Hullun hommaa

JOURNALISTI
28.2.2019

Maria Paldanius

Kirjoittaja on rovaniemeläinen toimittaja ja sisällöntuottaja.

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Herätessäni ulkona tuprutti lunta ja arktinen tuuli rummutti ikkunaa.

Aamuvirkuimmat turistit hiihtivät jo kiväärit olalla jäätiköitä kohti ja lumihuippuisilla vuorilla pilkahteli moottorikelkkojen valoja. Ujutin piikit vaelluskenkien pohjiin ja astuin ulos. Pyryn keskellä minua odotti vanha Nissan, jonka ratissa istui nuori suomalaismies. ”Eiköhän lähdetä kaivokseen!” hän sanoi. Olin näkevinäni hampaiden välissä mustaa.

Määränpäämme, Huippuvuorten ainoa toiminnassa oleva hiilikaivos Gruve 7, siinsi kivenheiton päässä pääkaupunki Longyearbyenin keskustasta.

Mahdollisuus vierailuun avautui edellisenä päivänä tekstillä: ”Hei! Kuulin, että olet tekemässä juttua Huippuvuorilta. Haluaisitko poiketa hiilikaivoksella?” Haluaisinko? Minähän paloin halusta!

Ensin tuli pimeä ja sitten kylmä. Sytytin kypärään kiinnitetyn otsalampun ja seurasin opasta yhä syvemmälle routaiseen kamaraan kaivettujen luolastojen uumeniin. Kaivoksen käytävät kutistuivat: siinä missä alkumatka köröteltiin hiilikaivoskärryllä, taittui loppuosuus kävellen ja lopulta kontaten. Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies.

Jos kaivosvisiitti olisi ollut yhtään kahta tuntia pidempi, olisi se kääntynyt kiehtovasta klaustrofobiseksi. Onneksi pääsin ajoissa takaisin valoon.

Ennen paluutaan maan uumeniin opas palautti minut vielä majapaikalleni, ja tuumasi lähteissään: ”On tämä kyllä välillä ihan hullun hommaa.” Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. ”Niin tämäkin.”

EDIT 28.2. 2019. Korjattu tekstin kirjoittajan etunimi, joka on Maria, ei Sari, kuten tekstin tekstissä alunperin luki.  



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta