Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

JOURNALISTI
12.12.2019

Rami Lindström

Kirjoittaja on Journalistiliiton entinen lakimies ja työehtosopimusneuvottelija.

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Suomalainen työmarkkinatoiminta ja sopimisen kulttuuri muuttuivat radikaalisti loppuvuodesta 2016, kun Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti muuttavansa sääntöjään niin, ettei se jatkossa enää osallistu keskitettyihin tulopoliittisiin ratkaisuihin. EK siis luopui keskusjärjestösopimisesta ja halusi sopimisen tapahtuvan jatkossa liittotasolla.

EK:n päätös tapahtui pian duunaria kyykyttäneen kilpailukykysopimuksen solmimisen jälkeen. Työnantajapuoli on toki jo pidempään puhunut paikallisen sopimisen puolesta ja halukkuudesta hoitaa työehtojen sopiminen mahdollisimman matalalla tasolla – mieluiten yksittäisen työntekijän kanssa työpaikalla.

Yhdessä keskusjärjestösopimuksista luopumisen kanssa työnantajaleiri on ajanut niin sanottua vientivetoista mallia, jossa suurimmat vientialat määrittävät koko neuvottelukierroksen palkkatason. Malli on pääpiirteissään kopioitu Ruotsista.

Viime neuvottelukierroksella silloinen valtakunnansovittelija Minna Helle ilmoitti jo ennen liittokierroksen alkua, että aikoo sovittelijana noudattaa vientivetoista mallia ja että vientialoja korkeampia palkankorotuksia on turha hakea ainakaan sovittelijalta.

 

Kuluvan syksyn neuvottelukierros lähti käyntiin, kun Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus aloittivat neuvottelunsa jo elokuun lopulla. Sopimus oli voimassa lokakuun loppuun, joten joulukuussa ollaan oltu jo yli kuukausi sopimuksettomassa tilassa ja työtaistelutoimia on jo nähty.

Maanantaina 9. joulukuuta Teollisuusliitto aloitti laajat työnseisaukset. Ne pysäyttivät muiden ohella esimerkiksi Nesteen öljynjalostamot. Painetta sopimuksen syntymiseen alkaa olla, mutta onko sitä riittävästi?

 

Syksyn työmarkkinateatterin ensimmäinen näytös koski kiky-tunteja eli työajanpidennystä, jonka työnantajapuoli sai lahjana Juha Sipilän (kesk.) hallitukselta edellisellä neuvottelukierroksella. Silloin hallitus kiristi työntekijöitä niin sanotulla pakkolakiesityksellä.

Nykyään Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajana työskentelevän Helteen mukaan kiky-tunneista on jo päästy sovintoon, mutta toinen näytös on vielä kesken.

Toinen näytös koskee palkankorotuksia, joista tuntuu vielä olevan melkoisen suuri erimielisyys. Työntekijäpuoli on ottanut mallia palkkaesitykseensä muun muassa Saksasta, jossa tämän vuoden korotusten keskiarvo on 3,2 prosenttia ja esimerkiksi metalliteollisuudessa yli neljä prosenttia. Tämä ei tietenkään työnantajalle käy, koska se on työnantajan mielestä paljon.

Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan, jos siitä seuraa hyvää työntekijälle.

Todellisuudessa EK puudeleineen ei siis halua varmistaa vientiteollisuuden kilpailukykyä tai edistää yrityskohtaista sopimista, vaan määrittää työajat ja palkkatason oman käsikirjoituksensa mukaan.

 

Seuraavan puolen vuoden aikana nähdään, ketkä suomalaista työmarkkinateatteria johtavat ja ketkä hyppivät ohjaajan käskystä. Mielenkiintoisinta olisi tietää, ketkä häärivät kulisseissa.

Miten Journalistiliiton sopimusalojen neuvottelut edistyvät? Löydät ajankohtaiset tiedot täältä.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta