Valtaa vain muiden myöntyessä

Kun tietokirjailija väittää omiaan, kustannustoimittaja korjaa keskustellen. Antti Heikkilän kohukirjan kaltaisen teoksen kustannuspäätöstä hänen on kuitenkin vaikea muuttaa muuksi.
JOURNALISTI
31.1.2019

Marja Honkonen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Kenen on vastuu, jos tietokirja on harhaanjohtava? Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirja nosti esiin kysymyksen kustantajan vastuusta ja tietokirjojen faktantarkistuksesta.

Tapaus ei ole ainoa hiljattain puhuttanut. Esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on joutunut syksyllä selvittämään Saamelaisten mytologia -kirjansa faktojen pitävyyttä ja plagiointiepäilyjä.

Heikkilän kirjan kustantamon Otavan kustannusjohtajan Eva Reenpään näkemys on, että sisällöstä vastaa aina tekijä. Näin alalla kirjataan kustannussopimuksiin.

Ennen julkaisua kirjaa muokkaa kustannustoimittaja. Eikö ole myös hänen vastuullaan karsia selvästi väärät väittämät?

 

Vastaus ei ole aivan yksinkertainen, sanoo Kustannustoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja, Duodecim-kustantamossa työskentelevä Ulla Gröhn.

Kustannustoimittajan pitää nostaa havaitsemistaan virheistä häly, mutta hänen valtansa riippuu siitä, kuuntelevatko tekijä ja kustantaja. Hän on helposti alakynnessä, koska on tekstin, eikä tietokirjan aiheen asiantuntija.

Virheet on tapana korjata keskustellen. Kustannustoimittaja keskittyy usein kieliasuun ja ymmärrettävyyteen, mutta Gröhnin mukaan niiden nojalla voi päästä kiinni myös asiavirheisiin.

Samaa sanoo freelance-kustannustoimittajana työskentelevä Anu Karanko. Hän tarkastaa usein myös faktoja pohtiessaan täsmällisintä ilmaisua.

Jos yhteisymmärrykseen asiavirheistä ei päästä, eikä käytössä ole esimerkiksi ulkopuolista asiantuntijaa, tilanne on hankala. Niin käy kuitenkin vain äärimmäisen harvoin, Gröhn ja Karanko sanovat.

Karanko ei ole urallaan kohdannut räikeitä virheitä tai suoranaista humpuukia. Hän ei ole varma, miten freelancerina toimisi, jos sellaista tulisi vastaan, eikä asiaa haluttaisi korjata.

”Tekstin luonne alkaa usein paljastua kunnolla vasta toimitustyön edetessä, jolloin toimeksianto on jo otettu vastaan. Siinä tilanteessa työstä kieltäytyminen olisi melko ikävää”, Karanko pohtii.

 

Jos kirjoittaja kieltäytyy korjaamasta tekstiään, valta on kustantajalla. Hän voi päättää jättää kirjan julkaisematta. Näin alalla on myös tapahtunut, vaikka se onkin poikkeuksellista.

Suomen tietokirjailijoiden yhdistyksen eettiset ohjeet kehottavat käyttämään asiantuntijan valtaa vastuullisesti ja ottamaan palautteen huomioon. Kustannusalalla ei kuitenkaan ole ”hyvän tietokirjan tapaa”, jonka nojalla kustannustoimittaja voisi esimerkiksi kieltäytyä epäeettisestä työtehtävästä.

Käytännössä kustannustoimittajien esimiehet kuuntelevat alaistensa huolta tarkasti. Esimerkiksi Otavan tietokirjojen kustannuspäällikkö Jarkko Vesikansa luottaisi kustannustoimittajan näkemykseen ja kävisi tapauksen huolellisesti läpi.

Hänen urallaan ei tosin koskaan ole tullut tilannetta, jossa kustannustoimittaja olisi kieltäytynyt työtehtävästä faktavirheiden vuoksi.

”Epäröintiin on vaikuttanut kirjoittajan henkilö tai arvot. Tämä on kuitenkin ihmisten kanssa toimimista”, Vesikansa kertoo.

Vesikansa muistuttaa, että kirjoittajan luotettavuus ja kirjan luonne sekä niihin liittyvät eettiset kysymykset punnitaan ensisijassa jo kustannussopimusta solmiessa. Tässä mielessä vastuu on kustantajalla ja kirjoittajalla, ei koskaan kustannustoimittajalla.

Vesikansan mukaan punnintaa kirjan sisällöstä pitää toki käydä aina siihen saakka, kun teos on saateltu painoon.

Vesikansa ei ollut kustannuspäällikkönä vastuussa Heikkilän kirjasta, vaan se oli toisen kustannuspäällikön Mari Mikkolan tontilla.

Mikkola vastasi Journalistin kommenttipyyntöön, ettei kustantamo kommentoi yksittäisten kirjojen toimitusprosesseja.

 

Kustannuspäätöstä keskeisenä harkinnan paikkana painottaa myös Gummeruksen tietokirjojen kustantaja Johanna Laitinen.

Hän huomauttaa, että asiasta tekee käytännössä hankalan se, ettei koko käsikirjoitus ole silloin useinkaan valmiina.

”Yleensä kuitenkin tiedetään, minkä tyyppisestä tekijästä on kyse. Tekijältä voidaan olettaa jonkinlaista näkökulmaa. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä”, Laitinen sanoo.

Hyvällä kustannustoimittajalla on Laitisen mukaan rohkeutta kysyä ja varmistaa asioiden oikeellisuus. Loppu on luottamusta tekijän ammattitaitoon ja harkintaan.

”Editori kyllä tarkistaa, mutta ne ovat enemmän pistotarkistuksia asioista, joista tulee epäilyttävä olo.”



1 2019
Arkisto

Kasvukipuja

Voimisteluvalmentamista käsitelleestä Urheilulehden jutusta syntyi jälkipyykki, jonka takia Urheilutoimittajain liitosta erosi jäseniä. Se kertoo urheilujournalismin muutoksesta, joka on ollut tuloillaan pitkään.

Vihaviestien vyörytyksessä

Oikeustoimittaja Päivi Happonen ihmetteli Ylen blogissa Oulun poliisin tiedotuslinjaa. Poliisi kritisoi Happosta Twitterissä ja se aiheutti vihaviestien tulvan.

IS:ssa uutisia tekevät kaikki osastot. ”Sanoisin, että osastojen välillä on enemmän yhteistyötä kuin kilpailua. Yleensä IS:n saamasta uutisesta iloitaan osastorajojen yli”, sanoo Ilta-Sanomien uutispäällikkö Elina Koivisto (toinen oikealta). Kuvassa myös politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala, Uutis- ja yhteiskuntatoimituksen esimies Miia Honkanen, rikostoimittaja Niko Ranta, urheilun esimies Vesa Rantanen ja toimittaja Miikka Hujanen.

STT:n siteerausmäärät romahtivat

STT:n eniten siteeraamien viestimien kärkikymmenikkö pysyi lähes ennallaan, mutta siteerausten määrä laski yli kolmanneksen. Kärjessä jatkavat Yle ja HS. Ilta-Sanomat kipusi neljänneksi, ja Maaseudun Tulevaisuus nousi ensi kertaa kymmenen joukkoon.

Uudelleenjärjestelyjen jälkeen pääkirjoituksia kirjoittavat Aamulehdessä toimituksen johtoryhmä, uutispäälliköt ja osa toimittajista, sanoo päätoimittaja Jussi Tuulensuu. ”Linjan noudattamisesta vastaa päätoimittaja, joka myös muodostaa tarvittaessa lehden kannan merkittävimpiin aiheisiin.” Kuvassa Yleisradio haastattelee Tuulensuuta Aamulehden yt-neuvottelujen seurauksista 29. marraskuuta.

Kuka päättää lehden linjan?

Aamulehti lakkautti pääkirjoituksista huolehtineen artikkelitoimituksensa ja vähensi pääkirjoitusten määrää. Satakunnan Kansa luopui erityisistä pääkirjoittajista jo vuonna 2015. Mitä tekevät muut maakuntalehdet?

Uutiset vaikuttavat vaaleihin

Vaikka vaalitentteihin valittaisiin kuinka hienoja ja tärkeitä teemoja, ne eivät välttämättä jätä äänestäjien tietoisuuteen edes haaleaa muistijälkeä. Uutiset jättävät, kirjoittaa Elina Grundström.

För tio år sedan var Jannike Store planeringschef på Radio Vega. I dag är hon teatertekniker på Unga Teatern och elektriker med det egna bolaget ”Käringen med strömmen”. På teatern gör hon allt från scenografier till kluriga tekniska lösningar. Hon har bland annat konstruerat radiostyrda höns (Pettson och Findus) och självlysande äpplen (Mio min Mio).

”De mest givande kaffepauserna finns på raksan”

De bytte bransch, men har haft stor nytta av sin journalistiska bakgrund. Möt Jannike Store, Eva Hagman och Sanne Wikström som alla valde ”Plan B”.

Jussi Turunen valmistui Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta teologian maisteriksi neljä vuotta sitten, mutta palasi tekemään ylioppilaslehti Uljasta. Vaikka lehden äkillinen lakkauttaminen oli erikoinen kokemus, Turusen paloa journalistin työhön se ei sammuttanut.

Ei niin uljas loppu

Ylioppilaslehti Uljas lakkautettiin vain 34 päivää uuden päätoimittajan palkkaamisen jälkeen. Turun ja Tampereen ylioppilaslehdissä tilanne elää, mutta Oulun lehti sai rehtorista ystävän.

Valtaa vain muiden myöntyessä

Kun tietokirjailija väittää omiaan, kustannustoimittaja korjaa keskustellen. Antti Heikkilän kohukirjan kaltaisen teoksen kustannuspäätöstä hänen on kuitenkin vaikea muuttaa muuksi.

Tuija Siltamäki saatteli Aviisin määrittelemättömän mittaiselle ilmestymistauolle. Hänet kuvattiin tammikuussa Tampereen ylioppilaskunnan toimistossa, josta melkein koko henkilökunta on muuttanut korkeakoulujen yhdistyessä syntyneen uuden ylioppilaskunnan tiloihin Hervantaan.

Kuin viimeistä Aviisia

Tuija Siltamäki päätoimitti mahdollisesti maailmanhistorian viimeisen Aviisin. ”Ylioppilaslehtien tulevaisuudessa huolettaa halu sitoutua yhteisiin asioihin, jotka eivät ole joka hetki mieluisia.”

Airin Bahmani kirjoitti Syyrian sota -kirjaa Kansalliskirjaston rauhassa.

Kenttätöissä Irakissa

Toimittaja Airin Bahmani haastattelee Lähi-idässä Syyrian sodan uhreja, poliitikkoja ja feministejä.

Av-kääntäjä Jukka Sorsa pelkää, että av-kääntämisestä on tulossa matalapalkka-ala, jolle ei kannata kouluttautua. Hänen työnsä Pre-Textin työsuhteisena freelancerina ovat vähentyneet viime vuosina.

Kolmen kastin kääntäjät

Av-kääntäjä Jukka Sorsa haluaa tes-neuvotteluissa kohentaa erityisesti ei-työsuhteisten freelancereiden asemaa. He ovat kääntäjistä heikoimmassa asemassa.

Kuvat kätevästi Etuovesta tai Oikotieltä

Moni toimitus poimii ilmaiskuvia juttuihinsa asunnonvälityssivustoilta. Käyttöehdot antavat konserneille oikeuden kuvien julkaisuun ilman eri korvausta.

Cheerleadingissä ei ole pakollisia liikkeitä, vaan jokainen esitys on erilainen. Tämä tekee arvostelusta haastavaa. Cheerleading-tuomari Anne Achtén kanssa harjoittelemassa oli helsinkiläisen Funky Team Gorillaz -joukkueen jäseniä.

Tyylipisteiden jakaja

Radiotuottaja Anne Achté arvioi olevansa Euroopan ahkerin cheerleading-tuomari.

Palvelujournalismia aikuistuville

Säde Mäkipää, 26, on aloittanut Improbatur-lehden päätoimittajana.

Ormen äter sin svans

Varför väcker Liike Nyt intresse? För att nyhetsmedierna bevakar den. Vi är en orm som äter sin egen svans, skriver Dan Lolax.

Ihan vain eduskuntavaalit

Kun me toimittajat nimeämme vaalit, kyse on tarinan käännekohdan etsimisestä. Mutta tiedättekö mitä? Vallankumousta ei ole tulossa, Janne Zareff kirjoittaa.

Gallupin aika

Kapeneeko puolueen etumatka toiseen tai hiipuuko puolueen kannatus vielä silläkin hetkellä, kun lukija lukee gallup-uutista, kysyy Vesa Heikkinen.

Tyhmänä uskaltaa

Kun Teollisuusneuvos ehdotti löylyjen jälkeen, että myös Aamulehti kutsuisi koripallojoukkuetta Nansoksi, Matti Mörttinen ei epäillyt vastata suorasukaisesti.

Tärkeä, mutta aina epävarma näyttö

Kari Raivion Näytön paikka -kirja korostaa tutkitun tiedon tärkeyttä, mutta muistuttaa sen iäti epävarmasta luonteesta – siitä, miten huonosti se sopii journalismin joko-tai-maailmaan, kirjoittaa Marja Honkonen.

Linda Pelkonen voitti hovissa

Helsingin hovioikeus on tuominnut toimittaja Linda Pelkoselle lukuisia kertoja soitelleen miehen laittomasta uhkauksesta sakkoihin.

Psykologiliitto antoi potkut päätoimittajalleen

Hannele Peltosen potkujen taustalla ovat päätoimittajan ja lehteä kustantavan Psykologiliiton johdon väliset jännitteet, joista Journalisti kertoi viime syksynä.

Ommöblering i HSS-toppen

HSS Media byter vd. Under rekryteringsprocessen sköts jobbet av Vasabladets chefredaktör Niklas Nyberg.

Gardberg: Viktigt ha stöd då det stormar

Yle Spotlights Annvi Gardberg har tilldelats Topeliuspriset. Journalisten bad Gardberg om tre tips på hur en journalist klarar sig då det stormar som hårdast.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta