kaikki voittajakuvat: kuvajournalismikilpailu.fi

Touko Hujanen

Kuvajournalisti 2018. Voitti Kuvajournalismi 2018 -kisassa myös Henkilökuva 2018- ja Reportaasi 2018 -sarjat.

Reportaasiin erikoistunut lehtikuvaaja, joka työskentelee muun muassa Veikkauksen X-lehdelle ja The New York Timesille.

Julkaisee itse keksimäänsä ja toteuttamaansa Uuden Maan Sanomat -sanomalehtiteosta.

Toimii valokuvaajayhteisö 11-kollektiivin puheenjohtajana.

Palkittu Vuoden lehtikuvaajana 2011 ja Vuoden nuorena lehtikuvaajana 2009.

Valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin maisteriohjelmasta.



3 2019
Arkisto

Inhimillinen erehdys

Toimittaja Ilkka Pernu luuli päässeensä unelmaduuniin, mutta huomasi pian antaneensa journalistin ammattitaitonsa markkinointiviestinnälle. Entistä useampi toimittaja tekee journalismin ohella konsultointia ja muuta viestintätyötä. Heikentääkö se median uskottavuutta?

”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii lentämistä – siksi siitä on luovuttava, sanoo Touko Hujanen

Ilmastonmuutosnäkökulma lävisti Vuoden kuvajournalistin koko työn ja arjen.

Oikeasti haluaisit olla muotitoimittaja, Pekka Mervola

Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa paljon kolumneja, joista syntyy usein kohuja. Ylestä hän puhuu pomonsa kanssa korkeintaan kerran kuussa.

Toimittajien keskiluokkaisuus vaikuttaa uutisointiin köyhiä koskevista laeista

Toimittajat unohtivat sote-uudistuksesta sosiaalipalveluiden puolen. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu. Miksi olisi, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Jukka Koivulan, 32, mielestä Jyväskylän kaltaiset yliopistokaupungit häviävät siinä, etteivät työllistä kouluttamiaan toimittajia niin hyvin kuin voisivat. Itse hän muutti Jyväskylään reilu neljä vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuuden aluetoimittajaksi.

Yli tuhat kolmekymppistä katosi

Kolmekymppisissä on käynyt media-alalla kato, kertovat Journalistiliiton ja työnantajien tilastot. Taantuma teki alalle tulosta vaikeaa.

Hanna Ilkko maskeeraa näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin Nyrkki-tv-sarjan kuvauksissa Vantaalla.

"Luulin että puuteroit vaan neniä"

Maskeeraajan täytyy tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu.

Stark röst. Samar Yazbek var det stora affischnamnet på årets upplaga av Umeå Littfest, där hon berättade om situationen i Syrien och arbetet med boken Nitton kvinnor – Berättelser om syriskt motstånd.

Samlar in berättelser om motståndet

Samar Yazbek låter nitton kvinnor berätta om de fasor de upplevde under Syriekrisens första år.

Koulutusmyynnistä lisätuloja mediataloille

Mediatalot tekevät lisäbisnestä kouluttamalla yrityksiä ja viranomaisia. ”On eduksi journalismille, mitä paremmin sekä haastattelija että haastateltava osaavat hommansa”, Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen sanoo.

Ylen karjalankielinen freelancer Natalia Giloeva pitää karjalankielisiä uutisia päätyönään. Häntä ilahduttaa, että esimerkiksi uutisia varten luotu počinruočči eli siansaksa on levinnyt muiden karjalankielisten käyttöön. ”Haluaisin että karjalaiset vaikuttaisivat itse kieleensä, ettei sitä tekisi ainoastaan kääntäjä tai lautakunta.”

Kuibo parem karjalakse?

Vähemmistökielen sanasto kasvaa käännösuutisilla ja Facebook-kyselyillä.

Näin syntyy Ylen Tulosilta

Eduskuntavaali-illan tv-lähetyksen valmistelu alkaa melkein vuotta ennen h-hetkeä. Vaali-iltana on töissä satoja yleläisiä.

Zeldan viides, kulisseja käsittelevä numero syntyy paljolti sähköisten viestimien varassa, koska Hanna Valle opiskelee Amsterdamissa. Aiempien numeroiden teemat ovat ruumis, rakkaus, valta ja mieli. ”Zeldan lähtökohta on feministinen, mutta annamme tilaa käsitellä monenlaisia tuntemuksia ja havaintoja. On hienoa laajentaa lukijoiden näkemystä maailmasta ja rakenteista, jotka siihen vaikuttavat.”

Vapaaehtoisten kokeilujen koti

Visuaalinen suunnittelija Hanna Valle halusi rakentaa ympärilleen yhteisön, jonka kanssa käsitellä tärkeitä aiheita. Syntyi verkkolehti Zelda.

Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck vieraili maaliskuussa Myanmarissa Yangon Film Schoolissa. Maan poliittisesta tilanteesta huolimatta opiskelijat ovat pystyneet tekemään myös kriittisiä dokumentteja. Kuvassa on Starckin kanssa koulun henkilökuntaa, opiskelijoita ja valmistuneita, jotka ovat edelleen mukana sen toiminnassa, vasemmalta Nwaye Zar Che Soe, Wai Mar Nyunt, Lindsey Merrison, Aleksandra Minkiewicz, Starck, Soe Arkar Htun, Khin Myanmar.

Kokoaan suurempi "nollaseiska"

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Vinnande samarbete. Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund vid prisutdelning i januari i år.

Avslöjade Danmarks största bankskandal – belönades med Cavlingpriset

Samarbetet mellan Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund fungerade väl, men det nationsöverskridande granskande arbetet krävde också råd och kunskapsdelning från kollegor runt om i världen.

Terveystiedon toimittaja

Uusi päätoimittaja Anne Lahnajärvi haluaa Mediuutisten tuottavan lääkäreiden puheenaiheet.

Apua ammatillisiin unelmiin

Haaveiletko tietokirjan kirjoittamisesta, valokuvanäyttelystä tai opintomatkasta? Journalisti listaa apurahoja journalisteille, kuvittajille ja kääntäjille.

Journalisti täyttää huhtikuussa 95 vuotta. ”Vuosien saatossa lehti on muuttunut järjestökentän rasahdusten raportoijasta koko median, journalismin ja viestintäalan suuntaa kommentoivaksi ja muokkaavaksi voimaksi”, sanoo päätoimittaja Maria Pettersson.

Journalistin paperiversio uudistui, verkkolehti uudistuu seuraavaksi

Päätoimittaja Maria Pettersson lupaa alan syvällistä arviointia ja reilua mediakritiikkiä.

När intrycket är färgat

Fullständig objektivitet är en platonsk idé men hurdant intryck journalisten gör är hårdvaluta. Lämnar intrycket en partifärg är devalveringen i full gång, skriver Dan Lolax.

Tähtien määrä katosi puolueen nimestä

Vanhoilla puolueilla on teksteissä vakiintuneet käyttönimensä ja lyhenteensä, mutta toimiiko sama ”aakkosmankeli” uusilla, pohtii Ville Eloranta.

Avoimuus parantaisi palkkakeskustelua

Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole, kysyy Tytti Oras.

Taloutta tv-uutisissa kommentoineista poliitikoista yli 90 prosenttia miehiä

Muita miesvetoisia aiheita olivat muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäpolitiikka, vaalit ja teollisuus, ilmenee Joonas Lehtosen pro gradusta.

Väinöt sekaisin

Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu, kirjoittaa Ilkka Vänttinen.

Sopimalla voi pelastaa työpaikan

Journalistiliiton juristi Sanna Nikula ei vieläkään ole varma, mikä sai työnantajan muuttamaan mielensä. Kertaalleen irtisanotulle löytyi kuitenkin uusi työ.

Koura- ja Bonnier-palkinnot jaettiin

KOURA-koulutusrahasto palkitsi tv-, radio- ja verkkosisältöjä kuudessa kategoriassa. Erikoispalkinnot saivat Ylen Sara Rigatellin ja MTV:n Timo Innasen jutut seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.

Kainuulainen urheilumies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Seppo Karppinen 9.1.1944 Kajaani – 7.12.2018 Kajaani

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta