Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Satu Koivisto, 40

Valmistunut filosofian maisteriksi journalistiikan oppiaineesta Jyväskylän yliopistosta.

Maku, Kaneli & Sokeri ja Rakkaudella Vege -lehtien päätoimittaja Helsingistä.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Kotivinkin toimituspäällikkönä ja päätoimittajana Demissä ja Viini-lehdessä.

Perheeseen kuuluvat puoliso sekä 2- ja 6-vuotiaat lapset.

Harrastaa siirtolapuutarhamökkeilyn lisäksi juoksua ja aikuisbalettia. Kirjoittanut kaksi ruokakirjaa: Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin ja Gastronaatti – Kuinka rakastua ruoanlaittoon.

JOURNALISTI
15.6.2018

Minttu-Maaria Partanen, teksti
Laura Oja, kuva

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Kuisti on täynnä ruukkuja, joista puskee vihreitä lehtiä.

”Viime vuonna iski hulluus, oli pakko tilata maitokahvinvärisiä cafe au lait -daalioita Hollannista”, Satu Koivisto sanoo.

Daaliat eivät kestä Suomen talvea, joten syksyllä Koivisto kaivoi niitä käsin ylös läpimärästä mullasta. Lokakuussa näytti, että juuret homehtuvat. Helmikuussa näytti vielä huonommalta: juuret olivat rutistuneet kasaan.

”Vein kuvan niistä A-lehtien Viherpihan toimitukseen. Siellä voivoteltiin, ettei hyvältä näytä.”

Mutta kevään valo herätti kasvit eloon, kuten niitä hoivaavat puutarhaintoilijatkin.

 

Mökin sisäremontti, julkisivun maalaaminen, lisää kasvatuslaatikoita, kukkapenkkien harvennus ja kitkeminen. Monelle suomalaiselle mökkeily tarkoittaa loputonta työleiriä.

Maku-lehden päätoimittajalle Satu Koivistolle puutarhassa puuhailu on täydellistä rentoutumista. Hetki lasten kanssa leikkimistä, eväitä omenapuiden alla, välissä vähän istuttamista ja kitkemistä.

”On lohdullinen ajatus, että tämä ei ole projekti, jolla on alku ja loppu, vaan elämäntapa.”

Perhe on päättänyt, että mökillä tehdään se, mitä jaksetaan. Se riittää.

 

Kaksi vuotta sitten Koiviston kaipuu omaa pihaa kohtaan kasvoi sietämättömäksi. Puoliso ei halunnut loputonta omakotitalon korjaamista, joten perhe päätyi kompromissiin: vuonna 1934 rakennettuun siirtolapuutarhamökkiin Helsingin Herttoniemestä.

Koivisto rakastaa työtään, mutta kaipasi vapaa-ajalleen fyysistä puuhastelua. Maatalon lapsena hän oli tottunut omavaraisuuteen, siihen että ruoka tehdään alusta asti omista raaka-aineista.

”Siinä on jotain uskomatonta, kun istuttaa siemenen, josta syntyy kukka. Luonnossa on niin paljon estetiikkaa. Esimerkiksi kypsä tomaattiterttu on todella kaunis.”

 

Kesän ajan perhe on kasvisten suhteen omavarainen. Puutarhasta nousevat perunat, porkkanat, sipulit, salaatit ja yrtit. Parsan kanssa kysytään kärsivällisyyttä.

”Parsaa ei saa ensimmäisinä vuosina leikata, jotta juuristo vahvistuu. Parin vuoden päästä saamme ensimmäisen sadon.”

Oman puutarhan sadon seuraamisen jälkeen hän ymmärtää, miksi kesäkuussa Maku-lehden lukijat kaipaavat raparperireseptejä ja hukkuvat elokuussa omenoihin ja kesäkurpitsoihin. Vinkkejä sisältöihin voi ammentaa omasta kasvihuoneesta.

”Haluan kannustaa ihmisiä esimerkiksi yrttien kasvattamiseen. Satoa voi säilöä ja pakastaa koko vuodeksi.”

Puutarhassa työskentely auttaa töistä rentoutumisen lisäksi nukkumaan.

”Edes lenkillä ei saa samaa fyysistä väsymystä kuin olemalla päivän puutarhassa. On harvinaisen hieno tunne, kun on fyysisesti niin väsynyt, että nukahtaa heti.”

Satu Koivisto, 40

Valmistunut filosofian maisteriksi journalistiikan oppiaineesta Jyväskylän yliopistosta.

Maku, Kaneli & Sokeri ja Rakkaudella Vege -lehtien päätoimittaja Helsingistä.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Kotivinkin toimituspäällikkönä ja päätoimittajana Demissä ja Viini-lehdessä.

Perheeseen kuuluvat puoliso sekä 2- ja 6-vuotiaat lapset.

Harrastaa siirtolapuutarhamökkeilyn lisäksi juoksua ja aikuisbalettia. Kirjoittanut kaksi ruokakirjaa: Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin ja Gastronaatti – Kuinka rakastua ruoanlaittoon.



7 2020
Arkisto

Tuot Milttoniin raikasta kokoomuslaista ajattelua, Katri Makkonen

Tasavallan presidentin kabinetista Ylelle vain vuodeksi palannut Katri Makkonen lähtee konsulttiyhtiö Milttonin varatoimitusjohtaksi oppimaan, miten liike-elämä toimii.

Mitä jos ihmiset eivät ole koskaan halunneet puolueetonta journalismia?

”Ehkä yleisölle vain viimein tarjotaan somessa jotain, mitä se todella haluaa, eikä tämä jokin yksinkertaisesti ole puolueeton ammattijournalismi”, kirjoittaa Janne Zareff.

Aikkarit on pidettävä mukana

Aikkarisisältö on valtavan tärkeää, sillä Suomessa halutaan ja tarvitaan erikoistunutta laatujournalismia, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Vuosien 2021 – 2022 pressikortti on Journalistiliiton vuodenvaihteessa uudistuvan ilmeen mukainen. Kuvan kortti on testikortti, jonka ulkoasu poikkeaa jonkin verran oikean pressikortin ulkoasusta.

Perinteinen pressikortti muuttuu tilattavaksi – digitaalinen kortti päivittyy automaattisesti

Digitaalista korttia käyttää jo melkein 12 000 jäsentä. Kortin ulkoasu muuttuu vuodenvaihteessa Journalistiliiton uudistuvan ilmeen mukaiseksi.

Nyhetsmedier som lägereldar

”Vi konsumerar nyheter på var sitt håll, inte tillsammans. Vägledning behövs”, skriver Dan Lolax.

Tiekartta johtaa turhan usein umpikujaan

Joukkoviestimet saisivat herkeämättä pohtia, mitä jargonia ne omaksuvat, kirjoittaa Ville Eloranta.

Näin tehdään puoli yhdeksän uutislähetys

Ylen pääuutislähetys syntyy Pasilassa ja etänä. Koronavirusepidemia on tuonut lähetyksen tekemiseen kiirettä ja uusia käytäntöjä.

Työehtosopimus pätee myös etätyössä

Esimiesten vastuulla on huolehtia siitä, että työntekijä pystyy suoriutumaan työstään, eikä kukaan kuormitu liikaa. Työaikaa säännellään myös etätyössä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tytti Oras.

Korona-ajan paikallinen sopimus

Työntekijät ovat Ylessä erittäin sitoutuneita työhönsä ja ymmärsivät, että kaikkien panosta tarvitaan, joten joustoa riitti, kirjoittaa Ylen ohjelmatyöntekijöiden pääluottamushenkilö Anu Kähkönen.

Sähkömies dosentin virassa

Anna Gustafssonin Itämeri-haastattelu kesätoimittajana sujui hienosti. Mutta mikäs se haastateltavan titteli olikaan?

Kutsumuksena toimittajan työ

Kuolleita: Toimittaja Anja Manninen 27. 5. 1954 Tyrnävä − 12. 6. 2020 Oulu

Pystykorva ei enää haukahtele

Kuolleita: Toimittaja Veikko Huttunen 31. 10. 1954 Vieremä – heinäkuu 2020 Iisalmi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta