Mestariverkostoituja

JOURNALISTI
31.1.2019

Martti Backman ja Matti Virtanen

Kirjoittajat ovat Olli Ainolan pitkäaikaisia työtovereita.

Kuolleita: Olli Ainola

Toimittaja Olli Ainola syntyi Orimattilassa 23.6.1958 ja kuoli 60-vuotiaana Helsingissä 27.1.2019.

Keväällä 1982 aloittaneen Sanomien toimittajakoulun yhdellä oppilaalla oli jo kaksi ammattia, vaikka olikin kurssin nuorimpia. Porvoolainen Ainola oli lentäjä ja keittiömestari. Yliopistotaustaiset kurssikaverit ihmettelivät, että mitenköhän tuolla kokemuksella pärjää journalistin vastuullisessa työssä.

Kävi niin, että Ollista tuli uutishaukkana koko kurssin ykkönen. Koulun jälkeen Uuden Suomen toimituksessa hän otti tavakseen soitella niin sanottuja yhteiskunnallisia poliisikierroksia ministereille ja puolueiden päättäjille.

Olli kasvatti pitkäjänteisesti lähdeverkkoaan, ja voinee sanoa, että lopulta hän oli Suomen parhaiten verkostoitunut toimittaja.

Tuohon aikaan toimituksissa oli jyrkät fakkirajat, joiden yli ei hypitty. Oli politiikan toimittajat ja taloustoimittajat, jotka varjelivat tiukasti tonttiensa rajoja.

Olli oli ensimmäinen journalisti, joka käsitteli politiikkaa ja taloutta yhtenä toisistaan riippuvaisena kokonaisuutena, ja tämä tarkastelukulma tuotti hänelle uutisvoittoja jatkuvana virtana. Olli liikkui suvereenisti koko laajan yhteiskunnan kentällä.

Suomen Kuvalehden uutinen 1994 Suomen kahden suurimman pankin fuusiosta oli skuuppi, jonka ei koskaan olisi pitänyt pudota viikkolehden toimittajan syliin. Ollin sinnikäs tiedustelutyö politiikan ja talouden kulisseissa tuotti tämänkin ihmeen.

Olli osasi lukea tylsiä viranomaisraportteja omalla tavallaan, suuren yleisön näkökulmasta. 1989 hän selaili sosiaali- ja terveysministeriön muistiota ja äkkäsi sieltä maininnan pariskuntien yhteisistä lomista keinona suhteiden elvyttämiseen. Olli nosti valtion tukemat ”seksilomat” otsikkoon, ja aiheesta puhuttiin sen jälkeen pitkään.
 

Kun uusi julkisuuslaki tuli voimaan 1999, Olli ryhtyi kokeilemaan sen rajoja. Hän testasi järjestelmällisesti julkisen sektorin toimijoita vaatimalla näiltä asiakirjoja luettavaksi. Virastot kieltäytyivät usein, mutta Olli valitti hallinto-oikeuksiin ja sai aikaan monta ennakkopäätöstä, jotka tekivät salaileville byrokraateille selväksi, että maassa oli nyt uusi laki.

Olli ei kuitenkaan käräjöinyt käräjöinnin vuoksi, vaan oli aina valmis neuvottelemaan. Tärkeintä oli saada tietoja, ei tapella.

Kerran Olli pyysi MOT-ohjelmaa tehtäessä Kelan johdolta kommenttia laitoksen organisaatiouudistukseen ja sai ilmoituksen, ettei mitään uudistusta ole tekeillä. Ollin vastaus kuului, että ”te ette ehkä vielä tiedä, että me olemme juuri käynnistämässä sitä”. Ja organisaatio muuttui.


Vaikka Olli tiedettiin armottomaksi uutismieheksi, hänen leppoisa ja myhäilevä olemuksensa sai yleensä ihmiset avautumaan. Hän ei tehnyt numeroa itsestään puhumalla, vaan luotti tekstin voimaan. Vaikenemalla hänelle jäi muita enemmän aikaa kuunnella ja miettiä, mikä näkyi jutuissa persoonallisena näkökulmana.

Yllätyksellisyys ilmeni myös Ollin huumorissa. Hän kertoi juttua ekaluokkalaisten ensimmäisestä koulupäivästä, jonka lopuksi opettaja sanoi, että nyt voitte kysyä ihan mitä vain. Yksi tyttö viittasi rohkeasti ja kysyi: ”Miksi ensimmäinen lettu annetaan aina koiralle?”

Ollin oma sovellus vitsistä nähtiin pääministerin haastattelutunnilla Ylellä Harri Holkerin aikana. Kun muut tekivät pääministerille laajakantoisia kysymyksiä valtakunnan tilasta, pudotti Olli pääministerin suojauksen suoralla kysymyksellä asuntolainojen korkovähennyksistä ja Holkerin omasta verokikkailusta sijoitusyksiönsä kanssa.


Olli kävi urhoollisen, lähes vuoden kestäneen kamppailun ylivoimaiseksi osoittautunutta sairautta vastaan.

Joulun tienoilla hänen voinnissaan tapahtui hämmästyttävä käänne parempaan. Saamansa voimat hän käytti kirjoittamalla sairasvuoteelta viimeiseksi jääneen juttunsa Iltalehteen siitä, miten presidentti Sauli Niinistö oli kääntänyt kaikessa hiljaisuudessa turvallisuuspoliittista kelkkaansa, ja alkanut myötäillä Venäjän näkemyksiä Erkki Tuomiojan neuvojen pohjalta. Asia tietysti kiistettiin julkisuudessa, mutta Ollin lähteet pitivät jälleen.

Turvallisuuspolitiikasta Olli kiinnostui jo Uuden Suomen aikoina, jolloin hän vaati lehden lähettämään itsensä maanpuolustuskurssille. Olli ei tietenkään tyytynyt tarjolla oleviin virallisiin tarinoihin, vaan laajensi turvallisuuspoliittista debattia tuomalla mukaan kansainvälistä näkökulmaa. Julkisuuslain tuntemuksensa ansiosta hän osasi vaatia myös maanpuolustukseen liittyviä asiakirjoja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt vaatia nähtäviksi.

Ja Olli oli tietysti ensimmäinen, joka kesällä 2017 toi julkisuuteen Hornet-kauppoihin liittyneen päätöksenteon, heti kun asiakirjojen 25-vuotinen salassapitoaika oli kulunut umpeen.


Talouselämä-lehdessä Olli toimi muutaman vuoden toimituspäällikkönä. Hänen johtamisfilosofiansa oli luottamus: toimittajat tekevät työtä parhaiten, jos he saavat ajatella omilla aivoillaan ilman, että pomo alkaa mikrosäätää heidän tekemisiään.

Omaan työhönsä hän saattoi kuitenkin suhtautua hyvinkin kriittisesti, jos kollega huomautti, että hänen päättelynsä ei ihan pidäkään vettä. Jos joku keksi tarinaan uuden näkökulman, Ollin innostuksella ei ollut rajoja.


Yksityiselämässään Olli paneutui hemmottelemaan ystäväpiiriään. Ei ollut tavatonta, että Kimolan mökille kaverinsa hiihtämään kutsunut Olli, loistava kokki, rojautti pirtin pöydälle itse kaatamansa kauriin ruhon ja valmisti siitä viikonlopun aikana mahtavan menun riistaherkkuja. Viime vuosina tulivat Karjalaan suuntautuneet sotahistorialliset tutkimusretket hänelle tärkeiksi.

Ollin lähipiiriin kuuluivat Marja-vaimo, 10-vuotias Emppu-poika ja kolme aikuista tytärtä.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta