Eläkkeellä oleva Heikki Kotilainen toi keräämänsä kuvalakanat näytille Journalistiliiton tiloihin Hakaniemeen. Toistuvia kuvituskuvia hän on kerännyt parin vuoden ajan. Kotilainen ei halua esiintyä ”besserwisserinä”, vain ihmettelevänä ja vähän huvittuneena seuraajana. ”Ei uutiskuva-addiktio mihinkään katoa.”

Joka päivä sama kuva poliisimerkistä

JOURNALISTI
17.8.2018

Marja Honkonen, teksti
Kai Widell, kuvat

Vanhaa kuvatoimittajaa ja kuvaajaa ihmetyttää sisällöttömien kuvien viljely verkkojutuissa.

”Onnettomuuspaikalle tuotiin kynttilöitä. Arkistokuva.” ”Helsinki-Vantaan lentoasema viime helmikuussa.” ”Kuvituskuva.”

Kotimaan päämedioista kesäkuussa poimitut kolme kuvatekstiä ovat yhtä sisällöttömiä kuin niihin liittyvät kuvat.

Pitkän uran tehnyttä lehtikuvaajaa ja kuvatoimittajaa Heikki Kotilaista löysä kuvittaminen kismittää. Hän on kerännyt muutamasta toistuvasta aiheesta kokoelman, jolla osoittaa huolensa kuvajournalismista.

Syntyi kaksi aaltopahvilakanaa poliisisymboliikkaa. Kotilaisen havaintojen mukaan poliisikuvia käytetään kuvitusaiheena selvästi eniten, ja usein jutuissa, joissa kerrotaan rikoksista, ei varsinaisesti poliisin toiminnasta.

Muitakin esimerkkejä on. Tulipalouutisten kuvituksena saatetaan käyttää samaa paloautokuvaa kymmeniä kertoja. Kittilän kunnantalosta saisi oman lakanansa. Uutisvideoissa näkee Kotilaisen mielestä usein geneeristä ihmisvilinää, kun aiheita voisi kuvittaa vaikka grafiikalla.

”Mielestäni on yleisön aliarviointia, ettei yhtään mietitä enempää. Kun on kerran tehty virhe, siitä tulee helposti tapa”, Kotilainen tuumaa.

Yksityiskohta Heikki Kotilaisen koostamista kuvituskuvista.

Kotilainen teki 1960-luvulla alkaneen uransa muun muassa Uudessa Suomessa, Pressfotossa, Lehtikuvassa ja Helsingin Sanomissa. Hän siis ymmärtää, että aika-ajoin kuvituskuvaa tarvitaan. Verkossa homma on kuitenkin lähtenyt käsistä.

”Varmaan ajatellaan, että kun siellä on joku suorakaiteen muotoinen tuhru, ihminen vilkaisee siihen automaattisesti.”

Jos asiaa kysyy kuvatoimituksista, vastaukset ovat tuttuja: moni aihe on hankala kuvittaa ja nopeakin pitäisi olla.

Helppoa ratkaisua ei ole, Kotilainen myöntää. Hän korostaa, ettei vika ole kuvaajissa, vaan kuvien tilaajissa ja käyttäjissä.

Kuvalta pitäisi vaatia samaa laatua kuin tekstiltä.

”Ymmärrän, että esimerkiksi Kittilä on kaukana ja sieltä on hankala saada kuvaa. Mutta jos eduskuntauutiset kuvitettaisiin näin slarvisti, jokaisessa uutisessa olisi kuva eduskuntatalon pylväiköstä.”

Yksityiskohta Heikki Kotilaisen koostamista kuvituskuvista. 

Toistuvuuteen pitäisi tarttua, mutta nopeuskin on valtti, perustelevat toimitukset

Miksi ”kuvituskuvaa” käytetään verkossa niin paljon?

Jotta joku lukisi jutut, Iltalehden uutispäällikkö Mikko Virta vastaa. Kuvaton juttu näyttää tylsältä.

”Verkossa lukija tekee klikkauspäätöksen usein pelkän otsikon tai otsikon ja kuvan perusteella. Kuva jutun otsikon yhteydessä näyttää visuaalisesti paremmalta”, Virta sanoo.

Yleinen poliisikuvituskuvakin tuo Virran mukaan juttuun visuaalisuutta, raikkautta ja väriä. Se myös viestii, että uutisen tapahtuma on poliisin tutkinnassa.

Iltalehdessä verkkojutun kuvavalinnan tekee yleensä sen kirjoittanut toimittaja. Analytiikkaa kuvien käytöstä ei ole, mutta kuvien toistumiseen on Virran mukaan kiinnitetty huomiota ja siitä on pyritty eroon.

”Syynä saattoi olla esimerkiksi se, että kiireisessä uutistilanteessa tietyt kuvat löytyivät järjestelmästä nopeammin kuin toiset.”

Virta huomauttaa, että iltapäivälehtien vahvuusalueeseen kuuluvat rikosuutiset ovat ehdottomasti vaikeimpia kuvittaa. Rikosuutisissa ollaan erityisen varovaisia kotimaisten arkistokuvien käytön kanssa.

”Niissä on aina olemassa riski sille, että jokin kuvassa edes osittain näkyvä henkilö tai taho leimautuu, vaikka selvästi kerrottaisiin, etteivät kuvan henkilöt liity tapaukseen.”

Siksi vaihtoehto on usein poliisiin liittyvä kuvituskuva.

Toinen esimerkki haastavasta kuvitusaiheesta on sote-uudistus.

”Sen kuvituksena näkee käytettävän pääsääntöisesti kahdentyyppistä kuvaa: joko uudistuksesta päättäviä poliitikkoja tai sairaaloiden ja terveyskeskusten sisätiloja. En tiedä, konkretisoiko kumpikaan uudistusta erityisen hyvin, mutta parempaakaan on vaikea keksiä”, Virta sanoo.

Myös MTV:n toimituspäällikkö Karri Lehtiön mukaan rikosaiheet ovat kuvituksen kannalta hankalia. Liikkuvan kuvan talona MTV lähtee ensimmäisenä etsimään kuvitukseen video- tai livesisältöä. Vasta sen puuttuessa turvaudutaan stilliin.

Kuvavalinnat tekee tilanteesta riippuen toimittaja tai tuottaja.

”Verkkojournalismissa kiire nähdään monesti negatiivisena asiana, mutta sitä voi tarkastella myös laadun kriteerinä: haluna olla nopea”, Lehtiö sanoo.

”Vääriä ja huonojakin valintoja tehdään, eikä sen saman kuvan käyttöäkään voi aina välttää. Mekin kun julkaisemme päivässä 150–200 juttua.”

Marja Honkonen



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta