Hullun hommaa

JOURNALISTI
28.2.2019

Maria Paldanius

Kirjoittaja on rovaniemeläinen toimittaja ja sisällöntuottaja.

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Herätessäni ulkona tuprutti lunta ja arktinen tuuli rummutti ikkunaa.

Aamuvirkuimmat turistit hiihtivät jo kiväärit olalla jäätiköitä kohti ja lumihuippuisilla vuorilla pilkahteli moottorikelkkojen valoja. Ujutin piikit vaelluskenkien pohjiin ja astuin ulos. Pyryn keskellä minua odotti vanha Nissan, jonka ratissa istui nuori suomalaismies. ”Eiköhän lähdetä kaivokseen!” hän sanoi. Olin näkevinäni hampaiden välissä mustaa.

Määränpäämme, Huippuvuorten ainoa toiminnassa oleva hiilikaivos Gruve 7, siinsi kivenheiton päässä pääkaupunki Longyearbyenin keskustasta.

Mahdollisuus vierailuun avautui edellisenä päivänä tekstillä: ”Hei! Kuulin, että olet tekemässä juttua Huippuvuorilta. Haluaisitko poiketa hiilikaivoksella?” Haluaisinko? Minähän paloin halusta!

Ensin tuli pimeä ja sitten kylmä. Sytytin kypärään kiinnitetyn otsalampun ja seurasin opasta yhä syvemmälle routaiseen kamaraan kaivettujen luolastojen uumeniin. Kaivoksen käytävät kutistuivat: siinä missä alkumatka köröteltiin hiilikaivoskärryllä, taittui loppuosuus kävellen ja lopulta kontaten. Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies.

Jos kaivosvisiitti olisi ollut yhtään kahta tuntia pidempi, olisi se kääntynyt kiehtovasta klaustrofobiseksi. Onneksi pääsin ajoissa takaisin valoon.

Ennen paluutaan maan uumeniin opas palautti minut vielä majapaikalleni, ja tuumasi lähteissään: ”On tämä kyllä välillä ihan hullun hommaa.” Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. ”Niin tämäkin.”

EDIT 28.2. 2019. Korjattu tekstin kirjoittajan etunimi, joka on Maria, ei Sari, kuten tekstin tekstissä alunperin luki.  



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta