Aika leijua, takaisin luontoon

Pääkirjoitus.
JOURNALISTI
15.6.2018

Markku Lappalainen

Työni Journalistin päätoimittajana on ohi, kun tämä lehti ilmestyy. Jään lomille ja vapaille, joilta jatkan omille poluilleni – eläkkeelle.

Takanani on neljä vuosikymmentä unelmieni ammatissa. Kirjailija Paavo Haavikkoa vapaasti muunnellen: työ on sama mutta eri, samoin sen tekijä – sama mies mutta eri. Alan parhaat perinteet ovat kestäviä, mutta toimintaympäristö ja työnteon käytännöt muuttuvat. Tekijä kasvaa työnsä mukana.

Nämä vuosikymmenet olen kuulunut myös journalistien ammattiliittoon, jonka toiminnassa olen ollut aktiivina eri tasoilla. Paikallistasolla toimin MTV:ssä ja Turun Sanomissa, liiton hallituksessa edustin Turun Sanomalehtimiesyhdistystä. Kymmenen freelancevuoteni aikanakin suhteeni liittoon oli tiivis. Tammikuusta 2009 lähtien olen liiton palkollisena päätoimittanut Journalistia.

Journalistiliitossa yhdistyvät aineellinen ja ammatillinen edunvalvonta. Liitto neuvottelee tessit, antaa työoikeudellista lakiapua ja tukee jäseniään työelämän käänteissä. Liitto on myös yhteisö, joka vaalii jäsentensä ammatillista identiteettiä ja ammattietiikkaa.

Tämä luontevasti toteutuva kaksoisrooli tekee Journalistiliitosta erityisen. Kaikissa liiton tilaisuuksissa ihmiset puhuvat intohimoisesti myös työstä – eivät pelkästään sen tekemisen ehdoista. Lehtiä tehdään, verkkoa päivitetään ja ohjelmia toimitetaan vähintään tauoilla ja illan tullen. Kuulostellaan kollegoiden kuulumisia, päivitetään tietoja – uteliaisuus yhdistää meitä.

Journalisti on toimittajalleen aitiopaikka rakastamaansa työhön ja sen tekijöihin. Lehdentekijät elävät lukijoittensa kanssa myötämäet ja vastoinkäymiset.

Hyvien uutisten jano on kova, mutta varjojakin on valaistava. On riemukasta kertoa siitä palosta, jolla kollegat tekevät työtään vaikeissa tilanteissa ja kehittelevät uutta palvellakseen yleisöjään. Kurjista asioista ei ole kiva kertoa, mutta sekin on tehtävä, vaikka sielusta vihlaisee. Totuutta ei lähestytä miellyttämällä.

Oman ulottuvuutensa tämän lehden toimittamiseen tuo se tosiseikka, että leivomme leipää leipureille. Puhelin soi ja sähköposti kilahtaa herkästi. Tämä ammattikunta osaa sanoittaa viestinsä, nuolet löytävät maalinsa kiemurtelematta.

Journalistin tekijällä jalat pysyvät maassa. Minun on aika leijua teilleni, takaisin luontoon, hyvillä mielin.

Orkesterille ja yleisölle kiitos

Journalismi on eräänlaista orkesterisoittoa. Journalisti on pieni kamariorkesteri, jossa jokaisella soittajalla on oma roolinsa. Lehti on tekijöittensä näköinen, monimuotoinen palapeli.

Kiitän Journalistin toimitusta omistautumisesta ja erinomaisesta yhteistyöstä. Toimitussihteeri Manu Marttinen, toimittajat Nina Erho ja Marja Honkonen sekä ulkoasutoimittaja Heli Saarelaa sijaistava Kai Widell soittavat taidolla tässä bändissä. Heille kiitollisena ojennan tahtipuikon Maria Petterssonille.

Kiitos myös muille Journalistiin sisältöä tekeville ja tehneille. Kirjoittajia, kuvaajia ja kuvittajia on vuosien saatossa kertynyt useita satoja.

Lehti elää lukijasuhteesta, se Journalistilla on tiivis. Lukijatutkimus ja muu palaute kertovat, että olemme saaneet soittomme soimaan. Suurkiitos yleisölle!



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta