Uutiset vaikuttavat vaaleihin

JOURNALISTI
31.1.2019

Elina Grundström

Twitter: @elinagrundstrom

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Vaikka vaalitentteihin valittaisiin kuinka hienoja ja tärkeitä teemoja, ne eivät välttämättä jätä äänestäjien tietoisuuteen edes haaleaa muistijälkeä. Uutiset jättävät, kirjoittaa Elina Grundström.

Suomessa on alkamassa ”demokratian supervuosi”, jolloin pidetään kahdet, ehkä kolmetkin vaalit. Viranomaisia huolettaa mahdollisuus, että vaalituloksiin yritetään vaikuttaa levittelemällä valheita, kuten monissa muissa maissa on tapahtunut. Toimittajia varoitellaan sinisilmäisyydestä vaalivaikuttamisen suhteen.

Mihin sitten pitäisi varautua?

Oikeusministeriön vaalihäirintää käsittelevässä seminaarissa tammikuun 8. päivänä kerrottiin, että yksi tyypillinen vaalivaikuttamisen muoto ovat valheelliset väitteet vaalivilpistä tai laittomasta vaalirahoituksesta. Kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll totesi seminaarissa, että perusteettomat syytteet epäasiallisesta vaalivaikuttamisesta ovat ”uusi normaali”.

 

Kuulostaa vaikealta – eikä toimittajan työtä ainakaan helpota se, että lähihistoriassamme on oikeakin vaalirahoitusskandaali. Tähän asti toimittajat ovat ennemminkin pyrkineet varmistamaan, etteivät tee samaa mokaa kuin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.

Kehittyvien Maakuntien Suomi ry jakoi silloin satoja tuhansia euroja vaaliavustuksia, eikä media huomannut, että jotain erikoista tapahtui. Vaikka kymmenet kansanedustajat jättivät saamansa avustukset ilmoittamatta, monet myös kirjasivat ne säntillisesti vaalirahailmoituksiinsa. Asia oli toimittajien silmien edessä ja siitä tehtiin joku pikku-uutinenkin, mutta se ei noussut ajallaan julkisuuteen.

Vaalirahoitusvyyhti alkoi kunnolla purkautua vasta vuosi vaalien jälkeen, toukokuussa 2008, jolloin kansanedustaja Timo Kalli (kesk.) meni tv-ohjelmassa möläyttämään, että hän oli tahallaan jättänyt tukijansa ilmoittamatta.

Vaalirahoitukseen liittyvistä paljastuksista tuli suomalaisen tutkivan journalismin kuninkuuslaji, jonka juonikäänteiden selvittely jatkui vuosia. Tuli Nuorisosäätiön tauluostoksia, Ilkka Kanervan (kok.) syntymäpäiviä, Nova Groupin oikeudenkäyntejä ja pohdiskelua siitä, oliko ”maan tapa” niin vakiintunut, että toimittajatkaan eivät huomanneet, että siinä oli jotain outoa.

 

Kaiken tämän seurauksena suomalaisen journalistin geeneihin on jäänyt erityinen herkkyys pientenkin vaaliraha-asioiden uutisoimiseen. Herkkyys jollekin aihepiirille voi tehdä median haavoittuvaksi huhuille. Kymmenen vuotta sitten media ei tarkistanut aiheellisia vinkkejä, mutta nyt pitäisi varoa uutisoimasta aiheettomia.

Vielä hankalammaksi asian tekee se, että kevään vaaliteemat näyttävät nousevan yksittäisistä uutisaiheista ja niiden ajoituksesta ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Jos esimerkiksi uutiset Oulun seksuaalirikosepäilyistä olisivat tulleet julkisuuteen lokakuussa ja kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti tammikuussa, vaaliteemat voisivat olla eri järjestyksessä kuin nyt.

Vaikka vaalitentteihin valittaisiin kuinka hienoja ja tärkeitä teemoja, ne eivät välttämättä jätä äänestäjien tietoisuuteen edes haaleaa muistijälkeä. Uutiset jättävät. Erityisen tehokkaita ovat tunteisiin vetoavat ja sopivasti ennen vaaleja osuvat paljastukset kuohuttavista väärinkäytöksistä. Kun sellaisia tulee vastaan, tarvitaan journalistista harkintaa ja kunnollista tarkistamista.



7 2019
Arkisto

Paluumuuttajat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

Kun sananvapautta loukataan, Suomen media ei puolusta itseään

”Suomi on sananvapauden kärkimaa niin kauan kuin media käyttää sananvapauttaan niin, ettei tärkeää miestä harmita”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

On vähän hassua puuhaa lukea uutisia televisiossa, Matti Rönkä

Ylen ykkösuutisankkurin toiveuni on kertoa kansalle vaalituloksista joka sunnuntai. ”Minä en innostu enää mistään”, Rönkä sanoo.

Näin syntyy ruokalehden juttu kauden sienistä

Glorian ruoka & viini tilasi freelance-ruokatoimittaja Anu Braskilta sieniruokajutun. Jutunteko alkoi kesäkuussa 2018. Juttu ilmestyi yli vuotta myöhemmin.

Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Ammattiliitot saivat kikystä tarpeekseen

Lisää työpaikkoja ja työlle tekijöitä. Syntyi kilpailukykysopimus eli kiky. Eniten siitä hyötyvät työnantajat.

”Kärpäsenpaskalla” on väliä

”Oikeaoppiset merkinnät osoittavat, että toimitus on kunnioittanut vieraiden kielten ominaispiirteitä”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vardagen är exotisk – och därför behövs utrikeskorrespondenter

”Publiken vill se vanlig afrikansk vardag, för det är något man sällan ser”, skriver Liselott Lindström.

”Lamppuja pitäisi syttyä päivittäin”

Turo Uskali aloitti Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessorina.

Kumottu kielteinen päätös on paras palaute turvaa hakevien journalistien auttamisesta

”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola

Pikkukalsarit jalassa, väärä avain kädessä

” Palatessa avain ei käynytkään huoneeni oveen”, muistaa Simo Hyttinen.

Kaukomatkailija ja seikkailija on poissa

Kuolleita: Toimittaja Heikki Haapavaara 26. 3. 1956 Kajaani – 26. 8. 2019 Singapore

Intohimoinen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Janne Salomaa Helsinki 24. 4. 1984 – Helsinki 25. 8. 2019

Toimittaja henkeen ja vereen

Toimittaja Riitta Turunen 3. 4. 1961 Ilomantsi – 21. 7. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta