Mestariverkostoituja

JOURNALISTI
31.1.2019

Martti Backman ja Matti Virtanen

Kirjoittajat ovat Olli Ainolan pitkäaikaisia työtovereita.

Kuolleita: Olli Ainola

Toimittaja Olli Ainola syntyi Orimattilassa 23.6.1958 ja kuoli 60-vuotiaana Helsingissä 27.1.2019.

Keväällä 1982 aloittaneen Sanomien toimittajakoulun yhdellä oppilaalla oli jo kaksi ammattia, vaikka olikin kurssin nuorimpia. Porvoolainen Ainola oli lentäjä ja keittiömestari. Yliopistotaustaiset kurssikaverit ihmettelivät, että mitenköhän tuolla kokemuksella pärjää journalistin vastuullisessa työssä.

Kävi niin, että Ollista tuli uutishaukkana koko kurssin ykkönen. Koulun jälkeen Uuden Suomen toimituksessa hän otti tavakseen soitella niin sanottuja yhteiskunnallisia poliisikierroksia ministereille ja puolueiden päättäjille.

Olli kasvatti pitkäjänteisesti lähdeverkkoaan, ja voinee sanoa, että lopulta hän oli Suomen parhaiten verkostoitunut toimittaja.

Tuohon aikaan toimituksissa oli jyrkät fakkirajat, joiden yli ei hypitty. Oli politiikan toimittajat ja taloustoimittajat, jotka varjelivat tiukasti tonttiensa rajoja.

Olli oli ensimmäinen journalisti, joka käsitteli politiikkaa ja taloutta yhtenä toisistaan riippuvaisena kokonaisuutena, ja tämä tarkastelukulma tuotti hänelle uutisvoittoja jatkuvana virtana. Olli liikkui suvereenisti koko laajan yhteiskunnan kentällä.

Suomen Kuvalehden uutinen 1994 Suomen kahden suurimman pankin fuusiosta oli skuuppi, jonka ei koskaan olisi pitänyt pudota viikkolehden toimittajan syliin. Ollin sinnikäs tiedustelutyö politiikan ja talouden kulisseissa tuotti tämänkin ihmeen.

Olli osasi lukea tylsiä viranomaisraportteja omalla tavallaan, suuren yleisön näkökulmasta. 1989 hän selaili sosiaali- ja terveysministeriön muistiota ja äkkäsi sieltä maininnan pariskuntien yhteisistä lomista keinona suhteiden elvyttämiseen. Olli nosti valtion tukemat ”seksilomat” otsikkoon, ja aiheesta puhuttiin sen jälkeen pitkään.
 

Kun uusi julkisuuslaki tuli voimaan 1999, Olli ryhtyi kokeilemaan sen rajoja. Hän testasi järjestelmällisesti julkisen sektorin toimijoita vaatimalla näiltä asiakirjoja luettavaksi. Virastot kieltäytyivät usein, mutta Olli valitti hallinto-oikeuksiin ja sai aikaan monta ennakkopäätöstä, jotka tekivät salaileville byrokraateille selväksi, että maassa oli nyt uusi laki.

Olli ei kuitenkaan käräjöinyt käräjöinnin vuoksi, vaan oli aina valmis neuvottelemaan. Tärkeintä oli saada tietoja, ei tapella.

Kerran Olli pyysi MOT-ohjelmaa tehtäessä Kelan johdolta kommenttia laitoksen organisaatiouudistukseen ja sai ilmoituksen, ettei mitään uudistusta ole tekeillä. Ollin vastaus kuului, että ”te ette ehkä vielä tiedä, että me olemme juuri käynnistämässä sitä”. Ja organisaatio muuttui.


Vaikka Olli tiedettiin armottomaksi uutismieheksi, hänen leppoisa ja myhäilevä olemuksensa sai yleensä ihmiset avautumaan. Hän ei tehnyt numeroa itsestään puhumalla, vaan luotti tekstin voimaan. Vaikenemalla hänelle jäi muita enemmän aikaa kuunnella ja miettiä, mikä näkyi jutuissa persoonallisena näkökulmana.

Yllätyksellisyys ilmeni myös Ollin huumorissa. Hän kertoi juttua ekaluokkalaisten ensimmäisestä koulupäivästä, jonka lopuksi opettaja sanoi, että nyt voitte kysyä ihan mitä vain. Yksi tyttö viittasi rohkeasti ja kysyi: ”Miksi ensimmäinen lettu annetaan aina koiralle?”

Ollin oma sovellus vitsistä nähtiin pääministerin haastattelutunnilla Ylellä Harri Holkerin aikana. Kun muut tekivät pääministerille laajakantoisia kysymyksiä valtakunnan tilasta, pudotti Olli pääministerin suojauksen suoralla kysymyksellä asuntolainojen korkovähennyksistä ja Holkerin omasta verokikkailusta sijoitusyksiönsä kanssa.


Olli kävi urhoollisen, lähes vuoden kestäneen kamppailun ylivoimaiseksi osoittautunutta sairautta vastaan.

Joulun tienoilla hänen voinnissaan tapahtui hämmästyttävä käänne parempaan. Saamansa voimat hän käytti kirjoittamalla sairasvuoteelta viimeiseksi jääneen juttunsa Iltalehteen siitä, miten presidentti Sauli Niinistö oli kääntänyt kaikessa hiljaisuudessa turvallisuuspoliittista kelkkaansa, ja alkanut myötäillä Venäjän näkemyksiä Erkki Tuomiojan neuvojen pohjalta. Asia tietysti kiistettiin julkisuudessa, mutta Ollin lähteet pitivät jälleen.

Turvallisuuspolitiikasta Olli kiinnostui jo Uuden Suomen aikoina, jolloin hän vaati lehden lähettämään itsensä maanpuolustuskurssille. Olli ei tietenkään tyytynyt tarjolla oleviin virallisiin tarinoihin, vaan laajensi turvallisuuspoliittista debattia tuomalla mukaan kansainvälistä näkökulmaa. Julkisuuslain tuntemuksensa ansiosta hän osasi vaatia myös maanpuolustukseen liittyviä asiakirjoja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt vaatia nähtäviksi.

Ja Olli oli tietysti ensimmäinen, joka kesällä 2017 toi julkisuuteen Hornet-kauppoihin liittyneen päätöksenteon, heti kun asiakirjojen 25-vuotinen salassapitoaika oli kulunut umpeen.


Talouselämä-lehdessä Olli toimi muutaman vuoden toimituspäällikkönä. Hänen johtamisfilosofiansa oli luottamus: toimittajat tekevät työtä parhaiten, jos he saavat ajatella omilla aivoillaan ilman, että pomo alkaa mikrosäätää heidän tekemisiään.

Omaan työhönsä hän saattoi kuitenkin suhtautua hyvinkin kriittisesti, jos kollega huomautti, että hänen päättelynsä ei ihan pidäkään vettä. Jos joku keksi tarinaan uuden näkökulman, Ollin innostuksella ei ollut rajoja.


Yksityiselämässään Olli paneutui hemmottelemaan ystäväpiiriään. Ei ollut tavatonta, että Kimolan mökille kaverinsa hiihtämään kutsunut Olli, loistava kokki, rojautti pirtin pöydälle itse kaatamansa kauriin ruhon ja valmisti siitä viikonlopun aikana mahtavan menun riistaherkkuja. Viime vuosina tulivat Karjalaan suuntautuneet sotahistorialliset tutkimusretket hänelle tärkeiksi.

Ollin lähipiiriin kuuluivat Marja-vaimo, 10-vuotias Emppu-poika ja kolme aikuista tytärtä.



6 2019
Arkisto
Ylessä työskentelevät Seurin veljekset löysivät toisensa aikuisuuden kynnyksellä. Ville (oik.) vei Ollin alaikäisenä Helsingin baareihin.” kuva: Jaakko Martikainen

Miltä tuntuu, kun haastateltavat kuvittelevat jatkuvasti puhuvansa veljelle?

Tai kun joutuu kilpailemaan perheenjäsenen kanssa saman alan työpaikoista? Toimittajina työskentelevät sisarusparit avasivat perhe- ja työsuhteitaan.

Jos työnantaja ei ole uskollinen, ei työntekijänkään tarvitse olla

”Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan”, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Ylelle vinoilu loppuu sinun vahtivuorollasi, Johanna Lahti?

Johanna Lahti aloittaa marraskuussa Ilta-Sanomien uutena vastaavana päätoimittajana. ”Kiroiluni on asettunut sellaiselle tasolle, että minut voi päästää huoletta myös kalustettuihin huoneisiin.”

Lukijat maksavat luottamuksesta, epäpuhtaasta journalismista ja fermentointikursseista

Journalismia on aina rahoitettu muullakin kuin hardcore-uutisilla. Journalistien on vain vaikea myöntää sitä, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Näin syntyvät media-alan työehtosopimukset

Paljonko saat palkkaa, kuinka pitkä lomasi on ja joudutko tekemään kiky-tunteja? Muun muassa nämä kysymykset ratkaistaan syksyn ja talven tes-neuvotteluissa. Näin neuvotteluvalmistelut etenevät.

Maryan Abdulkarim on muun muassa kolumnisti, käsikirjoittaja, kirjailija ja taiteilija. ”Tätä urapolkua en osannut suunnitella, vaan asiat ovat seuranneet toisiaan. Kun joku pyytää mukaan johonkin, mietin aina, olenko riittävän hyvä tähän. Mutta kun epäilyistään huolimatta lähtee mukaan, huomaa, että okei – minusta on myös tähän.”

Miksi vähemmistön asiat näyttäytyvät enemmistön kiusana, kysyy Maryan Abdulkarim

”Sysäys ajatusteni sanallistamiseen oli Helsingin Sanomien juttu, jossa lukija kysyi, miksi suihku ja vessanpönttö sijoitetaan kylpyhuoneessa vierekkäin niin, että sukat kastuvat, ja arkkitehti vastasi, että esteettömyysmääräysten takia.”

Pari klikkausta voittaa pään raapimisen

”Arvailu ja kritiikitön googlailu ovat journalismissa edelleen turhan yleisiä menetelmiä varsinkin kiireessä. Ilahduttavan moni toimittaja on kuitenkin vähitellen löytänyt luotettavat verkkopalvelut”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Emojier som journalistik

”Uppdateringen är mångas första kontakt med den journalistik som följer och att fånga läsarens uppmärksamhet är i det här fallet att färga den”, skriver Dan Lolax.

Huolellinen töistä sopiminen helpottaa asiakkaan ja freelancerin elämää

Vaikka ulkoistettaessa työstä halutaan eroon, työn suunnittelu ei saisi päättyä ostajan päässä siihen, kun päätös ulkoistamisesta tehdään, kirjoittaa Hanna Kokkonen.

Raskaus ei ole syy olla jatkamatta määräaikaisuutta

”Raskauden tai äitiyden takia voi tulla helposti syrjityksi huomaamattaan. Aina työnantajakaan ei ymmärrä tekevänsä väärin”, kirjoittaa Journalistiliiton lakimies Rami Lindström.

Tommy Pohjola on kokenut penkoja

Tommy Pohjola aloittaa Journalistin määräaikaisena toimittajana 2. syyskuuta.

Alaston paparazzi nappasi uutiskuvan

”Vielä vettä tippuen kaivoin kameran laukusta, vaihdoin zoomin ja otin matalan tähtäysasennon kylmälle ikkunalaudalle”, kirjoittaa Jukka Järvelä.

Intohimoinen tekniikkatoimittaja

Kuolleita: Toimittaja Tero Lehto 25. 5. 1978 Espoo – 3. 7. 2019 Helsinki

Kotiseutu- ja paikallislehtimies

Kuolleita: paikallislehtimies Kurt Ratia 28. 9. 1943 Lahti – 11. 3. 2019 Hyvinkää

Intohimona radio

Kuolleita: toimittaja Heikki Peltonen 27. 6. 1947 Uusikaupunki – 3. 7. 2019 Merikarvia

Toimittajasta jäi muisto itärajalle

Kuolleita: toimittaja Urho Kinnunen 28. 6. 1930 Ilomantsi – 18. 6. 2019 Ilomantsi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta