Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.
JOURNALISTI
28.2.2019

Johanna Vehkoo

Twitter: @vehkoo

Kirjoittaja työskenteli Aviisin toimittajana 2000-luvun alussa.

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän. Niillä on pitkät perinteet erilaisina nuorina.

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta kuoppasi Uljas-lehtensä vuonna 2018. Vaasan ylioppilaslehti sai mennä jo edellisenä vuonna. Turussa Tylkkäri vältti täpärästi valtavat budjettileikkaukset. Ilmestymiskertoja on vähennetty kaikkialla, Helsingissäkin.

Tamperelaisopiskelijoiden Aviisilta jäivät 60-vuotissynttärit juhlimatta. Vuonna 1959 perustettu lehti kuopattiin joulukuussa 2018. Tampereen uuden yliopiston uusi ylioppilaskunta on asettanut toimikunnan pohtimaan, haluaako se lehden ja jos, niin millaisen.

Tarvitseeko ylioppilaslehden ilmestyä paperilla? Ei toki, mikäli se tavoittaa opiskelijat verkossa paremmin kuin kampuksella. Näin ei välttämättä käy. Verkossa ylioppilaslehti joutuu kilpailemaan huomiosta kaikkien maailman sivustojen kanssa, mutta printti tunkee sinne, missä opiskelijat ovat.

 

Ylioppilaslehdillä on aina ollut ärhäkät vastustajansa – usein samat, jotka ärsyyntyvät ylioppilaskuntien “pakkojäsenyydestä”. Ensin on pakko maksaa jäsenmaksua ja sitten rahoista vielä käytetään osa aivan vääränlaiseen journalismiin. Totta kai se keljuttaa, mutta journalismia pitää sietää, vaikka se ei palvele maksajan intressejä.

Yliopistodemokratiakin tarvitsee omat vahtikoiransa. Tampereella uuden yliopiston puuhaajia onkin syytetty epädemokraattisuudesta.

Ylioppilaslehtiä tarvitaan myös luomaan ja kronikoimaan opiskelijakulttuuria. Niillä on rooli yliopistoyhteisöjen hengen luomisessa.

 

Meidän journalistien on helppo lisätä listaan myös opiskelijalehtien rooli tulevaisuuden toimittajien kasvattajina ja kokeilualustoina, tai lehtien merkitys journalismin totunnaisten tekotapojen laventajana. Mutta kiinnostavatko nämä argumentit ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä siitä, millaista journalismia opiskelijoille jatkossa tarjotaan? Kiinnostaako heitä lainkaan journalismi, vaiko kenties sittenkin tiedotus ja viestintä? Jälkimmäiset hoituvat helposti ilman lehtiäkin.

Journalismi on epäonnistunut oman tehtävänsä perustelemisessa. Alan ulkopuolella vain harvat näkevät journalismilla yleistä yhteiskunnallista merkitystä.

Pohjimmiltaan ylioppilaslehtien kohtalossa on kyse juuri tästä: nähdäänkö journalismilla arvoa sinänsä vai onko se vain tiedotustoiminnan oheen kasvanut pahka, ruma kylkiäinen?

Jos journalismilla ei nähdä arvoa ylioppilaskunnissa – jotka koostuvat tiedonhaluisista ja sivistyneistä nuorista ihmisistä – se pitää ottaa vakavana varoituksena.

 

Viimeiseksi jäänyt Aviisin toimitus seurasi ansiokkaasti korkeakoulujen yhdistymistä eli Tampere 3:n syntyprosessia. On kamalaa ajatella, että uuden yliopiston ensimmäisiä kuukausia ei seuraa ylioppilaslehden toimitus. Uuden yliopiston käynnistyksestä ei myöskään synny jatkumoa Aviisin arkistoon, joka sisältää korvaamatonta historiankirjoitusta opiskelijaelämästä ja yliopistohallinnon kiemuroista 60 vuoden ajalta.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta