Eläkkeellä oleva Heikki Kotilainen toi keräämänsä kuvalakanat näytille Journalistiliiton tiloihin Hakaniemeen. Toistuvia kuvituskuvia hän on kerännyt parin vuoden ajan. Kotilainen ei halua esiintyä ”besserwisserinä”, vain ihmettelevänä ja vähän huvittuneena seuraajana. ”Ei uutiskuva-addiktio mihinkään katoa.”

Joka päivä sama kuva poliisimerkistä

JOURNALISTI
17.8.2018

Marja Honkonen, teksti
Kai Widell, kuvat

Vanhaa kuvatoimittajaa ja kuvaajaa ihmetyttää sisällöttömien kuvien viljely verkkojutuissa.

”Onnettomuuspaikalle tuotiin kynttilöitä. Arkistokuva.” ”Helsinki-Vantaan lentoasema viime helmikuussa.” ”Kuvituskuva.”

Kotimaan päämedioista kesäkuussa poimitut kolme kuvatekstiä ovat yhtä sisällöttömiä kuin niihin liittyvät kuvat.

Pitkän uran tehnyttä lehtikuvaajaa ja kuvatoimittajaa Heikki Kotilaista löysä kuvittaminen kismittää. Hän on kerännyt muutamasta toistuvasta aiheesta kokoelman, jolla osoittaa huolensa kuvajournalismista.

Syntyi kaksi aaltopahvilakanaa poliisisymboliikkaa. Kotilaisen havaintojen mukaan poliisikuvia käytetään kuvitusaiheena selvästi eniten, ja usein jutuissa, joissa kerrotaan rikoksista, ei varsinaisesti poliisin toiminnasta.

Muitakin esimerkkejä on. Tulipalouutisten kuvituksena saatetaan käyttää samaa paloautokuvaa kymmeniä kertoja. Kittilän kunnantalosta saisi oman lakanansa. Uutisvideoissa näkee Kotilaisen mielestä usein geneeristä ihmisvilinää, kun aiheita voisi kuvittaa vaikka grafiikalla.

”Mielestäni on yleisön aliarviointia, ettei yhtään mietitä enempää. Kun on kerran tehty virhe, siitä tulee helposti tapa”, Kotilainen tuumaa.

Yksityiskohta Heikki Kotilaisen koostamista kuvituskuvista.

Kotilainen teki 1960-luvulla alkaneen uransa muun muassa Uudessa Suomessa, Pressfotossa, Lehtikuvassa ja Helsingin Sanomissa. Hän siis ymmärtää, että aika-ajoin kuvituskuvaa tarvitaan. Verkossa homma on kuitenkin lähtenyt käsistä.

”Varmaan ajatellaan, että kun siellä on joku suorakaiteen muotoinen tuhru, ihminen vilkaisee siihen automaattisesti.”

Jos asiaa kysyy kuvatoimituksista, vastaukset ovat tuttuja: moni aihe on hankala kuvittaa ja nopeakin pitäisi olla.

Helppoa ratkaisua ei ole, Kotilainen myöntää. Hän korostaa, ettei vika ole kuvaajissa, vaan kuvien tilaajissa ja käyttäjissä.

Kuvalta pitäisi vaatia samaa laatua kuin tekstiltä.

”Ymmärrän, että esimerkiksi Kittilä on kaukana ja sieltä on hankala saada kuvaa. Mutta jos eduskuntauutiset kuvitettaisiin näin slarvisti, jokaisessa uutisessa olisi kuva eduskuntatalon pylväiköstä.”

Yksityiskohta Heikki Kotilaisen koostamista kuvituskuvista. 

Toistuvuuteen pitäisi tarttua, mutta nopeuskin on valtti, perustelevat toimitukset

Miksi ”kuvituskuvaa” käytetään verkossa niin paljon?

Jotta joku lukisi jutut, Iltalehden uutispäällikkö Mikko Virta vastaa. Kuvaton juttu näyttää tylsältä.

”Verkossa lukija tekee klikkauspäätöksen usein pelkän otsikon tai otsikon ja kuvan perusteella. Kuva jutun otsikon yhteydessä näyttää visuaalisesti paremmalta”, Virta sanoo.

Yleinen poliisikuvituskuvakin tuo Virran mukaan juttuun visuaalisuutta, raikkautta ja väriä. Se myös viestii, että uutisen tapahtuma on poliisin tutkinnassa.

Iltalehdessä verkkojutun kuvavalinnan tekee yleensä sen kirjoittanut toimittaja. Analytiikkaa kuvien käytöstä ei ole, mutta kuvien toistumiseen on Virran mukaan kiinnitetty huomiota ja siitä on pyritty eroon.

”Syynä saattoi olla esimerkiksi se, että kiireisessä uutistilanteessa tietyt kuvat löytyivät järjestelmästä nopeammin kuin toiset.”

Virta huomauttaa, että iltapäivälehtien vahvuusalueeseen kuuluvat rikosuutiset ovat ehdottomasti vaikeimpia kuvittaa. Rikosuutisissa ollaan erityisen varovaisia kotimaisten arkistokuvien käytön kanssa.

”Niissä on aina olemassa riski sille, että jokin kuvassa edes osittain näkyvä henkilö tai taho leimautuu, vaikka selvästi kerrottaisiin, etteivät kuvan henkilöt liity tapaukseen.”

Siksi vaihtoehto on usein poliisiin liittyvä kuvituskuva.

Toinen esimerkki haastavasta kuvitusaiheesta on sote-uudistus.

”Sen kuvituksena näkee käytettävän pääsääntöisesti kahdentyyppistä kuvaa: joko uudistuksesta päättäviä poliitikkoja tai sairaaloiden ja terveyskeskusten sisätiloja. En tiedä, konkretisoiko kumpikaan uudistusta erityisen hyvin, mutta parempaakaan on vaikea keksiä”, Virta sanoo.

Myös MTV:n toimituspäällikkö Karri Lehtiön mukaan rikosaiheet ovat kuvituksen kannalta hankalia. Liikkuvan kuvan talona MTV lähtee ensimmäisenä etsimään kuvitukseen video- tai livesisältöä. Vasta sen puuttuessa turvaudutaan stilliin.

Kuvavalinnat tekee tilanteesta riippuen toimittaja tai tuottaja.

”Verkkojournalismissa kiire nähdään monesti negatiivisena asiana, mutta sitä voi tarkastella myös laadun kriteerinä: haluna olla nopea”, Lehtiö sanoo.

”Vääriä ja huonojakin valintoja tehdään, eikä sen saman kuvan käyttöäkään voi aina välttää. Mekin kun julkaisemme päivässä 150–200 juttua.”

Marja Honkonen



10 2019
Arkisto

Ymmärrys ei lisäänny tiedonmuruja tuuttaamalla tai kollegaa nälvimällä

Kuluneiden parin viikon aikana me journalistit olemme onnistuneet julkaisemaan paljon tietoa, mutta ymmärryksen lisääminen on jäänyt jalkoihin, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson pääkirjoituksessaan.

Autoilua puolustavia ja maahanmuuttoa vastustavia toimittajia on liian vähän, Karri Kannala

Helsingin Uutisten päätoimittajalla on voimakkaita mielipiteitä, mutta usein hän jättää ne kertomatta.

MTV:n työehtosopimuksesta ovat neuvotelleet Ulla Rannikko (MTV, vasemmalla edessä), Jaakko Sainio (Palta) ja Heidi Aho (Palta), Tuomas Aalto (Journalistiliitto), Petri Savolainen (Journalistiliitto), Petteri Savolainen (MTV:n luottamusmies) ja Kari Pyrhönen (Media- ja ohjelmatyöntekijät).

Media-alan tes-neuvottelut etenevät hitaasti

Av-kääntäjien sopimusta jatkettiin vuodella.

Jospa lukija ei olekaan ensisijaisesti kuluttaja?

Viime vuosituhannella journalistit suhtautuivat yleisöön kuin opettamista vailla oleviin hallintoalamaisiin. Nyt hallintoalamaisesta on tullut kuluttaja, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Jouluradio on brändi ja mielentila

Kauppakeskus Redistä käsin toimivasta Jouluradiosta on kasvanut monikanavainen radiobrändi. Joululauluja kuunnellaan ympäri vuoden, kertoo toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne.

Leena Hirvonen haluaa Nokian Uutisten lukijoiden aamukahvipöytään

Uusi päätoimittaja uskoo, että mikropaikallisen journalismin merkitys on entistä suurempi, kun kaikkea mahdollista on saatavilla.

Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Hej arbetsgivare! Frilansaren är den lojalaste arbetstagaren du kan få

Det känns ofta som om inte heller arbetsgivarna förstår att en frilans egentligen är billigare än en fast anställd då alla osynliga kostnader beaktas, skriver Liselott Lindström.

Haloo! Oletko pahassa paikassa?

Janne Flinkkilä ehti vain aloittaa puhelun, kun hän tajusi jo tehneensä ison mokan.

Toimittaja oli jämäkkä mentori

Kuolleita: Toimittaja Helena Vehkaoja-Mäkelä 3. 5. 1940 Ylistaro – 28. 10. 2019 Helsinki

Tiukka haastattelija

Toimittaja Leif Henry Salmén 19. 1. 1952 Helsinki – 19. 11. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta