Sankari ja nolla

JOURNALISTI
28.2.2019

Marja Honkonen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Mäkihyppääjä ja viihdetaiteilija Matti Nykäsen kuolema täytti lehdet paitsi suru-uutisista, myös Matti-anekdooteista, urheilumuisteloista ja arkistojuttujen uusinnoista.

Suomen Kuvalehden toimittaja Mikko Niemelä laski neljän suuren uutismedian kirjoittaneen yhden päivän aikana Nykäsestä 151 juttua. Niemelän kolumnin jälkeen hänen mainitsemissaan Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Helsingin Sanomissa ja Ylessä juttujen määrä on noussut yli kolmensadan. On hankala löytää julkaisua, joka ei olisi etsinyt Nykäsen tarinaan omaa kulmaa.

Juttumäärään on mahtunut myös omien ja toisten tekojen tarkastelua. Seura pohti jutussaan lehden shekkivihkojournalismia ja Nykäsestä saatua rahallista hyötyä. Tuomas Enbuske julisti Iltalehden blogissaan murhanneensa Matin. Helsingin Sanomissa kyseltiin, saako kuolleesta puhua pahaa.

Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua.

”Nykäsen hahmossa on ristiriita, joka antaa toimittajien käsitellä toimijuutta”, arvioi median kulttuurihistoriaan erikoistunut tutkijatohtori Maiju Kannisto. Hän työskentelee Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksessa.

Entisellä urheilusankarilla oli päihde- ja muitakin ongelmia, mutta toisaalta hän hakeutui itse julkisuuteen ja hyötyi siitä myös rahallisesti.

”Siinä herää toimittajille hankaluuksia – oliko Nykänen aktiivinen toimija vai uhri”, Kannisto sanoo.

 

Nykäsen ristiriitaisuus selittää Kanniston mukaan sitä, miksi juttujen määrä nousi hänen kuolemansa jälkeen satoihin. ”Luonnonlapsen” traagiseksi nimetty kohtalo tarjosi medialle tilaisuuden käsitellä jo Nykäsen eläessä vaikeitakin kysymyksiä, kuten päihdeongelmia ja perheväkivaltaa.

Kannisto arvioi, että julkkisrikosuutisointi alkoi kasvaa 2000-luvulla osin myös Nykäsen toilailujen myötä.

”Matti ja Mervi oli eräänlainen saippuaooppera lööppilehdistössä”, hän sanoo.

Toisaalta juuri parisuhdeväkivallan syihin ja seurauksiin ei menty kovin syvälle – eikä niin ole tehty Nykäsen kuoleman jälkeenkään.

Mäkihyppääjän urheilu-uran jälkeistä elämää on kyllä käsitelty, mutta vahvimmin esiin on noussut sankaruus.

 

Osalla siinä on ollut nikottelemista. Kun eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin.) esitti Nykäselle valtiollisia hautajaisia, moni paheksui kohujulkisuudessa ryvettyneen ”vaimonhakkaajan” glorifiointia.

”Nuoremmille Nykänen oli ihan eri julkkis kuin ihmisille, jotka olivat nähneet hänet aktiiviurheilijana”, Kannisto sanoo.

Keskustelussa törmäsivät Kanniston mukaan se, mitä tähteys oli 1980-luvulla ja se, mitä julkkiksilta odotetaan nyt. Eilispäivän tähteys pohjasi esimerkiksi urheiluansioihin, ja siksi se salli tähdelle monia ristiriitaisiakin puolia.

”Nykyjulkisuus on oman brändin jatkuvaa hallintaa. Nykänen ei kaatunut yksittäiseen törppöilyyn. Se kuului hänen mediahahmoonsa”, Kannisto sanoo.

Toisaalta on ihan tervettä, ettei puolison pahoinpitelyä katsota enää läpi sormien.

Kannisto ei myöskään usko, että media latistaisi nykytähdet luonnottoman yksiulotteisiksi. Esimerkiksi erilaisista sairauksista voi nykyisin puhua aiempaa vapaammin – on hyväksyttävää olla vaikkapa uupunut tai masentunut.

Matti Nykäsen kaltaisia tähtiä enää tuskin syntyy, Kannisto arvioi.

”On toki mahdollista tulla suureksi urheilusankariksi edelleen, mutta julkisuus on muuttunut. Ja tietysti urheilukin.”



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta