Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

JOURNALISTI
28.2.2019

Johanna Vehkoo

Twitter: @vehkoo

Kirjoittaja työskenteli Aviisin toimittajana 2000-luvun alussa.

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän. Niillä on pitkät perinteet erilaisina nuorina.

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta kuoppasi Uljas-lehtensä vuonna 2018. Vaasan ylioppilaslehti sai mennä jo edellisenä vuonna. Turussa Tylkkäri vältti täpärästi valtavat budjettileikkaukset. Ilmestymiskertoja on vähennetty kaikkialla, Helsingissäkin.

Tamperelaisopiskelijoiden Aviisilta jäivät 60-vuotissynttärit juhlimatta. Vuonna 1959 perustettu lehti kuopattiin joulukuussa 2018. Tampereen uuden yliopiston uusi ylioppilaskunta on asettanut toimikunnan pohtimaan, haluaako se lehden ja jos, niin millaisen.

Tarvitseeko ylioppilaslehden ilmestyä paperilla? Ei toki, mikäli se tavoittaa opiskelijat verkossa paremmin kuin kampuksella. Näin ei välttämättä käy. Verkossa ylioppilaslehti joutuu kilpailemaan huomiosta kaikkien maailman sivustojen kanssa, mutta printti tunkee sinne, missä opiskelijat ovat.

 

Ylioppilaslehdillä on aina ollut ärhäkät vastustajansa – usein samat, jotka ärsyyntyvät ylioppilaskuntien “pakkojäsenyydestä”. Ensin on pakko maksaa jäsenmaksua ja sitten rahoista vielä käytetään osa aivan vääränlaiseen journalismiin. Totta kai se keljuttaa, mutta journalismia pitää sietää, vaikka se ei palvele maksajan intressejä.

Yliopistodemokratiakin tarvitsee omat vahtikoiransa. Tampereella uuden yliopiston puuhaajia onkin syytetty epädemokraattisuudesta.

Ylioppilaslehtiä tarvitaan myös luomaan ja kronikoimaan opiskelijakulttuuria. Niillä on rooli yliopistoyhteisöjen hengen luomisessa.

 

Meidän journalistien on helppo lisätä listaan myös opiskelijalehtien rooli tulevaisuuden toimittajien kasvattajina ja kokeilualustoina, tai lehtien merkitys journalismin totunnaisten tekotapojen laventajana. Mutta kiinnostavatko nämä argumentit ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä siitä, millaista journalismia opiskelijoille jatkossa tarjotaan? Kiinnostaako heitä lainkaan journalismi, vaiko kenties sittenkin tiedotus ja viestintä? Jälkimmäiset hoituvat helposti ilman lehtiäkin.

Journalismi on epäonnistunut oman tehtävänsä perustelemisessa. Alan ulkopuolella vain harvat näkevät journalismilla yleistä yhteiskunnallista merkitystä.

Pohjimmiltaan ylioppilaslehtien kohtalossa on kyse juuri tästä: nähdäänkö journalismilla arvoa sinänsä vai onko se vain tiedotustoiminnan oheen kasvanut pahka, ruma kylkiäinen?

Jos journalismilla ei nähdä arvoa ylioppilaskunnissa – jotka koostuvat tiedonhaluisista ja sivistyneistä nuorista ihmisistä – se pitää ottaa vakavana varoituksena.

 

Viimeiseksi jäänyt Aviisin toimitus seurasi ansiokkaasti korkeakoulujen yhdistymistä eli Tampere 3:n syntyprosessia. On kamalaa ajatella, että uuden yliopiston ensimmäisiä kuukausia ei seuraa ylioppilaslehden toimitus. Uuden yliopiston käynnistyksestä ei myöskään synny jatkumoa Aviisin arkistoon, joka sisältää korvaamatonta historiankirjoitusta opiskelijaelämästä ja yliopistohallinnon kiemuroista 60 vuoden ajalta.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta