Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

JOURNALISTI
12.12.2019

Rami Lindström

Kirjoittaja on Journalistiliiton entinen lakimies ja työehtosopimusneuvottelija.

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Suomalainen työmarkkinatoiminta ja sopimisen kulttuuri muuttuivat radikaalisti loppuvuodesta 2016, kun Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti muuttavansa sääntöjään niin, ettei se jatkossa enää osallistu keskitettyihin tulopoliittisiin ratkaisuihin. EK siis luopui keskusjärjestösopimisesta ja halusi sopimisen tapahtuvan jatkossa liittotasolla.

EK:n päätös tapahtui pian duunaria kyykyttäneen kilpailukykysopimuksen solmimisen jälkeen. Työnantajapuoli on toki jo pidempään puhunut paikallisen sopimisen puolesta ja halukkuudesta hoitaa työehtojen sopiminen mahdollisimman matalalla tasolla – mieluiten yksittäisen työntekijän kanssa työpaikalla.

Yhdessä keskusjärjestösopimuksista luopumisen kanssa työnantajaleiri on ajanut niin sanottua vientivetoista mallia, jossa suurimmat vientialat määrittävät koko neuvottelukierroksen palkkatason. Malli on pääpiirteissään kopioitu Ruotsista.

Viime neuvottelukierroksella silloinen valtakunnansovittelija Minna Helle ilmoitti jo ennen liittokierroksen alkua, että aikoo sovittelijana noudattaa vientivetoista mallia ja että vientialoja korkeampia palkankorotuksia on turha hakea ainakaan sovittelijalta.

 

Kuluvan syksyn neuvottelukierros lähti käyntiin, kun Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus aloittivat neuvottelunsa jo elokuun lopulla. Sopimus oli voimassa lokakuun loppuun, joten joulukuussa ollaan oltu jo yli kuukausi sopimuksettomassa tilassa ja työtaistelutoimia on jo nähty.

Maanantaina 9. joulukuuta Teollisuusliitto aloitti laajat työnseisaukset. Ne pysäyttivät muiden ohella esimerkiksi Nesteen öljynjalostamot. Painetta sopimuksen syntymiseen alkaa olla, mutta onko sitä riittävästi?

 

Syksyn työmarkkinateatterin ensimmäinen näytös koski kiky-tunteja eli työajanpidennystä, jonka työnantajapuoli sai lahjana Juha Sipilän (kesk.) hallitukselta edellisellä neuvottelukierroksella. Silloin hallitus kiristi työntekijöitä niin sanotulla pakkolakiesityksellä.

Nykyään Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajana työskentelevän Helteen mukaan kiky-tunneista on jo päästy sovintoon, mutta toinen näytös on vielä kesken.

Toinen näytös koskee palkankorotuksia, joista tuntuu vielä olevan melkoisen suuri erimielisyys. Työntekijäpuoli on ottanut mallia palkkaesitykseensä muun muassa Saksasta, jossa tämän vuoden korotusten keskiarvo on 3,2 prosenttia ja esimerkiksi metalliteollisuudessa yli neljä prosenttia. Tämä ei tietenkään työnantajalle käy, koska se on työnantajan mielestä paljon.

Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan, jos siitä seuraa hyvää työntekijälle.

Todellisuudessa EK puudeleineen ei siis halua varmistaa vientiteollisuuden kilpailukykyä tai edistää yrityskohtaista sopimista, vaan määrittää työajat ja palkkatason oman käsikirjoituksensa mukaan.

 

Seuraavan puolen vuoden aikana nähdään, ketkä suomalaista työmarkkinateatteria johtavat ja ketkä hyppivät ohjaajan käskystä. Mielenkiintoisinta olisi tietää, ketkä häärivät kulisseissa.

Miten Journalistiliiton sopimusalojen neuvottelut edistyvät? Löydät ajankohtaiset tiedot täältä.



3 2020
Arkisto

Kriisioloissa medialta vaaditaan malttia

Koronauutisoinnissa sekä toimittajien että yleisön on pakko oppia sietämään epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Ja myös mediayhtiöiden on joustettava, kirjoittaa Maria Pettersson.

Päivi Anttikoski otti selfien Valtio­neuvoston linnan wc-tiloissa. Ennen ­koronaviruksen leviämistä ja valmiuslain käyttöönottoa siihen oli vielä aikaa.

Suosittelet kaikille toimittajille viestintäjohtajan uraa, Päivi Anttikoski

Valtioneuvoston viestintäjohtaja haluaa järjestää tiedotustilaisuuksia ihmisille eikä toimittajille.

Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Finländska medier dryper av vita räddare

När medierna lyfter upp en enskild person som hjälte kan det bidra till ökad volontärturism, skriver Liselott Lindström.

Koronaviruksen lyhennys voi olla uhkapeliä

”Vaikka 'koronan uhrien' ei tulkittaisikaan viittaavan pöytäpeliriippuvuuteen, myös otsikoissa olisi tyylikkäintä puhua (korona)viruksesta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon

MV-lehteen liittyvä oikeudenkäynti saattaa venyä jopa syksyyn.

Freelancer sairastaa omaan laskuunsa

”Freelancerin pitäisi saada työstään riittävä korvaus, joka riittää työterveyshuollon ja sairauspäivärahan maksamiseen”, kirjoittaa Hanna Kaisa Hellsten.

Yt-neuvottelut ovat neuvottelut, eivät sanelua, muistutti käräjäoikeus

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi helmikuussa Helsingin Evankelisen Opiston maksamaan korvauksia journalistisen alan opettajan työsuhteen päättämisriidassa. Oikeus arvioi sitä, käytiinkö yt-neuvottelut laillisesti.

Monipuolinen toimittaja ja tarkka vesipallotuomari

Kuolleita: Toimittaja Pasi Natunen 15. 7. 1967 Kuopio – 4. 2. 2020 Tuusula

Sanojen taitaja ja älykäs keskustelija

Kuolleita: Kulttuuritoimittaja Katriina Laine 27. 8. 1943 Pori – 4. 2. 2020 Pori

Uutisia Raumalta viideltä vuosikymmeneltä

Kuolleita: Uutispäällikkö Maija-Liisa Tuominen 5. 4. 1926 Kokemäki – 22. 2. 2020 Rauma

Ahkera ja leppoisa elävän kuvan ammattilainen

Kuolleita: Ohjaaja ja leikkaaja Matti Markkanen 26. 8. 1945 Kotka – 6. 11. 2019 Mikkeli

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta