Uutiset vaikuttavat vaaleihin

JOURNALISTI
31.1.2019

Elina Grundström

Twitter: @elinagrundstrom

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Vaikka vaalitentteihin valittaisiin kuinka hienoja ja tärkeitä teemoja, ne eivät välttämättä jätä äänestäjien tietoisuuteen edes haaleaa muistijälkeä. Uutiset jättävät, kirjoittaa Elina Grundström.

Suomessa on alkamassa ”demokratian supervuosi”, jolloin pidetään kahdet, ehkä kolmetkin vaalit. Viranomaisia huolettaa mahdollisuus, että vaalituloksiin yritetään vaikuttaa levittelemällä valheita, kuten monissa muissa maissa on tapahtunut. Toimittajia varoitellaan sinisilmäisyydestä vaalivaikuttamisen suhteen.

Mihin sitten pitäisi varautua?

Oikeusministeriön vaalihäirintää käsittelevässä seminaarissa tammikuun 8. päivänä kerrottiin, että yksi tyypillinen vaalivaikuttamisen muoto ovat valheelliset väitteet vaalivilpistä tai laittomasta vaalirahoituksesta. Kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll totesi seminaarissa, että perusteettomat syytteet epäasiallisesta vaalivaikuttamisesta ovat ”uusi normaali”.

 

Kuulostaa vaikealta – eikä toimittajan työtä ainakaan helpota se, että lähihistoriassamme on oikeakin vaalirahoitusskandaali. Tähän asti toimittajat ovat ennemminkin pyrkineet varmistamaan, etteivät tee samaa mokaa kuin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.

Kehittyvien Maakuntien Suomi ry jakoi silloin satoja tuhansia euroja vaaliavustuksia, eikä media huomannut, että jotain erikoista tapahtui. Vaikka kymmenet kansanedustajat jättivät saamansa avustukset ilmoittamatta, monet myös kirjasivat ne säntillisesti vaalirahailmoituksiinsa. Asia oli toimittajien silmien edessä ja siitä tehtiin joku pikku-uutinenkin, mutta se ei noussut ajallaan julkisuuteen.

Vaalirahoitusvyyhti alkoi kunnolla purkautua vasta vuosi vaalien jälkeen, toukokuussa 2008, jolloin kansanedustaja Timo Kalli (kesk.) meni tv-ohjelmassa möläyttämään, että hän oli tahallaan jättänyt tukijansa ilmoittamatta.

Vaalirahoitukseen liittyvistä paljastuksista tuli suomalaisen tutkivan journalismin kuninkuuslaji, jonka juonikäänteiden selvittely jatkui vuosia. Tuli Nuorisosäätiön tauluostoksia, Ilkka Kanervan (kok.) syntymäpäiviä, Nova Groupin oikeudenkäyntejä ja pohdiskelua siitä, oliko ”maan tapa” niin vakiintunut, että toimittajatkaan eivät huomanneet, että siinä oli jotain outoa.

 

Kaiken tämän seurauksena suomalaisen journalistin geeneihin on jäänyt erityinen herkkyys pientenkin vaaliraha-asioiden uutisoimiseen. Herkkyys jollekin aihepiirille voi tehdä median haavoittuvaksi huhuille. Kymmenen vuotta sitten media ei tarkistanut aiheellisia vinkkejä, mutta nyt pitäisi varoa uutisoimasta aiheettomia.

Vielä hankalammaksi asian tekee se, että kevään vaaliteemat näyttävät nousevan yksittäisistä uutisaiheista ja niiden ajoituksesta ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Jos esimerkiksi uutiset Oulun seksuaalirikosepäilyistä olisivat tulleet julkisuuteen lokakuussa ja kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti tammikuussa, vaaliteemat voisivat olla eri järjestyksessä kuin nyt.

Vaikka vaalitentteihin valittaisiin kuinka hienoja ja tärkeitä teemoja, ne eivät välttämättä jätä äänestäjien tietoisuuteen edes haaleaa muistijälkeä. Uutiset jättävät. Erityisen tehokkaita ovat tunteisiin vetoavat ja sopivasti ennen vaaleja osuvat paljastukset kuohuttavista väärinkäytöksistä. Kun sellaisia tulee vastaan, tarvitaan journalistista harkintaa ja kunnollista tarkistamista.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta