Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

JOURNALISTI
15.6.2018

Vera Miettinen, teksti
Jussi Vierimaa, kuva

”Naisen itkun ja ahdistuksen sävyttämä puhelinkeskustelu - -. Ensimmäistä kertaa nämä rankat ja sysipimeät tapahtumat muodostuivat sanoiksi”, Turun Sanomien toimittaja Annamari Nurminen kirjoitti maaliskuussa 2018.

Turun Luostarivuoren koulun seksuaaliset hyväksikäytöt paljastuivat viime vuoden lopulla, kun Nurminen kyseli Facebookissa julkaistun kommentin taustoja.

Kommentin kirjoittaja lupasi toimittajien pyynnöstä selvittää, olisiko joku uhreista valmis kertomaan oman tarinansa. Asiasta viestiteltiin tiiviisti joulun pyhinä. Kun Nurminen palasi lomien jälkeen töihin, sähköpostissa odotti 32 tarinaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tarinoiden kertojista neljä valittiin haastateltavaksi. Haastatteluja teki myös toimittaja Esko Pihkala.

”Rankkoja kokeneita on kyllä tullut vastaan ennenkin, mutta en ollut aiemmin haastatellut ketään näin kipeistä asioista. Ja vielä niin, että uhri ei ole yli 20 vuoden aikana kertonut asiasta kenellekään”, Pihkala sanoo.

Haastateltavien tunnemyrsky oli valtava. Osa heistä ajatteli, ettei tarinoita taaskaan uskota, ja osa pelkäsi henkilöllisyytensä paljastumista.

”Ensimmäiset puhelut koskivat lähinnä sitä. Vakuuttelin haastateltaville, että edes lehden päätoimittaja ei saa tietää heidän nimiään. Ja vakuuttelin myös monta kertaa, että kyllä me tämän jutun aiomme tehdä”, Nurminen kertoo.

 

Uhrien haastattelut poikkesivat toimittajien aiemmista kokemuksista.

”En ole koskaan urani aikana ollut missään haastattelussa niin pitkään hiljaa. Vaikka monta kysymystä rullasi päässä koko ajan ja teki mieli kysyä, niin jotenkin tilannetaju sanoi, että haastateltavalle pitää antaa aikaa”, Nurminen kertoo.

Haastattelun aikana piti varoa, ettei haastateltava tulkitse kysymystä syyllistäväksi, ja etteivät kysymykset rikkoisi yhtään enempää.

Nurmisen piti myös pohtia, miten hän voi hienotunteisesti tarkistaa haastateltavan kertomuksia asettamatta tätä kuitenkaan tukalaan tilanteeseen.

”Kysyin tarkentavia kysymyksiä eri kantilta. Koko ajan oli kuitenkin mielessä, että keskustelu loppuu siihen, jos sanon jotain väärää.”

 

Esko Pihkala haastatteli uhria, joka oli 12-vuotiaana joutunut opettajan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Pihkalan mielestä teko lähenteli raiskausta. Nainen kertoi toimittajalle kokemuksistaan rohkeasti.

”Uskon, että olisin saanut vieläkin tarkemman teonkuvauksen, jos vain olisin kysynyt. Haastattelu sujui kuitenkin niin hyvin, että en halunnut tehdä mitään, mikä olisi voinut järkyttää haastateltavaa tai vaarantaa rakennetun luottamuksen.”

Toimittajien mukaan luottamus haastateltaviin syntyi jo aika alussa, siinä vaiheessa, kun Journalistin ohjeista puhuttiin. Samalla myös suhde haastateltaviin tarkentui.

 

Vaikka Nurminen oli yhteydessä joihinkin haastateltaviin myös jälkeenpäin, rajat olivat selvät.

”Toimittaja ei ole terapeutti, mutta tietynlainen vastuu siinä on, kun availee haavoja. Ei voi vain sanoa haastattelun jälkeen kiitos ja näkemiin.”

Jutun julkaisun jälkeen eräs haastateltava viestitteli Nurmiselle, ja he keskustelivat puhelimessa monta kertaa. Uhrien välisistä keskusteluista Nurminen kuitenkin jättäytyi taka-alalle.

Pihkala sanoo, että hän ei aiheettomasti lähentyisi liikaa haastateltavan kanssa.

”En myöskään ala itkemään tai olemaan haastateltavalle olkapää. Siinä saattaisivat mennä roolit sekaisin. Enkä missään nimessä esittäisi tuntevani asiasta yhtä suurta tuskaa kuin uhri tai hänen läheisensä.”

Nurminen on samaa mieltä.

”Toimittajan yliempaattisuus kääntää helposti huolen pois haastateltavasta. Voin kyllä tunnustaa, että olen ollut vedet silmissä, ja mielestäni toimittajan kuuluukin paljastaa aidot tunteensa.”

Ne pitäisi kuitenkin pitää kurissa.

”Hiljainen ja aito sympatia on parasta. Ja jos haastateltava alkaa itkeä, kunnioitan sitä ja annan hänelle aikaa koota itsensä. Sanon, että meillä ei ole mihinkään kiire, anna itkun tulla.”

Journalistin otteella

”Haluatko kuulla minun tarinani? Se on rajumpi kuin yksikään lehdessä ollut. Olen yksi heistä, ja olen kantanut tätä kaikkea sisälläni yli 20 vuotta kertomatta kenellekään. Nyt sen on aika päästä ulos.”

Tällaisen viestin yksi uhreista lähetti Annamari Nurmiselle samana aamuna, kun ensimmäinen uutinen aiheesta julkaistiin Turun Sanomissa. Nainen kertoi kokemuksistaan Nurmiselle puhelimitse.

”Asiat ovat vaikeita, mutta Annamarille oli helppo puhua. Hän oli lämmin, ymmärtäväinen ja meidän uhrien puolella.”

Sydämellisyydestä huolimatta Nurmisen tiukka journalistinen ote jäi haastateltavan mieleen.

”Tässä ei ollut kuitenkaan mitään ristiriitaisuutta. Annamari käänsi monta kiveä yksityiskohtien tarkistamiseksi, mutta hän teki sen inhimillisesti.”

Haastateltava sanoo, että Nurmisen empaattisuus kuului äänensävyssä ja sanavalinnoissa. Tuntui siltä, että ihminen puhui ihmiselle.

”Annamari kertoi sopivasti myös omasta elämästään. Luottamus syntyi nopeasti, koska hän ei hiostanut tai painostanut minua puhumaan.”

Vera Miettinen



10 2018
Arkisto
Säätövaraa. Alma-talossa ei ole omia työpisteitä, mutta sähköiset pöydät saa asetettua sopivalle korkeudelle. Toimittaja Tero Lehto työn ääressä.

Herra teknologia

Kokenut teknologiatoimittaja Tero Lehto ei piittaa ennakkoluuloista.

Suhdetyötä somejätissä

John Severinsonin työ Facebookissa on pitää toimittajat ja kustantajat tyytyväisinä. Hän ei kuitenkaan lupaa, että uutissivustoille syötetyn yleisön määrä palaisi ennalleen.

Media-alan johto on julkista kuvaansa tasa-arvoisempi

Journalisti selvitti päätoimittajien sukupuolijakauman. Laskelmien mukaan päätoimittajan tehtävät jakautuvat miehille ja naisille selvästi luultua tasaisemmin.

Medicin mot stress. ”Du behöver någonting, som inte har med jobbet att göra, som är din grej och som får dig att koppla av. För mig är det hästar, särskilt min häst Stella”, säger Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på tidningen Östnyland.

Tygla den dåliga stressen

Osäkerhet, ett högt arbetstempo och för lite feedback. Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på Östnyland listar orsaker till dålig stress och vad man kan göraför att förebygga den.

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Rakkaudesta lajiin. Tuula Kousa voisi halutessaan jäädä eläkkeelle jo vuoden kuluttua, mutta sellaista hänellä ei ole suunnitelmissa. ”Innostun aina uudelleen uusista kirjahankkeista ja siitä, että tämä on myös ihmissuhdetyötä. Työ on niin kivaa, ettei tunnu varsinaiselta työltä.”

Puoliksi agentti

Kun Tuula Kousa irtisanottiin Tammelta, hän ei halunnut vähään aikaan kuullakaan kirjoista. Pian hän ryhtyi kirjallisuusagentiksi ja totutteli maksamaan oman palkkansa.

Uutta taitoa. Siru Väisänen on suorittanut töiden ohessa digitaalisen muotoilun opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Hän kiittelee myös kansalais- ja työväenopistojen kursseja ammatin kannalta hyödyllisinä.

Paluu kesätoimittajaksi poiki töitä

Tonnin löytöpalkkiokaan ei tuonut toimitussihteerin paikkaa, mutta Siru Väisänen ei antanut periksi. Journalistien työllisyys on hieman kohentunut.

JSN: Neuvosto on toimintakykyinen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapaa on arvosteltu useissa artikkeleissa. Neuvoston jäsenten mukaan JSN toimii hyvin.

Kokovartalojuttu. Kun Ilkka Pernu paneutui sisäilma-asioihin, hän alkoi itsekin kokea työhuoneellaan outoja oireita, jotka sittemmin menivät ohi. ”Kuvastaa aihetta, että aloin jutunteon aikana tarkkailla omaakin vointiani normaalia herkemmin.” Pernun työhuone on Sastamalassa, missä myös hänen kotinsa on ollut jo vuosia.

Selvyyttä sisäilmaan

Jutunteko sisäilmaongelmista oli Ilkka Pernulle ”totuuden rajankäyntia”. ”Aina uudelle haastateltavalle soittaessani aloin epäillä aiempia näkemyksiäni”, Pernu kertoo Anna hyvän kiertää -juttusarjassa.

Lehdistönvapautta vai häiriköintiä?

Toimittaja-aktivisti Sam Husseini poistettiin Helsingin huippukokouksen tiedotustilaisuudesta kovin ottein.

Taustatyötä kunnes uutisrima ylittyy

Anne Kauranen, 36, aloitti elokuussa uutistoimisto Reutersin kahden hengen Suomen-toimituksessa kirjeenvaihtajana.

Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen potee korkean paikan kammoa, mutta riittävän korkealla korkeuden taju ja kammo katoavat.

Hyppy pelkoa päin

Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.

En del stress är bra

Kring 25 procent av finländarna upplever arbetsstress. När ska man oroa sig för en kollega eller vän som utbrister att hen är ”såå stressad” vid varje veckomöte?

Tukea järjestäytymiseen. Vikesin EU-rahoitteisessa ay-koulutuksessa Somaliassa pyritään muun muassa luomaan vuoropuhelua media-alan työntekijöiden ja työnantajien välille. Kouluttaja Abdalle Mumin puhui kesäkuussa toimittajille siitä, miksi työntekijöiden kannattaa järjestäytyä niin kansallisesti kuin työpaikoilla.

Vikesiä uhataan oikeustoimilla Keniassa

Sananvapaustyötä tekevää säätiötä yritetään sotkea erikoiseen oikeusjuttuun.

Työn julkisuus on kiusallista

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Anna tilaa oivaltaa

Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.

Minällä on asiaa

Sitä minä ihmettelen, miksi Suomessa ei ole vaihtoehtoa journalistiselle minäilylle. Minäpä taidankin vallan alkaa The Economist -lehden asiakkaaksi. Viimeksi kun minä sitä luin, en minä löytänyt tietoa toimittajista, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Viettävällä tiellä

Rami Marjamäki nappasi täydellisen esimerkkikuvan siitä, millaista on ajaa täysperävaunullista tukkirekkaa Ruoveden havumetsien teillä.

Felet i våra stjärnor

Journalister ska förstås fundera på vilken roll de spelar när ”vanliga människor” på ett naivt sätt tillskrivs en endimensionell godhet. Det finns en risk för att pinsamt berörda journalister överkompenserar på ett osakligt sätt om de går från att glorifiera till att kritiskt granska, skriver Dan Lolax.

JSN: Journalisti voi joskus rikkoa lakia

Kannanoton mukaan poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi.

Pressikortista mobiiliversio

Journalistiliitto on julkistanut matkapuhelimeen ladattavan pressikortin, joka tulee perinteisen muovikortin rinnalle.

Med vd-hjälp ska SPT växa

Styrelseordförande Patrik Stenvall förhandlade på eget initiativ med nyhetsbyrån SPT:s tilltänkta vd-kandidat Pär Landor.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta