”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Riikka Suominen

41-vuotias helsinkiläinen Vihreän Langan päätoimittaja

Loi ekologisen aikakauslehti Huilin ja pyöritti sitä julkaisevaa yritystä neljä vuotta

Työskennellyt uutistoimittajana ja eläinsuojelujärjestön tiedottajana

Opiskellut Ruotsissa matkailua, sosiaali-alaa, markkinointia ja journalismia

Ollut ehdolla vaaleissa vihreiden listalta

JOURNALISTI
28.3.2019

Riikka Suominen, teksti
Perttu Saksa, kuva

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Suomalaismediassa on erinomaisia tiedejuttuja ilmastonmuutoksesta, raportteja ilmastohuippukokouksista ja viime aikoina myös erinomaisia vertailuita eri puolueiden ilmastolinjoista.

Ongelma on, että ilmastonmuutos on journalismissa erilliskysymys.

Se on sitä edelleen, vaikka ilmastojuttujen määrä on viime lokakuun IPCCraportin jälkeen kasvanut huomattavasti.

On hyvä, että uutismediat ovat palkanneet erillisiä ilmastotoimittajia. Ongelma on, että ilmastojuttujen ulkopuolella muu journalismi jatkaa kuin lämpenemistä ei tapahtuisikaan.

 

IPCC on maltillinen hallitusten välinen elin. Sen mukaan päästöt pitää saada muutamassa vuosikymmenessä nollaan – muuten sivilisaatio sellaisena, kuin me sen tunnemme, on vakavasti uhattuna. Jos tämä tieto sisäistetään toimituksissa, ei niissä enää tehdä nykyisenlaista journalismia.

Esimerkiksi sellaista, jossa vertaillaan halpalentoja ja raportoidaan historiallisen hyvästä turvekesästä mainitsematta, että turve on pahin kasvihuonepäästöjen lähde. Lehdissä ei myöskään iloita, miten aletapahtuma Black Friday piristää kauppaa, kokata naudanlihaa, matkailla SriLankaan ja toivota, että Suomi saisi formulakisat. Ironisesti Suomen mahdollisuuksia kisoihin parantaa se, että eteläisemmissä maissa alkaa olla liian kuuma järjestää niitä.

 

On populismia kertoa asioita, joiden tietää olevan epätosia, mutta joita yleisö haluaa kuulla. Medialta on populismia esittää, että kaikki jatkuu kuten nytkin, vaikka maailma lämpenee. Toimittajien ei tarvitse alkaa ilmastoaktivisteiksi. Riittää, että tajuaa, minkä kokoluokan ilmiöstä on kyse.

Tutkiva journalismi on journalismin arvostetuin laji. Ilmastokriisi on vaikea tutkivan journalismin aihe, koska tuoretta rikosta ei ole. Päästöt aiheutuvat valtaosin asioista, jotka ovat olleet olemassa kauan: autoteistä, lämmitettävistä kodeista, jauhelihasta kaupan hyllyllä. Silloinkin, kun tekeillä on ilmiselvä uusi rikos ilmastoa vastaan, on se positiivinen talousuutinen. Tänä talvena otsikoissa on kerrottu Helsinki-Vantaan lentoaseman kehityksestä. Samaan aikaan kun päästöt pitää puolittaa, Suomi satsaa miljardin siihen, että lentomatkustajien määrä kasvaa kymmenellä miljoonalla.

 

Muissa Pohjoismaissa ilmastoymmärrys leviää. Svenska Dagbladet on vaihtanut puolet matkakohteista kaukomaista Pohjoismaihin ja pitää jutuissaan junaa ensisijaisena matkustusvälineenä alle 2 000 kilometrin matkoilla. Myös tanskalainen Politiken keskittyy matkajutuissaan lähimatkailuun.

Journalismi on lukijoille hyödyllisempää, jos me toimittajat emme enää vaikene raportoitujen asioiden suhteesta ilmastoon. Kun uutisoidut raportit kertovat, että päästövähennykset vaativat vähentämään lihankulutuksen murto-osaan nykyisestä, ruokasivut palvelevat lukijoita paremmin, jos siellä näytetään, miten muutos käytännössä tehdään. Kun tutkijat sanovat, että lentämistä on vähennettävä, on lukijalle hyödyllistä saada neuvoja maata pitkin matkailuun lähialueella. Kun tuore selvitys kertoo, että vaatealan päästöt ovat jopa yhtä suuret kuin liikenteen, palvelemme lukijaa, jos talousjutuissa kysytään vähittäiskaupan ja tekstiilialan yrityksiltä, miten päästövähennykset muuttavat niiden liiketoimintamalleja. Esimerkkejä voisi antaa vaikka kuinka paljon.

Ilmastonmuutos pitää huomioida kaikkien juttutyyppien kohdalla. Jo pitkään me toimittajat olemme huomioineet kaikessa rahan. ”Mitä tämä maksaa?” ja ”Kuka maksaa?” ovat peruskysymyksiä myös kulttuuritoimittajille, kaupunkitoimittajille ja autotoimittajille. Jatkossa toimittajien on syytä rutiininomaisesti kysyä itseltään, ja usein myös haastateltavilta: Mitä tämä tarkoittaa ilmastopäästöille? Miltä raportoimani asia näyttää kolme astetta lämpimämmässä maailmassa? Sitä kohti me nimittäin nyt olemme matkalla. Kuka kehtaa näyttää siellä lapsilleen niitä juttuja, jotka kirjoitimme vuonna 2019?

Riikka Suominen

41-vuotias helsinkiläinen Vihreän Langan päätoimittaja

Loi ekologisen aikakauslehti Huilin ja pyöritti sitä julkaisevaa yritystä neljä vuotta

Työskennellyt uutistoimittajana ja eläinsuojelujärjestön tiedottajana

Opiskellut Ruotsissa matkailua, sosiaali-alaa, markkinointia ja journalismia

Ollut ehdolla vaaleissa vihreiden listalta



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta