Valtaa vain muiden myöntyessä

JOURNALISTI
31.1.2019

Marja Honkonen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Kun tietokirjailija väittää omiaan, kustannustoimittaja korjaa keskustellen. Antti Heikkilän kohukirjan kaltaisen teoksen kustannuspäätöstä hänen on kuitenkin vaikea muuttaa muuksi.

Kenen on vastuu, jos tietokirja on harhaanjohtava? Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirja nosti esiin kysymyksen kustantajan vastuusta ja tietokirjojen faktantarkistuksesta.

Tapaus ei ole ainoa hiljattain puhuttanut. Esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on joutunut syksyllä selvittämään Saamelaisten mytologia -kirjansa faktojen pitävyyttä ja plagiointiepäilyjä.

Heikkilän kirjan kustantamon Otavan kustannusjohtajan Eva Reenpään näkemys on, että sisällöstä vastaa aina tekijä. Näin alalla kirjataan kustannussopimuksiin.

Ennen julkaisua kirjaa muokkaa kustannustoimittaja. Eikö ole myös hänen vastuullaan karsia selvästi väärät väittämät?

 

Vastaus ei ole aivan yksinkertainen, sanoo Kustannustoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja, Duodecim-kustantamossa työskentelevä Ulla Gröhn.

Kustannustoimittajan pitää nostaa havaitsemistaan virheistä häly, mutta hänen valtansa riippuu siitä, kuuntelevatko tekijä ja kustantaja. Hän on helposti alakynnessä, koska on tekstin, eikä tietokirjan aiheen asiantuntija.

Virheet on tapana korjata keskustellen. Kustannustoimittaja keskittyy usein kieliasuun ja ymmärrettävyyteen, mutta Gröhnin mukaan niiden nojalla voi päästä kiinni myös asiavirheisiin.

Samaa sanoo freelance-kustannustoimittajana työskentelevä Anu Karanko. Hän tarkastaa usein myös faktoja pohtiessaan täsmällisintä ilmaisua.

Jos yhteisymmärrykseen asiavirheistä ei päästä, eikä käytössä ole esimerkiksi ulkopuolista asiantuntijaa, tilanne on hankala. Niin käy kuitenkin vain äärimmäisen harvoin, Gröhn ja Karanko sanovat.

Karanko ei ole urallaan kohdannut räikeitä virheitä tai suoranaista humpuukia. Hän ei ole varma, miten freelancerina toimisi, jos sellaista tulisi vastaan, eikä asiaa haluttaisi korjata.

”Tekstin luonne alkaa usein paljastua kunnolla vasta toimitustyön edetessä, jolloin toimeksianto on jo otettu vastaan. Siinä tilanteessa työstä kieltäytyminen olisi melko ikävää”, Karanko pohtii.

 

Jos kirjoittaja kieltäytyy korjaamasta tekstiään, valta on kustantajalla. Hän voi päättää jättää kirjan julkaisematta. Näin alalla on myös tapahtunut, vaikka se onkin poikkeuksellista.

Suomen tietokirjailijoiden yhdistyksen eettiset ohjeet kehottavat käyttämään asiantuntijan valtaa vastuullisesti ja ottamaan palautteen huomioon. Kustannusalalla ei kuitenkaan ole ”hyvän tietokirjan tapaa”, jonka nojalla kustannustoimittaja voisi esimerkiksi kieltäytyä epäeettisestä työtehtävästä.

Käytännössä kustannustoimittajien esimiehet kuuntelevat alaistensa huolta tarkasti. Esimerkiksi Otavan tietokirjojen kustannuspäällikkö Jarkko Vesikansa luottaisi kustannustoimittajan näkemykseen ja kävisi tapauksen huolellisesti läpi.

Hänen urallaan ei tosin koskaan ole tullut tilannetta, jossa kustannustoimittaja olisi kieltäytynyt työtehtävästä faktavirheiden vuoksi.

”Epäröintiin on vaikuttanut kirjoittajan henkilö tai arvot. Tämä on kuitenkin ihmisten kanssa toimimista”, Vesikansa kertoo.

Vesikansa muistuttaa, että kirjoittajan luotettavuus ja kirjan luonne sekä niihin liittyvät eettiset kysymykset punnitaan ensisijassa jo kustannussopimusta solmiessa. Tässä mielessä vastuu on kustantajalla ja kirjoittajalla, ei koskaan kustannustoimittajalla.

Vesikansan mukaan punnintaa kirjan sisällöstä pitää toki käydä aina siihen saakka, kun teos on saateltu painoon.

Vesikansa ei ollut kustannuspäällikkönä vastuussa Heikkilän kirjasta, vaan se oli toisen kustannuspäällikön Mari Mikkolan tontilla.

Mikkola vastasi Journalistin kommenttipyyntöön, ettei kustantamo kommentoi yksittäisten kirjojen toimitusprosesseja.

 

Kustannuspäätöstä keskeisenä harkinnan paikkana painottaa myös Gummeruksen tietokirjojen kustantaja Johanna Laitinen.

Hän huomauttaa, että asiasta tekee käytännössä hankalan se, ettei koko käsikirjoitus ole silloin useinkaan valmiina.

”Yleensä kuitenkin tiedetään, minkä tyyppisestä tekijästä on kyse. Tekijältä voidaan olettaa jonkinlaista näkökulmaa. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä”, Laitinen sanoo.

Hyvällä kustannustoimittajalla on Laitisen mukaan rohkeutta kysyä ja varmistaa asioiden oikeellisuus. Loppu on luottamusta tekijän ammattitaitoon ja harkintaan.

”Editori kyllä tarkistaa, mutta ne ovat enemmän pistotarkistuksia asioista, joista tulee epäilyttävä olo.”



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta