Mielipide vastaan fakta

Journalistin ohje 21

Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JOURNALISTI
15.6.2018

Vera Miettinen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Yle julkaisi viime maaliskuussa jutun elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä naisnäyttelijöitä kohtaan. Muun muassa Pihla Viitala kertoi jutussa, että Louhimies oli pannut hänen iholleen torakoita sekä pakottanut näyttelijää syömään omaa oksennustaan.

Asiasta keskusteltiin laajalti, ja suuri osa tiedotusvälineistä siteerasi Ylen juttua.

Toukokuussa Ilta-Sanomat julkaisi Louhimiehen haastattelun, jossa elokuvaohjaaja sanoi, että Ylen jutussa on ”erittäin suuri määrä asiavirheitä”. Muun muassa Viitalan kertomat asiat eivät pitäneet Louhimiehen mukaan lainkaan paikkaansa. Ylen jutussa oli kerrottu myös, että Louhimies oli valehdellut lapsinäyttelijöille heidän vanhempansa kuolleen, jotta lapsien itku näyttäisi aidolta. Tämäkään seikka ei pitänyt Louhimiehen mukaan paikkaansa.

 

Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja sanoo, että Louhimiehen haastattelun julkaisu katsottiin oleelliseksi, koska miehestä oli tehty niin monta negatiivista juttua, myös Ilta-Sanomissa.

”Joistakin asioista Louhimiehellä oli jyrkkä mielipide, ja hän halusi tuoda ne esiin. Mielestäni tässä on kyse sananvapaudesta ja Journalistin ohjeista”, Sadeoja sanoo.

Sadeoja sanoo, että jutussa ei kuitenkaan kiistetty Ylen artikkelia ihan kokonaan, vain pelkkiä yksityiskohtia.

”Ylen juttu oli tehty hyvin ja journalistisin perustein. Katsoimme myös tarkkaan, ettei meidän juttumme loukkaa ketään”, Sadeoja sanoo ja viittaa naisnäyttelijöihin.

Yleisradion edustaja ei päässyt kertomaan omaa kantaansa Ilta- Sanomien juttuun yksityiskohtien todenperäisyydestä, mutta vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen vastine julkaistiin.

”Päinvastoin kuin Louhimies väittää, Ylen juttuun kirjatut tiedot on käyty tarkkaan läpi laajan lähdeaineiston pohjalta”, Jokinen kirjoitti vastineessaan.

Jokisen mielestä Ilta-Sanomien juttu oli kuitenkin normaalia journalismia: tiedotusväline tekee itse sisältöpäätöksensä. Hänestä myös vastineen tekeminen ja julkaisu oli osa normaalia käytäntöä.

 

Julkisen sanan neuvoston vanhoissa ratkaisuissa on vähän tätä sivuavia tapauksia. Viimeisin vastaavanlainen päätös on viime vuodelta, kun JSN antoi langettavan Suomen Kuvalehdelle. Lehti kertoi verkkosivuillaan epäilystä, jonka mukaan pääministeri Juha Sipilä olisi vaikuttanut Yleisradion uutisointiin.

JSN:n päätöksessä todetaan, ettei Suomen Kuvalehti antanut Yleisradion päätoimittajalle tilaisuutta esittää omaa näkemystään erittäin kielteisen julkisuuden yhteydessä.

”Kyseessä on siten tarkoituksellinen valeuutinen, joka jää lukijoiden mieleen siitä huolimatta, että uutinen todetaan myöhemmin virheelliseksi”, kantelija toteaa.

Toinen JSN:n päätös on vuodelta 2015, jossa toimittaja kanteli vastineesta. Kritiikin Uutiset -lehdessä julkaistussa jutussa Kriitikon vastuu – onko sitä? ruodittiin Hämeen Sanomissa julkaistua Onnennumerot-näytelmän kritiikkiä.

Lehden päätoimittaja totesi valitukseen, että toimittajan ja kriitikon työn on julkista, ja että jutussa asetettiin vain toimittajan työ negatiiviseen valoon, mutta ei hänen persoonaansa.

JSN:n päätös oli vapauttava.

”Kirjoitus edustaa neuvoston mielestä tavanomaista kulttuurikeskustelua, joka ei synnytä vastineoikeutta.”

 

JSN:n entinen pääsihteeri, toimittaja Ilkka Vänttinen toteaa, että Louhimies puolustaa itseään Ilta-Sanomien jutussa kritisoimalla melko voimakkaasti Ylen toimintaa.

”Tämä ei vielä ole ongelma. Ongelma on se, ettei Yleä kuultu asiasta samanaikaisesti”, Vänttinen sanoo.

”Tässä on kyse erittäin kielteisestä julkisuudesta ja samanaikaisesta kuulemisesta eli Journalistin ohjeista 21 – 25.”

Vänttinen kuitenkin toteaa, että onneksi Ilta-Sanomat julkaisi Jokisen vastineen mukisematta.

Journalistin ohjeiden lisäksi sananvapauslaki takaa yksityishenkilölle oikeuden vastineeseen, jos hän katsoo tulleensa loukatuksi. Yrityksille ja yhteisöille laki ei anna samaa oikeutta.

”Journalistin ohjeet sen sijaan antavat ja niihin voi aina vedota. Kokemukseni perusteella vastinekynnys ei ole korkea näissäkään tapauksissa”, Vänttinen toteaa.

Usein käy silti niin, etteivät organisaatiot saa ääntänsä kuulumaan.

”Ongelma on siinä, ettei omia kannanottoja tarjota”, Vänttinen sanoo.


Lue myös: Monta portinvartijaa - näin syntyi Ylen Törhös-uutinen, jota moni toimitus tavoitteli

Journalistin ohje 21

Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta