Eläkkeellä oleva Heikki Kotilainen toi keräämänsä kuvalakanat näytille Journalistiliiton tiloihin Hakaniemeen. Toistuvia kuvituskuvia hän on kerännyt parin vuoden ajan. Kotilainen ei halua esiintyä ”besserwisserinä”, vain ihmettelevänä ja vähän huvittuneena seuraajana. ”Ei uutiskuva-addiktio mihinkään katoa.”

Joka päivä sama kuva poliisimerkistä

JOURNALISTI
17.8.2018

Marja Honkonen, teksti
Kai Widell, kuvat

Vanhaa kuvatoimittajaa ja kuvaajaa ihmetyttää sisällöttömien kuvien viljely verkkojutuissa.

”Onnettomuuspaikalle tuotiin kynttilöitä. Arkistokuva.” ”Helsinki-Vantaan lentoasema viime helmikuussa.” ”Kuvituskuva.”

Kotimaan päämedioista kesäkuussa poimitut kolme kuvatekstiä ovat yhtä sisällöttömiä kuin niihin liittyvät kuvat.

Pitkän uran tehnyttä lehtikuvaajaa ja kuvatoimittajaa Heikki Kotilaista löysä kuvittaminen kismittää. Hän on kerännyt muutamasta toistuvasta aiheesta kokoelman, jolla osoittaa huolensa kuvajournalismista.

Syntyi kaksi aaltopahvilakanaa poliisisymboliikkaa. Kotilaisen havaintojen mukaan poliisikuvia käytetään kuvitusaiheena selvästi eniten, ja usein jutuissa, joissa kerrotaan rikoksista, ei varsinaisesti poliisin toiminnasta.

Muitakin esimerkkejä on. Tulipalouutisten kuvituksena saatetaan käyttää samaa paloautokuvaa kymmeniä kertoja. Kittilän kunnantalosta saisi oman lakanansa. Uutisvideoissa näkee Kotilaisen mielestä usein geneeristä ihmisvilinää, kun aiheita voisi kuvittaa vaikka grafiikalla.

”Mielestäni on yleisön aliarviointia, ettei yhtään mietitä enempää. Kun on kerran tehty virhe, siitä tulee helposti tapa”, Kotilainen tuumaa.

Yksityiskohta Heikki Kotilaisen koostamista kuvituskuvista.

Kotilainen teki 1960-luvulla alkaneen uransa muun muassa Uudessa Suomessa, Pressfotossa, Lehtikuvassa ja Helsingin Sanomissa. Hän siis ymmärtää, että aika-ajoin kuvituskuvaa tarvitaan. Verkossa homma on kuitenkin lähtenyt käsistä.

”Varmaan ajatellaan, että kun siellä on joku suorakaiteen muotoinen tuhru, ihminen vilkaisee siihen automaattisesti.”

Jos asiaa kysyy kuvatoimituksista, vastaukset ovat tuttuja: moni aihe on hankala kuvittaa ja nopeakin pitäisi olla.

Helppoa ratkaisua ei ole, Kotilainen myöntää. Hän korostaa, ettei vika ole kuvaajissa, vaan kuvien tilaajissa ja käyttäjissä.

Kuvalta pitäisi vaatia samaa laatua kuin tekstiltä.

”Ymmärrän, että esimerkiksi Kittilä on kaukana ja sieltä on hankala saada kuvaa. Mutta jos eduskuntauutiset kuvitettaisiin näin slarvisti, jokaisessa uutisessa olisi kuva eduskuntatalon pylväiköstä.”

Yksityiskohta Heikki Kotilaisen koostamista kuvituskuvista. 

Toistuvuuteen pitäisi tarttua, mutta nopeuskin on valtti, perustelevat toimitukset

Miksi ”kuvituskuvaa” käytetään verkossa niin paljon?

Jotta joku lukisi jutut, Iltalehden uutispäällikkö Mikko Virta vastaa. Kuvaton juttu näyttää tylsältä.

”Verkossa lukija tekee klikkauspäätöksen usein pelkän otsikon tai otsikon ja kuvan perusteella. Kuva jutun otsikon yhteydessä näyttää visuaalisesti paremmalta”, Virta sanoo.

Yleinen poliisikuvituskuvakin tuo Virran mukaan juttuun visuaalisuutta, raikkautta ja väriä. Se myös viestii, että uutisen tapahtuma on poliisin tutkinnassa.

Iltalehdessä verkkojutun kuvavalinnan tekee yleensä sen kirjoittanut toimittaja. Analytiikkaa kuvien käytöstä ei ole, mutta kuvien toistumiseen on Virran mukaan kiinnitetty huomiota ja siitä on pyritty eroon.

”Syynä saattoi olla esimerkiksi se, että kiireisessä uutistilanteessa tietyt kuvat löytyivät järjestelmästä nopeammin kuin toiset.”

Virta huomauttaa, että iltapäivälehtien vahvuusalueeseen kuuluvat rikosuutiset ovat ehdottomasti vaikeimpia kuvittaa. Rikosuutisissa ollaan erityisen varovaisia kotimaisten arkistokuvien käytön kanssa.

”Niissä on aina olemassa riski sille, että jokin kuvassa edes osittain näkyvä henkilö tai taho leimautuu, vaikka selvästi kerrottaisiin, etteivät kuvan henkilöt liity tapaukseen.”

Siksi vaihtoehto on usein poliisiin liittyvä kuvituskuva.

Toinen esimerkki haastavasta kuvitusaiheesta on sote-uudistus.

”Sen kuvituksena näkee käytettävän pääsääntöisesti kahdentyyppistä kuvaa: joko uudistuksesta päättäviä poliitikkoja tai sairaaloiden ja terveyskeskusten sisätiloja. En tiedä, konkretisoiko kumpikaan uudistusta erityisen hyvin, mutta parempaakaan on vaikea keksiä”, Virta sanoo.

Myös MTV:n toimituspäällikkö Karri Lehtiön mukaan rikosaiheet ovat kuvituksen kannalta hankalia. Liikkuvan kuvan talona MTV lähtee ensimmäisenä etsimään kuvitukseen video- tai livesisältöä. Vasta sen puuttuessa turvaudutaan stilliin.

Kuvavalinnat tekee tilanteesta riippuen toimittaja tai tuottaja.

”Verkkojournalismissa kiire nähdään monesti negatiivisena asiana, mutta sitä voi tarkastella myös laadun kriteerinä: haluna olla nopea”, Lehtiö sanoo.

”Vääriä ja huonojakin valintoja tehdään, eikä sen saman kuvan käyttöäkään voi aina välttää. Mekin kun julkaisemme päivässä 150–200 juttua.”

Marja Honkonen



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta