Viranomainen vastaa, jos tietopyyntö miellyttää

Joka neljäs ei pyydä asiakirjoja

Viranomaisten asiakirjatiedot uutistyössä -kyselyyn vastasi yhteensä 253 journalistista työtä tekevää Journalistiliiton ja Päätoimittajien yhdistyksen jäsentä.

Vastaajista 62 prosenttia kertoi työskentelevänsä toimittajana.

28 prosenttia kertoi, ettei ole koskaan hankkinut viranomaisilta asiakirjatietoja työssään. Tämä osa vastaajista ei vastannut asiakirjapyyntöjä tarkemmin käsitelleisiin kysymyksiin.

Jyväskylän yliopisto julkaisee lisää tuloksia syksyn aikana.

JOURNALISTI
17.8.2018

Marja Honkonen, teksti
Johanna Sarajärvi, grafiikka

Toimittajat kertovat viranomaisten vastaavan asiakirjapyyntöihin hyvin, mutta vaikeissa aiheissa ensimmäinen vastaus on usein ”ei”. Jos tiedot jäävät saamatta, harva tekee muuta kuin urputtaa kollegalle.

Kun toimittaja pyytää viranomaiselta tietoja, ne useimmiten toimitetaan.

Asia käy ilmi Jyväskylän yliopiston tekemästä kyselystä. Siihen vastanneista asiakirja- ja tietopyyntöjä tehneistä 181 journalistista 67 prosenttia kertoo saaneensa pyytämänsä tiedot usein ja neljännes aina.

Vain seitsemän prosenttia vastanneista kertoi, ettei yleensä saa kaikkia pyytämiään tietoja.

Projektitutkija Aleksi Kosken mukaan tulos on yllättävä, sillä samaan aikaan toimittajat kertovat kyselyssä useista ongelmista tiedonhankinnassa. Myös aiempien tutkimusten mukaan esimerkiksi kunnilla on suuria vaikeuksia soveltaa julkisuuslakia.

Tulosta selittää ongelmien keskittyminen tiettyihin juttuaiheisiin – ja toimittajien ymmärtäväisyys.

Kyselyyn vastanneet antavat hyviä kouluarvosanoja jopa viranomaisille, joiden toiminnassa he kertovat kohdanneensa merkittäviä ongelmia. Kaikkien viranomaisten keskiarvo on 7,8. Parhaat arvosanat kyselyssä saavat tuomioistuimet ja pelastusviranomaiset (8,9), heikoimmat kunnalliset ja valtiolliset liikelaitokset (7,0). Nelosia annetuista arvosanoista oli vain kolme prosenttia.

”Toimittajat antavat paljon anteeksi, jos lopulta saavat tiedot”, Koski sanoo.

”He eivät ole herkkänahkaisia tai valita turhasta. Vakavimmat tapaukset päätyvät julkisuuteen syystäkin.”

 

Sama viranomainen saattaa vastata rutiinipyyntöön vitkastelematta, mutta nikotella omaa toimintaansa koskevan, kiusallisen tiedustelun kohdalla.

Sen on huomannut freelancetoimittaja Jarno Liski, jonka Verohallinnolle tekemiä tietopyyntöjä on puitu tänä ja viime vuonna korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Molemmat tapaukset liittyivät veronkierron valvontaan – ja molemmat Liski voitti jo hallinto-oikeudessa.

Asiakirjojen saaminen takkuaa Liskin kokemuksen mukaan käytännössä aina silloin, kun ne koskevat valvovien viranomaisten omia laiminlyöntejä.

Tietopyyntöjä Liski tekee useita viikossa, ja ensimmäinen vastaus niihin on yleensä ”ei”.

”80 prosenttia kielteisistä vastauksista laukeaa siihen, kun pyytää kirjallista valituskelposta päätöstä. Virkamiehelle on pienempi vaiva etsiä ja antaa paperit”, Liski sanoo.

Valituskelpoisen päätöksen pyytäminen on Liskin mielestä jokaisen toimittajan velvollisuus. Oikeuteen saakka hän on vienyt itse saamistaan hylsyistä toistakymmentä, osin Journalistiliiton juristin avulla.

Rajatapausten kohdalla kynnys hakea oikeutta on Liskin mukaan noussut. Hallintotuomioistuinten maksut yli kaksinkertaistuivat 250 euroon ja 500 euroon vuonna 2016.

”Voi niitä freelancerkin viedä oikeuteen, mutta täytyy tykätä asiastaan. Se on joko etelänmatka tai valitus.”

 

Kyselyn perusteella viranomaisille onkin melko vaaratonta jättää tiedot antamatta ja rikkoa julkisuuslakia.

23 prosenttia kyselyn vastaajista ei tehnyt mitään, vaikka koki, että heiltä evättyjen tietojen olisi pitänyt olla toimittajille julkisia.

Hallinto-oikeuteen asiansa on vienyt vain 20 prosenttia vastanneista. Kahdeksan prosenttia on kannellut laillisuusvalvojalle. Useimmin asiasta urputetaan omassa toimituksessa tai kirjoitetaan kolumni.

Merkittävimmät syyt olla tekemättä mitään ovat kiire ja kustannustehokkuus, projektitutkija Koski sanoo. Tiedosta tappelemisen sijaan jutut tehdään haastattelemalla.

”Viranomainen voi melko turvallisesti ja seurauksetta pelata aikaa. Tämä osuu uutistyön kovimpaan ytimeen”, Koski huomauttaa.

 

Julkisuuslakiin vetoaa kyselyn mukaan tietopyynnöissään puolet vastaajista. Sama joukko kertoi huonoista kokemuksista hieman useammin kuin epämuodollisempia pyyntöjä tekevät.

Kosken mukaan tämä voi johtua paitsi hankalammista juttuaiheista myös siitä, että ystävällinen mutta määrätietoinen, suoraan tiedonhaltijalle tehty pyyntö toimii virallista paremmin. Siihen on antanut viitteitä myös aiempi tutkimus.

”Paljon on kiinni toimittajan pelisilmästä. Julkisuuslain toteutuminen on paljon viranomaisen asenteen varassa”, Koski sanoo.

”Mitä mukavampi vuorovaikutustilanne on, sitä todennäköisemmin tiedon saa.”

Niin ei pitäisi tietenkään olla, Koski muistuttaa.

Saman on todennut myös Suomen Kuvalehden toimittaja Salla Vuorikoski.

”Kaikki ystävällisyys on viranomaisten kanssa toimiessa hyväksi. Samalla on oltava virallinen”, hän sanoo.

Omat tietopyyntönsä Vuorikoski pyrkii rajaamaan ja yksilöimään tarkasti. Silloin vastaanottajan ensimmäinen ajatus ei ole kohtuuton työtaakka.

Vuorikoski pitää tärkeänä sitä, että toimittaja tietää, mitä hänellä on oikeus vaatia.

”Minulle ei koskaan riitä se, että tietoa ei vain anneta. Haluan aina tietää, mihin se perustuu”, Vuorikoski sanoo.

”Kun vähän haastaa, usein tajutaan, että tiedon voikin antaa.”

Joka neljäs ei pyydä asiakirjoja

Viranomaisten asiakirjatiedot uutistyössä -kyselyyn vastasi yhteensä 253 journalistista työtä tekevää Journalistiliiton ja Päätoimittajien yhdistyksen jäsentä.

Vastaajista 62 prosenttia kertoi työskentelevänsä toimittajana.

28 prosenttia kertoi, ettei ole koskaan hankkinut viranomaisilta asiakirjatietoja työssään. Tämä osa vastaajista ei vastannut asiakirjapyyntöjä tarkemmin käsitelleisiin kysymyksiin.

Jyväskylän yliopisto julkaisee lisää tuloksia syksyn aikana.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta