Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen

Tekevät Ylelle Kaverin puolesta kyselen -podcastia, joka alkoi vuonna 2018 ja on kerännyt yhteensä kaksi miljoonaa käynnistystä.

Karhunen, 37, työskentelee Ylen Luovissa sisällöissä konseptisuunnittelijana ja tuotekehittäjänä, parhaillaan muun muassa UMK:n ja Ylen kesän kärkihankkeen parissa. Hän on taustaltaan toimittaja ja työskennellyt vuosia A-lehdissä verkko- ja aikakauslehtisisältöjen parissa Demin, Trendin ja Lilyn tuottajana.

Rantanen, 35, on freelance-toimittaja, joka kirjoittaa pääasiassa naistenlehti- ja kaupunkikulttuuriaiheista. Lisäksi hän on bloggaaja, sisällöntuottaja ja someduunari. Rantanen valmistui medianomiksi Haaga-Heliasta vuonna 2014. Aiemmalta koulutukseltaan hän on sosionomi.

JOURNALISTI
28.2.2019

Nina Erho, teksti
Heli Blåfield, kuva

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Haluaisitko mieluummin harrastaa seksiä vuohen kanssa kerran niin, että kukaan ei tietäisi vai että kaikki luulisivat sun harrastaneen, mutta et joutuisi tekemään sitä?

Kun Anna Karhunen oli rikkonut väsähtäneen hiljaisuuden illallisella Lissabonissa, hänelle ja Tiia Rantaselle jäi tavaksi heitellä toisilleen outoja valintakysymyksiä myös loman päätyttyä.

Kun ystävykset ryhtyivät viime vuonna julkaisemaan Kaverin puolesta kyselen -podcastiaan, tavasta sukeutui jaksojen loppuun Karmaisevan Piinaava Kyssäri eli KPK. Muu sisältö on kaksikon kertomuksia noloista tapauksista, joita ”kaverille” on sattunut.

Kuten se, kun kaveri lähti neukkarista pomojen puheilta ja meni ulos johtavan oven sijasta sisään siivouskomeron ovesta. Tai se, kun kaveri huomasi muutama päivä seksin jälkeen, että hänellä on kondomi alapäässään.

 

Naisten ystävyyden siemenen kylvi Rantanen vuonna 2012 bloggaamalla Lilyyn helsinkiläisbaarin musavisajoukkueista. Kun sivuston tuottaja Karhunen huomasi, että yksi niistä oli hänen, he päättivät tavata.

Vaikka huumori osoittautui heti yhteiseksi, aluksi ilmassa oli myös jännitystä. Journalismin opiskelija Rantanen katsoi ”ammattilainen” Karhusta ylöspäin ja Karhunen arveli ”nuoren ja coolin” Rantasen pitävän häntä satavuotiaana.

Syksyllä 2017 Karhunen kysyi Rantaselta lounaalla, mitä tämä tykkäisi podcastista, jossa kerrottaisiin noloja juttuja.

”Tiia syttyi idealle heti, ja hänellä oli myös ymmärrystä podcast-maailmasta”, Karhunen sanoo.

”Olen aivan sairas podcast-fani, ja olin tehnytkin yhtä. Meillä yhdistyi helvetin hyvä idea ja käsitys, miten se pitää tehdä”, Rantanen sanoo.

 

Jo muutaman viikon kuluttua kaksikko nauhoitti ensimmäiset jaksot kännykällä Rantasen kotisohvalla ja julkaisi ne SoundCloudissa.

Nykyisin Kaverin puolesta kyselen on Ylen podcast, joka nauhoitetaan studiossa ja jonka tekemisestä saa palkkaa. Autenttisuuden nimissä myös studiossa on sohva, jolla Karhunen ja Rantanen istuvat kahdestaan.

Podcastin tarinat tulevat tekijöiden, heidän tuttujensa ja sen fanien elämästä. Hauskaa on samastuttavuus ja se, ettei kuulija tiedä, puhuvatko Karhunen ja Rantanen itsestään.

Kun jakson sisältö on sovittu, kumpikin käsikirjoittaa tahollaan. Näin he eivät tiedä tutustakaan jutusta, millaisena kuulevat sen nauhoituksissa.

Yhteinen sääntö on, että turhan ronski kieli ei saa varastaa huomiota podcastin muilta aspekteilta.

Niitä ovat esimerkiksi se, että ”baariläppää” heittävät myös naiset ja se, että rohkeus puhua häpeästä tuottaa lisää rohkeutta.

 

Välillä työtä ja ystävyyttä on rajailtu esimerkiksi sopimalla, että tietyissä someryhmissä puhutaan vain työasiaa.

Toisaalta julkinen jutustelu aroista aiheista vaatii läheisyyttä, ja podcastin hulvaton tunnelma sitä, että ”arjen kompostia” voi purkaa toiselle rehellisesti ennen töihin ryhtymistä.

Vähän ennen nauhoitusta Karhunen ja Rantanen kertovat toisilleen vitsejä ja hakevat Ylen kahvilasta verensokerimunkit. Sitten koittaa kröhöm kröhöm nyt alkaa -hetki, jossa ollaan tiukasti yhdessä. Kuten myös podcastin sopimusneuvotteluissa, somessa, tulevaisuuden miettimisessä.

”Ja Aamu-tv:n haastattelussa, joka jännitti aivan kuset housussa”, Rantanen sanoo.

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen

Tekevät Ylelle Kaverin puolesta kyselen -podcastia, joka alkoi vuonna 2018 ja on kerännyt yhteensä kaksi miljoonaa käynnistystä.

Karhunen, 37, työskentelee Ylen Luovissa sisällöissä konseptisuunnittelijana ja tuotekehittäjänä, parhaillaan muun muassa UMK:n ja Ylen kesän kärkihankkeen parissa. Hän on taustaltaan toimittaja ja työskennellyt vuosia A-lehdissä verkko- ja aikakauslehtisisältöjen parissa Demin, Trendin ja Lilyn tuottajana.

Rantanen, 35, on freelance-toimittaja, joka kirjoittaa pääasiassa naistenlehti- ja kaupunkikulttuuriaiheista. Lisäksi hän on bloggaaja, sisällöntuottaja ja someduunari. Rantanen valmistui medianomiksi Haaga-Heliasta vuonna 2014. Aiemmalta koulutukseltaan hän on sosionomi.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta