Veli-Pekka Kivimäen erityisosaamista on tiedon etsiminen netin avoimesta datasta, varsinkin somen kuvien tutkiminen ja paikantaminen.

Bellingcat-verkoston alkuperäisjäsen Veli-Pekka Kivimäki paljastaa salaisuuksia haravoimalla tietoa avoimista lähteistä

Bellingcat

Voittoa tavoittelematon kansalaisjournalismia tekevä järjestö. Toiminnan yksi tarkoitus on auttaa toimittajia tiedonhankinnassa.

Bellingcat on sitoutunut journalistisiin sääntöihin. Se on brittiläisen Independent Monitor for the Press -itsesäätelyjärjestön jäsen.

Rahoittaa toimintaansa muun muassa koulutuksilla ja joukkorahoituskampanjoiden turvin.

JOURNALISTI
12.12.2019

Antti Kiuru, teksti
Kaapo Kamu, kuvat

Kun Maidanin väkivaltaisuudet syttyivät Ukrainassa talvella 2014, Veli-Pekka Kivimäki koukuttui Twitteriin.

”Kaikki näkyi sitä kautta selkeämmin. Alkavan sodan tapahtumat välittyivät tarkemmin somevideoiden ja -kuvien kautta”, Kivimäki kertoo.

Samana vuonna syntyi myös Bellingcat-verkosto. Kivimäki on yksi tutkivien kansalaisjournalistien ryhmän alkuperäisjäsenistä. Kiinnostus maailman kriiseihin juontaa juurensa koulutuksesta ja uteliaisuudesta saada selville, mitä oikeasti tapahtuu.

Bellingcatissa Kivimäen ensimmäinen tutkimus koski Malaysia Airlinesin MH17-matkustajakoneen pudottamista.

”Keräsin lentokoneen palasten kuvia verkosta, koska minua kiinnosti, millä kone oli ammuttu alas. Ajattelin, että palaset kertovat jotain siitä, millaisia vaurioita koneessa oli. Bellingcatin porukan kanssa aloin myös havainnoida sotilaskaluston liikkeitä. Löysimme kuvia ja videoita Buk-ohjusvaunusta Ukrainassa. Saimme selville, että sama vaunu oli näkynyt myös Venäjän puolella.”

Bellingcat osoitti netin avoimien lähteiden avulla, että matkustajakonetta ammuttiin juuri tällä ohjusvaunulla.

Seuraavaksi käynnistyi Ukrainan sodan ajoneuvoseurantaan liittynyt projekti.

”Kokosimme yhteen kaikki sotilaskalustohavainnot Venäjän ja Ukrainan rajalta. Sijoitimme kalustohavainnot exceliin ja käytimme työkalua, jolla voimme visualisoida kartalle havaintoja. Informaatio oli peräisin somevideoista”, Kivimäki selvittää.

”Tämän perusteella näimme, että kalustoa oli liikuteltu rajan yli enemmän kuin se yksi Buk-vaunu. Löytyi esimerkiksi panssarivaunuja, joita oli ensin kuvattu Venäjällä ja myöhemmin Ukrainassa.”

 

Kivimäki on koulutukseltaan insinööri. Hän on päivätöissä Puolustusvoimissa ja tekee Maanpuolustuskorkeakouluun väitöskirjaa sosiaalisen median hyödyntämisestä toimintaympäristötietoisuuden lisäämisessä, eli siitä, miten somea voi hyödyntää avointen lähteiden kautta.

Bellingcatissa Kivimäki on mukana tutkijana. Järjestö koostuu sivustolle raportoivista kirjoittajista ja tutkintatiimistä. Nykyään ryhmään kuuluu myös kouluttajia, jotka opettavat tutkimismenetelmiä.

Verkosto syntyi, kun englantilainen Eliot Higgins oli aikaisemmin aloittanut itsenäisesti Syyrian sodan tutkimuksen sosiaalisen median kautta. Ukrainan sodan syttyessä keskustelua syntyi toisten itsenäisten tutkijoiden kanssa.

”Ryhmässä on varmaan yli kolmekymmentä ihmistä, mutta aktiivisten osuus on noin puolet. Jotkut ovat suuntautuneet jollekin tietylle maantieteelliselle alueelle, jotkut osaavat esimerkiksi arabiaa tai venäjää. Tämä ohjaa ihmisten erikoistumista”, Kivimäki kertoo.

Kivimäen mukaan henkilövalinnat syntyivät Twitterin kautta keskustellen. Eliot Higgins etsi sopivia tyyppejä, joita kutsui mukaan.

Bellingcat tekee työtä, johon monella toimituksella ei ole aikaa. Journalisteja sen ei kuitenkaan ole tarkoitus korvata, Kivimäki sanoo. Bellingcat tekee myös yhteistyötä tiedotusvälineiden kanssa.

”Journalistisilla toimijoilla saattaa olla paikan päällä toimittaja tai kuvaaja, joka voi tehdä kanssamme yhteistyötä. Yhdistelmä toimii parhaimmillaan hienosti”, Kivimäki kertoo.

”Eräs entinen Bellingcatin tutkija ja kouluttaja on The New York Timesin tutkivassa ryhmässä. Lisäksi meillä on hyvät suhteet moneen suuntaan, kuten BBC:lle.”

Toimittajia ja muita kouluttamalla Bellincat kerää lisäksi rahoitusta. Kouluttajia on ympäri maailmaa, ja kouluttamaan on palkattu työntekijöitä.

”Suomessakin voisi hyvin olla koulutusta toimittajille. Itse en kouluta, vaan olen vapaaehtoinen tutkija, ihan huvin ja mielenkiinnon vuoksi”, Kivimäki sanoo.

 

Kivimäkeä kiinnostavat verkon avoimet lähteet, joiden perusteella voi löytää tietoa tapahtumista.

”Kiinnostavaa on selvittää, missä kuva on oikeasti otettu. Käyttäjien merkitsemiin paikkoihin ei voi luottaa, koska kuvat voi sijoittaa minne vain. Itse olen erikoistunut selvittämään, missä ne todellisuudessa on otettu ja milloin.”

Tiedon hakemiseen on olemassa monia tekniikoita. Bellingcat-ryhmälle on kehittynyt silmää sille, mitä kuvasta pystytään päättelemään.

”Välillä kuvia voi paikantaa hämmästyttävän vähällä tiedolla. Joskus asiaan pääsee kiinni pelkän kuvassa esiintyvän henkilön avulla”, Kivimäki kertoo.

”Esimerkiksi Ukrainan separatisteilla oli Venäjän ’facebookissa’ eli VK:ssa profiileja, joissa he julkaisivat tekemisiään. Tämän kautta löytyi muitakin, jotka riehuivat samalla alueella.”

Tutkijoille luotettavan tiedon kokonaisarviointi on tärkeintä: kuka on tuottanut tiedon, miksi se on tuotettu, milloin ja missä.

”Bellingcatilla ei ole mitään fiksattua sääntöä, kuinka monta lähdettä tulee olla, mutta aika heikoilla ollaan, jos on vain yksi havainto. Aina pitäisi olla jotain muutakin faktaa.”

 

Sosiaalisen median kanavat ovat olennainen lähde. Esimerkiksi Ukrainan tapahtumia tutkittaessa Twitter oli aluksi isossa roolissa.

”Sinne päätyi materiaalia, joka oli julkaistu myös VK:ssa”, Kivimäki kertoo.

Myös Instagramin ja Youtuben kautta löytyi kuvia ja videoita. Facebookin roolia tiedonhankinnassa vähentävät sivuston lukuisat rajoitukset.

”VK:ssa oli aluksi vähän rajoitteita, joten sitä oli helppo tutkia. Esimerkiksi Instagramista pystyi aikaisemmin paikan perusteella hakemaan kaiken, mitä oli julkaistu.”

Some muuttuu jatkuvasti. Lainsäädäntö Euroopassa ja Yhdysvalloissa on vaatinut parannusta käyttäjien yksityisyyteen. Tämä on Kivimäen mukaan myönteistä kehitystä, mutta vaikeuttaa tutkimista.

”Sosiaalinen media on sulkeutumassa. Esimerkiksi Instagram on aloittanut rajoittamisen, sieltä ei saa enää vaikkapa paikkatietoja irti. Twitter on lisännyt rajoituksia ja Facebook on mennyt todella kiinni.”

 

Raporttien julkaisusta ei ole seurannut Bellingcatille oikeuspulmia, mutta eettisiä ongelmia kansalaisjournalismissa on. Silminnäkijähavaintojen julkaisemisessa pitäisi olla varma siitä, ettei lähteiden turvallisuus kärsi. Sivullisten suojeleminen on Kivimäen mukaan tärkeintä.

”Toinen haastava tapaus on ollut nyt, kun Europol on joukkoistanut lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä selvityksiä ja pyytänyt tunnistamaan paikkoja, joissa videot on kuvattu. On suuri riski, että joku muu ehtii paikalle ennen poliisia”, Kivimäki sanoo.

Verkoston jäsenten omakin turvallisuus on ollut uhattuna. Esimerkiksi Ukrainan äärioikeistoa seuranneet ja siitä julkaisseet ovat saaneet uhkauksia.

”Nettimölinää on paljon, mutta se on vain mölinää”, Kivimäki sanoo.

Pari vuotta sitten Bellingcatin tileihin yritettiin murtautua. Erityisesti Sergei Skripalin myrkytystapauksen tutkijaan kohdistetaan Kivimäen mukaan jatkuvasti murtautumisyrityksiä.

”Todennäköisesti valtiolliset toimijat koettavat saada tietoa haltuunsa. Itse en tähän mennessä ole pelännyt oman turvallisuuteni puolesta.”

Bellingcat

Voittoa tavoittelematon kansalaisjournalismia tekevä järjestö. Toiminnan yksi tarkoitus on auttaa toimittajia tiedonhankinnassa.

Bellingcat on sitoutunut journalistisiin sääntöihin. Se on brittiläisen Independent Monitor for the Press -itsesäätelyjärjestön jäsen.

Rahoittaa toimintaansa muun muassa koulutuksilla ja joukkorahoituskampanjoiden turvin.

Veli-Pekka Kivimäki vinkkaa: Näin etsit tietoja kuin Bellingcat

Hakutekniikka. Google yrittää nykyään päätellä, mitä käyttäjä on etsimässä. Hakutekniikalla konetta voi käsiohjata eri suuntiin. Esimerkiksi aikarajoitetut haut ovat käteviä, jos halutaan rajata pois viimeaikaiset tapahtumat tuloksista. filetype: ja site: -valinnoilla voidaan etsiä pelkästään tiettyjä tiedostotyyppejä tai tietoja tietyiltä sivustoilta tai maatunnuksilta. Lisätietoja löydät hakusanoilla ”google advanced search” tai ”google dorks”.
 
Käänteinen kuvahaku.
”Reverse image search” on nopea tapa tarkistaa, onko esimerkiksi somessa kiertävä kuva uusi vai julkaistu verkossa jo aiemmin. Palvelua tarjoavat mm. Google, Tineye ja Yandex.

Verkkoarkistot. Poistuneita tai poistettuja verkkosivuja voi yrittää etsiä verkon arkistopalveluista, kuten archive.org ja archive.is. Niistä saattaa löytyä jopa yli kymmenen vuotta vanhoja poistettuja verkkosivuja tai näiden aiempia versioita. Myös Googlen hakukoneen välimuistista voi löytyä tallentunut versio poistetusta sivusta.

Satelliittikuvat. Kuvauspaikkojen todentamiseen voidaan käyttää verkosta ilmaiseksi löytyviä satelliittikuvia. Joistakin paikoista löytyy Google Earth -palvelun kautta myös useampia kuvia vuosien varrelta, jolloin näkymää saadaan alueiden muutoksista. Joskus vaikkapa rakennustyömaa voi auttaa selvittämään, milloin jokin kuva tai video on otettu.

Automaattikääntäjät. Mobiilisovelluksilla onnistuu myös tekstien kääntäminen kuvista. Google Translate -sovelluksella voi kuvata vaikka vieraskielisen julisteen tai kyltin, sovellus tunnistaa automaattisesti tekstin ja kielen ja tuottaa käännökset. Parhaat tulokset saa, kun kääntää tekstit lähdekielestä englanniksi. Suomi saa tekoälysovellukset usein solmuun.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta