Pieni kohu-opas

JOURNALISTI
15.6.2018

Johanna Vehkoo

painokoneetseis@gmail.com

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja yksi Long Playn perustajista.

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Journalismissa tarkkuus on hyve. Tämä koskee myös kielellistä ilmaisua.

Hyvä journalistinen kieli on täsmällistä. Täytesanoja on vältettävä, samoin turhanpäiväistä kuvailua ja adjektiivipöhöä.

Uutistekstissä mennään suoraan asiaan. Monimutkaisetkin kokonaisuudet täytyy edes yrittää kertoa selkeästi, tiivistää olennainen informaatio.

Siksi on harmillista, kun monimutkaisia ilmiöitä aletaan kuvata näennäisen kätevillä otsikkosanoilla, jotka johtavat lukijan harhaan. Jo pitkään suosituin tällainen sana on ollut kohu.

 

Joskus kohu on oikeasti kohu, eli asia, jonka johdosta nousee kohinaa ja meteliä. Useimmiten se on kuitenkin ytimeltään jotakin muuta: esimerkiksi kritiikkiä, yhteiskunnallista keskustelua, väärinymmärrystä, huumoria, loukkaantumista, paljastuksia, skuuppeja tai skandaaleja. Jos näistä puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä, uutisia kuluttava yleisö saisi parempaa palvelua.

Silläkin on merkitystä, mikä on kohun mittakaava: puhutaanko Yhdysvaltain hallintoa ja siten koko maailmanpolitiikkaa ravistelevasta skandaalista vai ohimenevästä somekiistasta, johon osallistuu kolme ihmistä.

Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin.

Kohu-uutisen lajityyppiin kuuluu, että siitä voidaan häivyttää kaikki yhteydet tosielämään: kuka puhuu, missä, miksi ja mitä merkitystä asialla on. Entä jos uutisessa sanottaisiin, että kolme ihmistä keskusteli Twitterissä? Olisiko uutista silloin olemassa?

 

Etsin Suomen suurimpien tiedotusvälineiden uutisjutuista vuoden sisään kohuina uutisoituja asioita. Nyt erittelen, mistä näissä kohuissa oikeasti oli kyse.

Aku Louhimiehen ohjausmetodeista noussut kohu. Tärkeä tasa-arvoon ja vallankäyttöön liittyvä keskustelunaihe, joka tuli ilmi ansiokkaan journalistisen työn tuloksena.

”Facebook-kohu.” Tietosuojaskandaali. Cambridge Analytica hankki hämärin keinoin dataa jopa 50 miljoonasta ihmisestä ja käytti sitä propagandan suuntaamiseen.

”Facebook-kohu.” Poliisien Facebook-ryhmässä käytettiin rasistista kieltä.

Kohu-urheilija Kristiina Mäkelä. Kolmiloikkaaja arvosteli Urheiluliittoa, liitto ei tykännyt.

”Kohu oppilaiden seksuaalisesta häirinnästä puhuttaa yhä.” Oppilaiden seksuaalinen häirintä puhuttaa yhä.

Greve-kohu. Kansallisbaletin johtajan epäasiallinen käytös, seksuaalinen häirintä.

Weinstein-kohu. Seksuaalinen häirintä, väkivalta.

Trumpin pojan Venäjä-yhteyksistä noussut kohu. Poliittinen skandaali.

Romanien kohtelusta huoltoasemalla noussut kohu. Rasismia, syrjintää.

Antti Rinne ja synnytystalkoot -kohu. Niin sanottu facepalm. Sanalle ei ole hyvää suomennosta.

Herra Heinämäki -kohu. Nainen kysyi Yleltä ihan asiallisen kysymyksen, vihaajat raivostuivat.

Ateneumin Aino-triptyykkiin liittynyt kohu. Tätä voi pitää mediakohuna, jonka loi Helsingin Sanomat itse. Ei ollut feministilaumaa, joka olisi vaatinut maalauksen poistamista. Lukijalle asian todellista laitaa ei tosin missään vaiheessa tehty selväksi.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta