Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen

Tekevät Ylelle Kaverin puolesta kyselen -podcastia, joka alkoi vuonna 2018 ja on kerännyt yhteensä kaksi miljoonaa käynnistystä.

Karhunen, 37, työskentelee Ylen Luovissa sisällöissä konseptisuunnittelijana ja tuotekehittäjänä, parhaillaan muun muassa UMK:n ja Ylen kesän kärkihankkeen parissa. Hän on taustaltaan toimittaja ja työskennellyt vuosia A-lehdissä verkko- ja aikakauslehtisisältöjen parissa Demin, Trendin ja Lilyn tuottajana.

Rantanen, 35, on freelance-toimittaja, joka kirjoittaa pääasiassa naistenlehti- ja kaupunkikulttuuriaiheista. Lisäksi hän on bloggaaja, sisällöntuottaja ja someduunari. Rantanen valmistui medianomiksi Haaga-Heliasta vuonna 2014. Aiemmalta koulutukseltaan hän on sosionomi.

JOURNALISTI
28.2.2019

Nina Erho, teksti
Heli Blåfield, kuva

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Haluaisitko mieluummin harrastaa seksiä vuohen kanssa kerran niin, että kukaan ei tietäisi vai että kaikki luulisivat sun harrastaneen, mutta et joutuisi tekemään sitä?

Kun Anna Karhunen oli rikkonut väsähtäneen hiljaisuuden illallisella Lissabonissa, hänelle ja Tiia Rantaselle jäi tavaksi heitellä toisilleen outoja valintakysymyksiä myös loman päätyttyä.

Kun ystävykset ryhtyivät viime vuonna julkaisemaan Kaverin puolesta kyselen -podcastiaan, tavasta sukeutui jaksojen loppuun Karmaisevan Piinaava Kyssäri eli KPK. Muu sisältö on kaksikon kertomuksia noloista tapauksista, joita ”kaverille” on sattunut.

Kuten se, kun kaveri lähti neukkarista pomojen puheilta ja meni ulos johtavan oven sijasta sisään siivouskomeron ovesta. Tai se, kun kaveri huomasi muutama päivä seksin jälkeen, että hänellä on kondomi alapäässään.

 

Naisten ystävyyden siemenen kylvi Rantanen vuonna 2012 bloggaamalla Lilyyn helsinkiläisbaarin musavisajoukkueista. Kun sivuston tuottaja Karhunen huomasi, että yksi niistä oli hänen, he päättivät tavata.

Vaikka huumori osoittautui heti yhteiseksi, aluksi ilmassa oli myös jännitystä. Journalismin opiskelija Rantanen katsoi ”ammattilainen” Karhusta ylöspäin ja Karhunen arveli ”nuoren ja coolin” Rantasen pitävän häntä satavuotiaana.

Syksyllä 2017 Karhunen kysyi Rantaselta lounaalla, mitä tämä tykkäisi podcastista, jossa kerrottaisiin noloja juttuja.

”Tiia syttyi idealle heti, ja hänellä oli myös ymmärrystä podcast-maailmasta”, Karhunen sanoo.

”Olen aivan sairas podcast-fani, ja olin tehnytkin yhtä. Meillä yhdistyi helvetin hyvä idea ja käsitys, miten se pitää tehdä”, Rantanen sanoo.

 

Jo muutaman viikon kuluttua kaksikko nauhoitti ensimmäiset jaksot kännykällä Rantasen kotisohvalla ja julkaisi ne SoundCloudissa.

Nykyisin Kaverin puolesta kyselen on Ylen podcast, joka nauhoitetaan studiossa ja jonka tekemisestä saa palkkaa. Autenttisuuden nimissä myös studiossa on sohva, jolla Karhunen ja Rantanen istuvat kahdestaan.

Podcastin tarinat tulevat tekijöiden, heidän tuttujensa ja sen fanien elämästä. Hauskaa on samastuttavuus ja se, ettei kuulija tiedä, puhuvatko Karhunen ja Rantanen itsestään.

Kun jakson sisältö on sovittu, kumpikin käsikirjoittaa tahollaan. Näin he eivät tiedä tutustakaan jutusta, millaisena kuulevat sen nauhoituksissa.

Yhteinen sääntö on, että turhan ronski kieli ei saa varastaa huomiota podcastin muilta aspekteilta.

Niitä ovat esimerkiksi se, että ”baariläppää” heittävät myös naiset ja se, että rohkeus puhua häpeästä tuottaa lisää rohkeutta.

 

Välillä työtä ja ystävyyttä on rajailtu esimerkiksi sopimalla, että tietyissä someryhmissä puhutaan vain työasiaa.

Toisaalta julkinen jutustelu aroista aiheista vaatii läheisyyttä, ja podcastin hulvaton tunnelma sitä, että ”arjen kompostia” voi purkaa toiselle rehellisesti ennen töihin ryhtymistä.

Vähän ennen nauhoitusta Karhunen ja Rantanen kertovat toisilleen vitsejä ja hakevat Ylen kahvilasta verensokerimunkit. Sitten koittaa kröhöm kröhöm nyt alkaa -hetki, jossa ollaan tiukasti yhdessä. Kuten myös podcastin sopimusneuvotteluissa, somessa, tulevaisuuden miettimisessä.

”Ja Aamu-tv:n haastattelussa, joka jännitti aivan kuset housussa”, Rantanen sanoo.

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen

Tekevät Ylelle Kaverin puolesta kyselen -podcastia, joka alkoi vuonna 2018 ja on kerännyt yhteensä kaksi miljoonaa käynnistystä.

Karhunen, 37, työskentelee Ylen Luovissa sisällöissä konseptisuunnittelijana ja tuotekehittäjänä, parhaillaan muun muassa UMK:n ja Ylen kesän kärkihankkeen parissa. Hän on taustaltaan toimittaja ja työskennellyt vuosia A-lehdissä verkko- ja aikakauslehtisisältöjen parissa Demin, Trendin ja Lilyn tuottajana.

Rantanen, 35, on freelance-toimittaja, joka kirjoittaa pääasiassa naistenlehti- ja kaupunkikulttuuriaiheista. Lisäksi hän on bloggaaja, sisällöntuottaja ja someduunari. Rantanen valmistui medianomiksi Haaga-Heliasta vuonna 2014. Aiemmalta koulutukseltaan hän on sosionomi.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta