Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.
JOURNALISTI
28.2.2019

Marja Honkonen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Mäkihyppääjä ja viihdetaiteilija Matti Nykäsen kuolema täytti lehdet paitsi suru-uutisista, myös Matti-anekdooteista, urheilumuisteloista ja arkistojuttujen uusinnoista.

Suomen Kuvalehden toimittaja Mikko Niemelä laski neljän suuren uutismedian kirjoittaneen yhden päivän aikana Nykäsestä 151 juttua. Niemelän kolumnin jälkeen hänen mainitsemissaan Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Helsingin Sanomissa ja Ylessä juttujen määrä on noussut yli kolmensadan. On hankala löytää julkaisua, joka ei olisi etsinyt Nykäsen tarinaan omaa kulmaa.

Juttumäärään on mahtunut myös omien ja toisten tekojen tarkastelua. Seura pohti jutussaan lehden shekkivihkojournalismia ja Nykäsestä saatua rahallista hyötyä. Tuomas Enbuske julisti Iltalehden blogissaan murhanneensa Matin. Helsingin Sanomissa kyseltiin, saako kuolleesta puhua pahaa.

Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua.

”Nykäsen hahmossa on ristiriita, joka antaa toimittajien käsitellä toimijuutta”, arvioi median kulttuurihistoriaan erikoistunut tutkijatohtori Maiju Kannisto. Hän työskentelee Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksessa.

Entisellä urheilusankarilla oli päihde- ja muitakin ongelmia, mutta toisaalta hän hakeutui itse julkisuuteen ja hyötyi siitä myös rahallisesti.

”Siinä herää toimittajille hankaluuksia – oliko Nykänen aktiivinen toimija vai uhri”, Kannisto sanoo.

 

Nykäsen ristiriitaisuus selittää Kanniston mukaan sitä, miksi juttujen määrä nousi hänen kuolemansa jälkeen satoihin. ”Luonnonlapsen” traagiseksi nimetty kohtalo tarjosi medialle tilaisuuden käsitellä jo Nykäsen eläessä vaikeitakin kysymyksiä, kuten päihdeongelmia ja perheväkivaltaa.

Kannisto arvioi, että julkkisrikosuutisointi alkoi kasvaa 2000-luvulla osin myös Nykäsen toilailujen myötä.

”Matti ja Mervi oli eräänlainen saippuaooppera lööppilehdistössä”, hän sanoo.

Toisaalta juuri parisuhdeväkivallan syihin ja seurauksiin ei menty kovin syvälle – eikä niin ole tehty Nykäsen kuoleman jälkeenkään.

Mäkihyppääjän urheilu-uran jälkeistä elämää on kyllä käsitelty, mutta vahvimmin esiin on noussut sankaruus.

 

Osalla siinä on ollut nikottelemista. Kun eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin.) esitti Nykäselle valtiollisia hautajaisia, moni paheksui kohujulkisuudessa ryvettyneen ”vaimonhakkaajan” glorifiointia.

”Nuoremmille Nykänen oli ihan eri julkkis kuin ihmisille, jotka olivat nähneet hänet aktiiviurheilijana”, Kannisto sanoo.

Keskustelussa törmäsivät Kanniston mukaan se, mitä tähteys oli 1980-luvulla ja se, mitä julkkiksilta odotetaan nyt. Eilispäivän tähteys pohjasi esimerkiksi urheiluansioihin, ja siksi se salli tähdelle monia ristiriitaisiakin puolia.

”Nykyjulkisuus on oman brändin jatkuvaa hallintaa. Nykänen ei kaatunut yksittäiseen törppöilyyn. Se kuului hänen mediahahmoonsa”, Kannisto sanoo.

Toisaalta on ihan tervettä, ettei puolison pahoinpitelyä katsota enää läpi sormien.

Kannisto ei myöskään usko, että media latistaisi nykytähdet luonnottoman yksiulotteisiksi. Esimerkiksi erilaisista sairauksista voi nykyisin puhua aiempaa vapaammin – on hyväksyttävää olla vaikkapa uupunut tai masentunut.

Matti Nykäsen kaltaisia tähtiä enää tuskin syntyy, Kannisto arvioi.

”On toki mahdollista tulla suureksi urheilusankariksi edelleen, mutta julkisuus on muuttunut. Ja tietysti urheilukin.”



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta