Mielipide vastaan fakta

Journalistin ohje 21

Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JOURNALISTI
15.6.2018

Vera Miettinen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Yle julkaisi viime maaliskuussa jutun elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä naisnäyttelijöitä kohtaan. Muun muassa Pihla Viitala kertoi jutussa, että Louhimies oli pannut hänen iholleen torakoita sekä pakottanut näyttelijää syömään omaa oksennustaan.

Asiasta keskusteltiin laajalti, ja suuri osa tiedotusvälineistä siteerasi Ylen juttua.

Toukokuussa Ilta-Sanomat julkaisi Louhimiehen haastattelun, jossa elokuvaohjaaja sanoi, että Ylen jutussa on ”erittäin suuri määrä asiavirheitä”. Muun muassa Viitalan kertomat asiat eivät pitäneet Louhimiehen mukaan lainkaan paikkaansa. Ylen jutussa oli kerrottu myös, että Louhimies oli valehdellut lapsinäyttelijöille heidän vanhempansa kuolleen, jotta lapsien itku näyttäisi aidolta. Tämäkään seikka ei pitänyt Louhimiehen mukaan paikkaansa.

 

Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja sanoo, että Louhimiehen haastattelun julkaisu katsottiin oleelliseksi, koska miehestä oli tehty niin monta negatiivista juttua, myös Ilta-Sanomissa.

”Joistakin asioista Louhimiehellä oli jyrkkä mielipide, ja hän halusi tuoda ne esiin. Mielestäni tässä on kyse sananvapaudesta ja Journalistin ohjeista”, Sadeoja sanoo.

Sadeoja sanoo, että jutussa ei kuitenkaan kiistetty Ylen artikkelia ihan kokonaan, vain pelkkiä yksityiskohtia.

”Ylen juttu oli tehty hyvin ja journalistisin perustein. Katsoimme myös tarkkaan, ettei meidän juttumme loukkaa ketään”, Sadeoja sanoo ja viittaa naisnäyttelijöihin.

Yleisradion edustaja ei päässyt kertomaan omaa kantaansa Ilta- Sanomien juttuun yksityiskohtien todenperäisyydestä, mutta vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen vastine julkaistiin.

”Päinvastoin kuin Louhimies väittää, Ylen juttuun kirjatut tiedot on käyty tarkkaan läpi laajan lähdeaineiston pohjalta”, Jokinen kirjoitti vastineessaan.

Jokisen mielestä Ilta-Sanomien juttu oli kuitenkin normaalia journalismia: tiedotusväline tekee itse sisältöpäätöksensä. Hänestä myös vastineen tekeminen ja julkaisu oli osa normaalia käytäntöä.

 

Julkisen sanan neuvoston vanhoissa ratkaisuissa on vähän tätä sivuavia tapauksia. Viimeisin vastaavanlainen päätös on viime vuodelta, kun JSN antoi langettavan Suomen Kuvalehdelle. Lehti kertoi verkkosivuillaan epäilystä, jonka mukaan pääministeri Juha Sipilä olisi vaikuttanut Yleisradion uutisointiin.

JSN:n päätöksessä todetaan, ettei Suomen Kuvalehti antanut Yleisradion päätoimittajalle tilaisuutta esittää omaa näkemystään erittäin kielteisen julkisuuden yhteydessä.

”Kyseessä on siten tarkoituksellinen valeuutinen, joka jää lukijoiden mieleen siitä huolimatta, että uutinen todetaan myöhemmin virheelliseksi”, kantelija toteaa.

Toinen JSN:n päätös on vuodelta 2015, jossa toimittaja kanteli vastineesta. Kritiikin Uutiset -lehdessä julkaistussa jutussa Kriitikon vastuu – onko sitä? ruodittiin Hämeen Sanomissa julkaistua Onnennumerot-näytelmän kritiikkiä.

Lehden päätoimittaja totesi valitukseen, että toimittajan ja kriitikon työn on julkista, ja että jutussa asetettiin vain toimittajan työ negatiiviseen valoon, mutta ei hänen persoonaansa.

JSN:n päätös oli vapauttava.

”Kirjoitus edustaa neuvoston mielestä tavanomaista kulttuurikeskustelua, joka ei synnytä vastineoikeutta.”

 

JSN:n entinen pääsihteeri, toimittaja Ilkka Vänttinen toteaa, että Louhimies puolustaa itseään Ilta-Sanomien jutussa kritisoimalla melko voimakkaasti Ylen toimintaa.

”Tämä ei vielä ole ongelma. Ongelma on se, ettei Yleä kuultu asiasta samanaikaisesti”, Vänttinen sanoo.

”Tässä on kyse erittäin kielteisestä julkisuudesta ja samanaikaisesta kuulemisesta eli Journalistin ohjeista 21 – 25.”

Vänttinen kuitenkin toteaa, että onneksi Ilta-Sanomat julkaisi Jokisen vastineen mukisematta.

Journalistin ohjeiden lisäksi sananvapauslaki takaa yksityishenkilölle oikeuden vastineeseen, jos hän katsoo tulleensa loukatuksi. Yrityksille ja yhteisöille laki ei anna samaa oikeutta.

”Journalistin ohjeet sen sijaan antavat ja niihin voi aina vedota. Kokemukseni perusteella vastinekynnys ei ole korkea näissäkään tapauksissa”, Vänttinen toteaa.

Usein käy silti niin, etteivät organisaatiot saa ääntänsä kuulumaan.

”Ongelma on siinä, ettei omia kannanottoja tarjota”, Vänttinen sanoo.


Lue myös: Monta portinvartijaa - näin syntyi Ylen Törhös-uutinen, jota moni toimitus tavoitteli

Journalistin ohje 21

Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta